Vaikka Makun vapaaottelu-ura on erittäin vakuuttava ja Suomen tasolla ihan omaa luokkaansa, niin silti on jotenkin sellainen fiilis, että uran jälkeen päällimmäiseksi mieleen jää se lunastamaton potentiaali. Kaikkea ei todellakaan olla saatu ulosmitattua ja vaikea uskoa, että käyrä enää nousuun kääntyisikään.
Samaa mieltä, paitsi tuosta vakuuttavasta vapaa-ottelu-urasta. Makun kreditiksi lasken, että hän on ollut suomalaisten uranuurtaja UFC:ssä, mutta ei tuo ura nyt hirveän vakuuttava ole ollut. Maku on otellut UFC:ssä 11 matsia statsein 6 voittoa 5 tappiota. Isoin voitto taitaa olla Danny Henrystä ja suurin saavutus se, että pääsi ottelemaan Edson Barbozaa vastaan.
Tuolle lunastamattomalle potentiaalille näen 3 syytä:
1. Liian vähän matseja UFC:ssä. 11 matsia 7 vuodessa on keskimäärin noin 1,5 matsia vuodessa, kun lukeman pitäisi olla tuon tason matsaajalle 3 tai 4 vuodessa.
2. Huono valmennus. Se ettei sanottavammin kehity varsinkaan noilla heikommilla osa-alueilla on kyllä valmennuksen syytä. Joko treenit tai treenikumppanit tai molemmat on valittu väärin. Odotin varsinkin John Kavanaughin tuovan jotain syvyyttä Makun osaamiseen, mutta väärässä olin. Muutenkin Kavanaughin sädekehä on himmentynyt vuosien saatossa.
3. Oma itse. Yksi vaihtoehto on, että Makulla ei vain yksinkertaisesti ole ollut potentiaalia a) pystyottelun kehittämiseen tai b) matttopainin petraamiseen. Pelkästään Anacondalla ei pärjää edes viihdemaailmassa, kyllä Nicki Minajinkin täytyy persettään heilutella tuon lisäksi. Myöskin tuo kuntopohjan rapistuminen parissa matsissa on hieman outoa, varmaan osa siitä menee myös valmennuksen piikkiin.
Sum summarum, Maku on ollut Suomen uranuurtaja UFC:sää ja hyvä niin, mutta mielestäni noilla taidoilla ei ole mitään järkeä jatkaa. TOP15:n ei ole mitään asiaa ja kehittyviä ja nälkäisiä nuoria kavereita tulee vasemmalta ja oikealta ohi. Toisin olisi, jos Makun otteissa olisi ollut selkeää kehitystä, mutta kun ei niin ei.