Real Madridin puheenjohtaja Florentino Perez eroaa. Hänen seuraajakseen astuu varapresidenttinä ollut Fernando Martin Alvarez.
Mielestäni tämä on Pereziltä ainoa oikea ratkaisu. Viiden ja puolen vuoden kautensa aikana Real on taantunut pelillisesti todella rajusti. Alussa tuli kaksi liigamestaruutta ja yksi Champions League -voitto, mutta vuoden 2003 jälkeen pokaaleista Pernabeulla on kuitenkin nähty märkiä unia.
Yritinpä tuossa pikaisesti miettiä yhteyksiä Perezin johtamisen ja Realin surkean menestyksen välillä ja löytyyhän sieltä muutama mielenkiintoinen virhe, jotka nyt todennäköisesti ovat syynä tähän eroamiseen.
Aivan ensimmäinen virhe oli menestystä tuoneen Vicente Del Bosquen erottaminen senä jälkeen, kun joukkue ei voittanutkaan sekä mestareiden liigaa että kansallista sarjaa (kun tuli vain pahainen liigamestaruus) keväällä 2003... Del Bosquen jälkeen Realia on yrittänyt ohjata viisi kokelasta, joukossa sellaisetkin mahtinimet kuten maunon kakkoskoutsina loistanut Carlos Queiros, Espanjan maajoukkuettakin luotsannut Jose Antonio Camacho ja täälläkin Etelä-Amerikan menestyneimmäksi valmentajaksi tituleerattu Vanderlei Luxemburgo. Tulokset ovat olleet vain perin surkeita. Voiko tästä syyttää vain valmentajaa?
Toinen merkittävin yksittäinen virhe on Claude Makelelen myyminen Chelseaan saman vuoden syksyllä. Ennen kaikkea syy Makelelen myyntiin nosti jo tuolloin kulmakarvojani: se rietas halusi pelipanokseensa verrattavaa palkkaa, vaikka ei olekaan maailman näyttävin hyökkääjä tai taiturimaisia ruletteja tekevä supertähti!!! Ja kuten olemme kaikki saaneet nähdä, Makelelen paikkaajaa ei löydy Realista vielä tänäkään päivänä ja kuin sattumalta myös menestys on kaikonnut... Ja mitä Makelele onkaan tehnyt Chelsealle?
Kolmantena virheenä tulee mieleen tapaukset Samuel Eto'o, Javier Portillo ja Walter Samuel. Huipputoppari Samuel haaskattiin täysin Realissa ja myytiin pikaisesti pois. Oma kasvatti Javier Portillo ei saanut koskaan mahdollisuutta, vaikka muistaakseni pisti Raulin maaliennätyksiäkin uusiksi juniorijoukkueissa. Ja sitten tämä Kamerunin maantiekiitäjä, maalintekijä Jumalan armosta, Eto'o, jonka Real omisti jo puoliksi ja päästää sitten setä Samulin liittymään veriviholliseen nauttimaan maaleista ja menestyksestä. No, onhan se selvä, että Ronaldo myy enemmän paitoja, kuin Eto'o tai Portillo.
Neljäs virhe on mielestäni jo osin edellä sivuamani tapa rakentaa joukkuetta keskittyen vain hyökkäyspeliin. Tämä on minusta sinänsä kunnioitettava ajatus, muttei puolustusta vain voi unohtaa siten, miten se laimilyötiin Realissa Del Bosquen jälkeen. Tokihan se on myynyt pelipaitoja, kiinnostaa televisiota ja katsojia ja houkuttelee yhteistyökumppaneita. Ja pari viimeisimpää Galactico -hankintaa on mielestäni ollut kyllä todella käsittämättömiä. Beckham ja Owen ovat Galactico -tasoa korkeintaan pelipaitamyynnin osalta, jos vertaa edellisiin hankintoihin (Figo, Zizou ja Ronaldo). Puolustuspäässä omat kasvatit eivät ole pystyneet vastaamaan laiskasti puolustavasta hyökkäysorientoituneesta keskikentästä (lue: suoraan Makelelen poissaolosta) johtuvaan jatkuvaan paineeseen, jota vielä lisää puolustuspäässä erittäin rajoitteisen Roberto Carlosin hyökkäysinto. Ja niin loistava maalivahti kuin Iker Casillas onkin, ei hänkään kaikkea pysty paikkaamaan.
Vasta viime kausina Realissa on lopulta herätty myös tähän Zidanet_ja_Pavonit -taktiikan toimimattomuuteen ja ollaan vahvistettu myös peräpäätä (ikiloukkaantuja Woodgate ja todella lupaavat Sergio Ramos ja Cicinho). Tämä tuli kuitenkin Perezin osalta liian myöhään. Joukkueen kurssia kun ei pysty kääntämään sormia napsauttamalla vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä. Ja kuten aiemmin olen täällä ketjussakin todennut, Perez ei siihen pysty.
Perez pyöritti seuran jalkapalloa busineksen ehdoilla. Perez teki kuitenkin mielestäni Real Madridin kannalta aivan oikean ja miehekkään ratkaisun, kun päätti jättää seuran presidenttiyden. Realin kannalta toivon, että seuraajalla on kykyä ajatella myös jalkapallollisia asioita ja
pyörittää seuran businesta jalkapallon ehdoilla. Kyllähän Real tulee jälleen nousemaan, mutta se voi kestää parikin vuotta. Fernando Martin Alvarezilta (ja ennenkaikkea menestyksenjanoisilta faneilta) vaaditaan siis kärsivällisyyttä.
UEFA oli lyhentänyt ADH:n kolmen ottelun pelikiellon yhteen otteluun. Näin ollen ADH pystyisi jälleen pelaamaan puolivälierissä, jos Chelsea sinne asti pääsee. Mielestäni tämä on aivan kohtuullista. Tosin ADH:n europelit jatkuvat taas sitten syksyllä.