Tuo jenkkipoika Caufield on kyllä aivan armottoman kova maalintekijä. Jo monta vuotta on pistänyt silmään, että kaveri osaa kyllä tehdä maaleja. Ja tilastoistakin sen voi lukea. Useammassakin eri sarjassa tai turnauksessa poika on mättänyt yli maalin per peli keskiarvolla, mikä on kyllä hurja lukema junnumittapuullakin. En olisi ihan hirveän yllättynyt, jos sama tahti jatkuu näissäkin kisoissa.
Kova on kaveri ja saa rellestää kun yksikään joukkue ei ala korostetulla kovuudella horjuttamaan peli-iloa. Riski jäähyihin on kova. Ja tämä ei yhtään pois herran poikkeuksellisuudesta.
Zegras oli myös ihan murhaava syöttöpelinsä kanssa. Aivan järjetön kyky lukea kenttää ja tietää juuri millainen syöttö vaaditaan eri tilanteissa. Nuo spinorama-passit sitten ihan silkkaa seksiä.
Suomi ei herättänyt huolta oikein mitenkään. Turhaa energiaa ja höyryä piti saada ulos ja nyt nähdyt jäähyt tuskin toistuvat.
Omista lähdöissä oli myös riittävästi ideaa vaikka toteutus yski. Nuo vastustajan pidemmät rallit menivät minusta huolimattomuuden ja tuntuman puutteen piikkiin. Olisi nimittäin uusintamatsissa jenkeille viileää kyytiä jos pitäisivät moista prässiä yllä.
Suomen hyökkäyspeli sitten sitoutuu tuohon omista lähdön toisteisuuteen, eli yksinkertaisesti siihen että kiekon kanssa päästään hallitummin alueelle. Jo nyt oli muutamia huipputontteja vaikkei rakenne kunnolla edes toteutunut.
Yksilöistä Lundell haki selkeästi tuntumaa ja oikeastaan vastaavaa näkyi joka jätkässä. Toiset oli heti ytimessä, toiset haki vahvuuksiaan.
Ehkä vain katsoin posilasien läpi, mutta luottoa Pennasen tiimi herätti.
Se on sanottava että Pendo ei kyllä meditaatiomieheltä näyttänyt vaan enemmänkin kolme kiloa kebabia ennen peliä vetäneeltä. Ehkä se on tuollainen aina, mutta hymyilytti katsella herraa. Ja kyllä, selkeästi elää ja hengittää hetkeä isosti.