Jahas.
Vähän samankaltaisia fiboja tässähän nyt on kuin silloin 2000-luvun taitteessa, kun raati olisi halunnut Nylon Beatin euroviisuihin ja yleisö Nightwishin. Niissä karkeloissahan Anna Eriksson syytti Nightwishin kusettaneen joillakin faksisäädöksillä, kun eihän kukaan tai mikään voinut saada sellaista äänivyöryä minkä Holopaisen poppoo keräsi. Lopulta sinne saatiin sitten järjestettyä sellainen ehdokas, josta kukaan ei sitten lopulta diggaillut.
Eihän näitä tapauksia nyt ihan voi verrata, kun tämä intialaisen näköinen ja mehukkailla kannuilla varustettu laulajatar ilmeisesti nautti jonkin sortin kansansuosiotakin. Tosin minun mielestäni tuolla raadissa olisi tasantarkkaan pitänyt olla vain kahden eri ammattiryhmän edustajat: muusikot ja tuottajat. Mieluiten ei edes niitäkään. En minäkään olisi kyllä halunnut Saara Aaltoa sinne lähettää, oli niin clichéinen esitys kuin vain voi olla. Ja koko mimmi muistutti loppujen lopuksi tanssivaa kalkkunaa.
Oli kyllä niin Ylemäistä toimintaa etsiä mahdollisimman epäpätevät (=vähemmistöt) kaduilta käytännössä päättämään meidän euroviisuehdokkaamme. Millä vitun meriiteillä ne siellä heiluivat? Mikä helvetin ryhmä on tubettajat? Mutta toisaalta, noiden lähetysten tavoitteenahan oli julistaa sateenkaaripropagandaa ja jauhaa mahdollisimman paljon paskaa persuista ja muista tylsistä heteroista (ja ei, en todellakaan ole persujen kannattaja). Lopun haastatteluun tiivistyi suorastaan yleisradiomainen kliimaksi; saman pöydän ääreen saatiin homo, entinen pornotähti ja kehitysvammainen. Mikä ihana vähemmistöjen harmonia ja rakkaus!!!
Ja vielä tuosta Sandhjasta. Biisi on ihan kiva - siis se alku siitä. Kertosäe on todellista tusinapaskaa eikä jää mitenkään päähän. Laulaa kelvollisesti, muttei mitenkään erityisen hyvin. Koko tuosta esityksestä tulee mieleen joku Turkin tuttavallinen sijoille ynnä muut tupsahtava massapaskapoppia tuuttaava turhake.
Vituiks meni.