Mielestäni älyllisen elämän rajautuminen vain maapallolta löydettäväksi on lähellä samaa ajatusmallia, mitä esim. kristinusko ajaa, että ihminen on ainoa laatuaan maailmankaikkeudessa, Jumalan "omaksi kuvakseen" luoma olento. Tältä ajattelultahan tuo veisi pohjan, jos todettaisiin, että löytyisi meitä yhtä älykkäitä tai älykkäämpiä olentoja. Asiaan liittyy pelkoa ja sitä kautta kieltämistä. Ei haluta hyväksyä sitä asiaa, että emme ehkä olekaan niin ainutlaatuinen.
Uskon, että tuo satoja vuosia kestänyt uskonnollinen iskostus on juuri pääsyy tuohon asiaan.
On tietysti eriasia, saamme koskaan suoraan varmistusta sille seikalle, että onko muita älyllisiä ja missä ovat. Voivat varmasti olla ihan nenän edessä sinne, mihin avaruuteen katsomme. Emme vain havaitse heitä, kuten eivät hekään välttämättä ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri näin.
Olen perinteisesti ollut taipuvainen uskomaan, että planeetallamme on vieraillut täysin eri tasolla olevia älykkäitä olentoja. En toki edelleenkään sitä sulje pois, mutta eniten todennäköisenä pidän, että on juuri niitä vähän meidän tapaisiamme jotka ovat rajoittuneet kulkemaan ehkä lähiavaruudessa ja havainnoimaan universumia rajallisilla resursseilla. Alkeellista elämää on varmasti kaikkein eniten, kuten pienemmässä mittakaavassa on meidänkin pallolla. Suurin osa elollisiahan täällä on hyönteismuodossa ja alkueläiminä. Melkoinen ponnistus, että ihmisenkaltainen olomuoto on kehittynyt.
Elollisuuden olemassaolo muuallakin maailmankaikkeudessa kuin täällä meillä, ei ole mielestäni edes uskonasia, vaan se on fakta. Älyllisyyden olemassaoloakin lukuisissa paikoissa pidän erittäin todennäköisenä. Ehkä eniten järkyttyisin, jos saisin kiistattoman faktan siitä, että olemme todellakin ainoa älyllinen laji. Tässä tapauksessa olisi sitten kai pakko uskoa, että juuri meillä on jokin ylimääräisen ainutlaatuinen merkitys maailmassa jonkun voiman tahdosta.