Perinteisesti maajoukkueketjut ovat kamalaa luettavaa, kaikki on huonoja, niin nytkin. Kärsivällisyys ja käsitys joukkueen kehityksestä loistaa poissaolollaan. Tuntuu siltä, että kirjoittajat kuvittelevat MM kisojen olevan pleikkapeli, jota valmennus johtaa nappeja painamalla.
Lähtökohtaisesti Suomen materiaali oli tasapaksua, taitotasoltaan selkeästi ainakin Kanadaa, USAta ja Ruotsia jäljessä, ehkä jopa Tsekkiäkin. Menestyksen mahdollisuus piili yhteistyön jääkiekossa ja loistavassa maalivahdissa.
Suomen peli kehittyi turnauksen edetessä ja huipentui loppuottelun ensimmäiseen erään. Tosin omaan silmään USA oli yllättävän hidas ottelun alussa, Suomi pääsi pyörittämään pelitavallaan peliä. Pelin kehittymiseen tarvitaan myös valmennuksen tukea, säätöä ja rohkaisua. Mielestäni valmennus onnistui tässä turnauksessa hyvin, mestaruus jäi pienestä kiinni.
Rimpinen pelasi loistavat kisat ja kantoi joukkuetta vaikeina aikoina. Täytyy kuitenkin antaa kiitosta myös joukkueelle ja puolustusalueen puolustuspelille, vaikka Suomi joutui lopputurnauksessa aika ajoin puolustamaan pitkiäkin aikoja, se teki sitä sitkeästi ja roikkui mukana.
Loppuottelun käännekohta oli USAn 3 - 2 tuurimaali, siitä pompusta USA sai flown päälle ja suomalaiset alkoivat jännittämään. Usein sanotaan, että kahden maalin johto on pelin vaarallisin, tulee hyvä olo, mutta kuitenkin ollaan vain kahden maalin johdossa. Vastustaja voi ottaa riskejä, lyödä kaiken peliin, onnistuessaan se saa ainakin hetkellisesti henkisen yliotteen.
Näissä tilanteissa henkisen tilan kääntäminen on erittäin vaikeaa, junioreilla vielä vaikeampaa. Kuvitelma, että maailmassa on kasapäin valmentajia, jotka kääntävät näitä tilanteita tuosta vaan, on väärä. Yleensä näitä tilanteita kääntävät onni ja sattuma sekä oman perustekemisen jatkaminen. Itse en usko tammismaisen riehumisen taikaan. Slovakia pelissä tuollainen onnistuminen tuli 4 - 3 kavennuksen jälkeen, loppuottelussa ei.
Valmentajan osuus joukkueen henkisen tilan rakentamisessa on yllättävän pieni, se rakentuu onnistumisista ja sopivista persoonista, pukukoppi on pelaajien juttu. Valmennus luo tälläisessa turnauksessa olosuhteet, oikeilla pelaajavalinnoilla ja pelitavalla. Vaatimustaso täytyy tietysti olla, mutta suurin juttu on pelaajat kapteeniston johdolla. Tässä joukkueessa näyttää olleen huippukapteeni.
Moni on syyttänyt joukkuetta pelkuruudesta jatkoajalla. Varmasti joukkuetta jännitti, mutta passiivinen pelitapa oli käytännössä ainoa vaihtoehto. USAn taitotaso oli sen verran kovempi, että ryntäilemällä olisi tullut rumaa jälkeä. Nyt tarkoituksena oli hakea iskun paikkoja ja niitä tulikin, mutta ei onnistumisia, Uronen pyyhkäsi lumet kiekon päältä vetopaikassa ja Rautiainen ei saanut ujutettua kiekkoa etukulmasta.
Kaiken kaikkiaan hieno turnaus Suomelta, voitettu hopea.