Lapsena minulla oli monia haaveammatteja. Nykyisin tykkään työstäni, se on ok, palkka voisi olla parempi, mutta tuntuu, että 90% ihmisistä Suomessa ajattelee palkastaan näin.
Silti tunnen itseni monien muiden tavoin Oravanpyörässä polkijana. En tiedä oikein miten pukea ajatukseni sanoiksi, mutta kai sitä vaan jämähtää paikalleen tietyllä tavalla ja kun kuitenkin tykkää työstään sen verran, että ei halua ottaa sitä riskiä, että lähtisi vaihtamaan ja pettyisi.
Kuitenkin minullakin on tavoitteena saavuttaa jossain vaiheessa taloudellinen riippumattomuus ja lunastaa oma paikkani ns. "vapaa-herrana". Itselläni on se etu, että tulen toimeen todella pienellä ja en tarvitse mitään Thaimaan matkoja tai hienoja autoja.
Tykkään matkustella, mutta minulle riittää meidän oma manner ja autoa en tarvitse, koska julkiset toimivat.
Kyllä kai "vapaa-herran" voi laittaa tänne unelma ammattien joukkoon! :)
