Tapahtuma alkoi hienolla Junior dos Santosin ja Big Country Nelsonin kohtaamisella ja olin vaikuttunut myös Matt Hughesin esityksestä, mutta kahden viimeisen ottelun väkisinmakaamistalkoot varmistivat sen, ettei tästä tapahtumasta todellakaan tullut mitään ikimuistoista.
Niin ehkä osa tuosta illan hohdosta oli nähdä Silva tilanteessa missä tätä ei olla kai ikinä nähty(tai siis minä en ole nähnyt Silvaa tuollaisissa ongelmissa). Tämän lisäksi vielä täydellinen käsikirjoituksen muutos useaan otteeseen ottelun aikana teki siitä viihdyttävän. Eli siis otteluun lähdettäessä Sonnenilla ei nähty mitään mahdollisuuksia Silvaa vastaan, mutta heti alkuun tämä oli pudottaa Silvan untenmaille. Sitten vielä viidennessä erässä Sonnenin päästessä päälle olin jo valmis hyväksymään, että voittamaton on kukistettu, mutta niin vain sieltä löytyi se viimeinen oljenkorsi Silvalle. Kyllä täällä oli vaikea pysyä penkillä tuon ottelun aikana vaikka se aikamoista makoilua olikin.