Ramchester
Jäsen
Tallinnasta selvittyäni, mutten selvittyäni, tulin miettineeksi miksi elämäni on vailla sisältöä tai sisältöä vailla. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että vaikka olen tällä hetkellä kohtullisen äveriäs, vaikken nyt kuitenkaan mikään kroisos, olen hyvin päämäärätön persoona.
Ensin oli ala-aste, josta tiesi jo ensimmäisenä koulupäivänä, että seuraavaksi joutuu tappelemaan niiden yläasteen jätkien kanssa. Toisin sanoen edessä oli siis kuuden vuoden uraputki, jonka jälkeen panokset kasvoivat. Yläasteelle taapertaessa uraputki oli lyhentynyt jo puoleen ja suuri tulevaisuus vaikutti vahvasti tulevaisuuden haaveisiin. Ainakin silloin, kun ei tapellut nykyisin jo edesmenneitä narkkariluokkakavereita vastaan(RIP).
Sitten koitti tuo autuas kolmen vuoden ponnistus lukiossa vaikkei yläasteen OPO antanut kunnolla toivoa edes amiksen putkipuolelle pääsemisestä - haista itte ja lällällää sanoisi jokin lapsellisempi, mutta en minä, koska OPO:t eivät ole koskaan tienneet yhtään mitään.
Sitten kutsui pyhäkoulu eli SAINT. Vapaaehtoisena tietenkin ja mudassa ryömien kuin sika tunkiolla. Kuoleman ja elämän kysymys AUK vai tykärinä kotiin yhdeksän kuukauden kuluttua. Monenlaisten keplottelujen jälkeen pääsin tykärinä ulos pyhäkoulusta. Typerä päätös, mutta rakkaus on.
Tampere. Elämä on. Insinööri on vuosi ruotsin kieltä ja paperit käteen. Kiitos ja kat ny sano raumalainen.
Työ. Tampere on. Elämä on yrittämistä joten yritän. Ainoa asia mikä puuttuu on päämäärä mitä ei ole. Elä-mä on jaksoja ja ilman jaksoja ei ole elämää. Miksi elää, jos ei ole mitä odottaa, en kuitenkaan _missään_ tapauksessa halua kuolla, joten miten saada jotain mitä odottaaa, jos on kaikki mitä haluaa. Rahaa ei voi koskaan olla liikaa, paitsi silloin kun sitä on tarpeeksi.
Sekava. Olen. Yksin yksinäinen. Seurassa aina välillä, en kuitenkaan mikään Matti Nykänen.
Päämäärä - tuntematon. Mikä on elämän tarkoitus. Mitä tehdä, kun ei ole mitään putkea enää näkyvissä? Ei kai ainoa ainoa mahdollisisuus ole se jälkikasvu, jossa on kiinni seuraavat vähintään 18 vuotta, jos ei vaimo satu sikimään pyhästä hengestä, jolloin putki venyy jopa 30 vuoteen.
Kevyttä. Tallinna on kiva paikka ja siellä on kivaa. Kannattaa käydä useamminkin. Menen sikarille.
Rakkain terveisin,
Ohmi
Ensin oli ala-aste, josta tiesi jo ensimmäisenä koulupäivänä, että seuraavaksi joutuu tappelemaan niiden yläasteen jätkien kanssa. Toisin sanoen edessä oli siis kuuden vuoden uraputki, jonka jälkeen panokset kasvoivat. Yläasteelle taapertaessa uraputki oli lyhentynyt jo puoleen ja suuri tulevaisuus vaikutti vahvasti tulevaisuuden haaveisiin. Ainakin silloin, kun ei tapellut nykyisin jo edesmenneitä narkkariluokkakavereita vastaan(RIP).
Sitten koitti tuo autuas kolmen vuoden ponnistus lukiossa vaikkei yläasteen OPO antanut kunnolla toivoa edes amiksen putkipuolelle pääsemisestä - haista itte ja lällällää sanoisi jokin lapsellisempi, mutta en minä, koska OPO:t eivät ole koskaan tienneet yhtään mitään.
Sitten kutsui pyhäkoulu eli SAINT. Vapaaehtoisena tietenkin ja mudassa ryömien kuin sika tunkiolla. Kuoleman ja elämän kysymys AUK vai tykärinä kotiin yhdeksän kuukauden kuluttua. Monenlaisten keplottelujen jälkeen pääsin tykärinä ulos pyhäkoulusta. Typerä päätös, mutta rakkaus on.
Tampere. Elämä on. Insinööri on vuosi ruotsin kieltä ja paperit käteen. Kiitos ja kat ny sano raumalainen.
Työ. Tampere on. Elämä on yrittämistä joten yritän. Ainoa asia mikä puuttuu on päämäärä mitä ei ole. Elä-mä on jaksoja ja ilman jaksoja ei ole elämää. Miksi elää, jos ei ole mitä odottaa, en kuitenkaan _missään_ tapauksessa halua kuolla, joten miten saada jotain mitä odottaaa, jos on kaikki mitä haluaa. Rahaa ei voi koskaan olla liikaa, paitsi silloin kun sitä on tarpeeksi.
Sekava. Olen. Yksin yksinäinen. Seurassa aina välillä, en kuitenkaan mikään Matti Nykänen.
Päämäärä - tuntematon. Mikä on elämän tarkoitus. Mitä tehdä, kun ei ole mitään putkea enää näkyvissä? Ei kai ainoa ainoa mahdollisisuus ole se jälkikasvu, jossa on kiinni seuraavat vähintään 18 vuotta, jos ei vaimo satu sikimään pyhästä hengestä, jolloin putki venyy jopa 30 vuoteen.
Kevyttä. Tallinna on kiva paikka ja siellä on kivaa. Kannattaa käydä useamminkin. Menen sikarille.
Rakkain terveisin,
Ohmi