Kuten jo aiemmin varmaan onkin mainittu, Lontoon porukoista taitaa Arsenal ja Fulham olla ne mihin lippuja taitaa olla vaikeampi saada mutta muihin on ihan ok mahdollisuudet...
Arsenalin peleihin ei taida tosiaankaan saada lippuja ilman joko jäsenyyttä tai satumaista tuuria. Ja jäsenyyksiäkin on vielä monentasoisia. Toki jotain VIP-settejä olisi irronnut, mutta hintatasokin on sitten luokkaa satoja puntia. Ei kiitos! Isoa futisstadionia pääsi mukavammin ihastelemaan Wembleyn turistikierroksella. Tätä voi muuten vilpittömästi suositella, vaikka hintaa moiselle kertyikin 15 puntaa.
Viime kaudella kävin kaksi Fulhamin peliä ja niihin sai lippuja hyvinkin vaivattomasti. Vastassa olivat tosin superjoukkueet Bolton (syksyllä) ja Wigan (keväällä, vieläpä juuri Wolfsburg-ottelun jälkeen). Molempia vastaan stadionilla oli jokunen tuhat tyhjää paikkaa. Voisinpa veikata, että ensi kaudellakin tilanne on sama. Isompia joukkueita ja paikallisia vastaan matsit myytäneen tietysti loppuun, mutta vähän heikompia joukkueita vastaan pilettejä riittää yleiseen myyntiin aivan varmasti. Esimerkiksi juuri nyt general salesta löytyy 11.9. pelattavaan otteluun Wolverhamptonia vastaan lippuja melko hyvin eri puolille stadionia. Jäsenyyden ostamalla tietysti parantaa mahdollisuuksia, ja usein yksi ostaja voi hankkia useammankin lipun. Eli ei kun kyttäämään seuran sivuilta, koska general sale alkaa, ja heti sitten varaamaan mieleiset liput. Liput tulivat Suomeen postissa parissa päivässä.
Craven Cottage ei tosin tarjoa satunnaiselle futismatkaajalle mitään loisteliasta modernia suurstadionkokemusta. Pieni, noin 26000-paikkainen stadion on kohtalaisen vanhanaikainen, mutta erittäin idyllisellä paikalla Thames-joen varrella. Ja henkiihän yli satavuotias sivukatsomo Johnny Haynes vanhojen aikojen brittifutistunnelmia. Varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa nähdä Valioliigaa ja on valmis tyytymään muuhunkin kuin johonkin suurseuraan.
Viime keväänä heitetyllä futisreissulla tuli katseltua lisäksi pari alemman sarjan matsia, jotka myös ovat hyviä vaihtoehtoja. QPR:n kotikenttä Loftus Road oli julmetun ahdas, mutta tunnelmallinen. Varsinkin vierasjoukkueena pelanneen Sheffield Wednesdayn fanit saivat kunnon mökää aikaiseksi valtaamalla stadionin toisen päädyn. Charltonin The Valley taas oli matkalle osuneista kentistä modernein ja suurin, kiitos kaksikerroksisen pääkatsomon. Olihan se huikeaa katsella kolmannen sarjatason matsia, missä on 17000 katsojaa.. Vaan kun yksikään nähdyistä joukkueista ei ole MP.
Lisäksi toissa talvena tuli käytyä Berliinissä katsomassa Hertha-HSV. Jo pelkkä Berliinin Olympiastadion kaikessa jylhyydessään oli komea paikka. Matsi oli viihdyttävä ja tunnelmallinen vaisuhkosta yleisömäärästä (48000, kun stadion vetää 74000). Ja mikä parasta, olutta sai nauttia katsomossa! Koska Suomessa?