Yksi ongelma tässä on se että Raumalla tuntuu lähes joka vuosi joukkue vaihtuvan poikkeuksellisen paljon. Siinäkin mielessä on vaikea ihan hirveästi kasvattaa kokenutta runkoa, kun ensimmäisen hyvän kauden sekä mahdollisuuden jälkeen pelaajat nostavat kytkintä ja lähtevät joko ulkomaille, taikka pahimmassa tapauksessa muihin seuroihin Liigassa.
Näin se on ja mestarijoukkueen pelaajat ovat aina kovin kysyttyä tavaraa. Lukon kausi 2020-21 näytti jo pitkään siltä, että "kulta on värimme". Silloin ovat haaskat liikkeellä ajoissa, ja pelaajia viedään muihin seuroihin (esim. Koivistoinen). Osa tietysti katsoo (ihan ymmärrettävästi) kovempia Liigoja ja sitä kautta parempia palkkoja.
Kausi jälkeen mestaruuden on tavallaan vielä samaa hommaa. Kukaan ei tiennyt Saarijärvestä mitään, mutta Kalle tiesi ja nyt tietävät kaikki. Ei häntä saanut enää sidottua, joten loputkin mestarien tukijalat poistuvat.
Käytännössä kahdessa kaudessa menetit lähes kaiken mestariporukasta ja taas alkaa uusi rakennusprojekti kohti kärkisijoja.
Tämä ei sinällään ole mitään ihmeellistä, vaan näin joutuu toimimaan esim. Tappara. Heillä vaan on kyky löytää markkinoilta niitä oikeita työkaluja, joista tulee se kulmakivi, eli vahva joukkue ja välieräpaikka on lähes itsestään selvyys. Maalivahdeissa ja puolustuksessa on yhteensä vain yksi tamperelainen, joten haettava on ulkoa. Mutta onnistuneesti on käyty markkinoilla. Ja on myös osin pitkiä sopimuksia. Hyvät tyypit pitäisi saada sovittua kolmeksi vuodeksi, se auttaa paljon rungon säilymisessä.