LostHorizon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Colorado Avalanche, Real Madrid
Kun pettymyksen pahin kalkki on nielty, on vielä hyvä palata turnaukseen pelaaja-arvostelujen kera. Vaikka hopea onkin aina hävitty mitali, jälkikäteen sitä voi pitää hyvänä saavutuksena.
Lost Boys:
Jack Quinn - Mikhail Abramov - Alexander Holtz
Bobby Brink - Ilya Safonov - Jakob Pelletier
Jamie Drysdale - Semyon Chistyakov - Henry Thrun
Spencer Knight
Hyökkäyksessä suurimpana tähtenä etukäteen piti olla Holtz. Oikeastaan Holtzille voidaan langettaa suurin vastuu siitä, että kullan sijasta mukaan tarttui vain hopeaa. Holtzin kolme tehopistettä on vähemmän kuin viime vuonna, joten todelliseksi pettymykseksi hänet voidaan laskea. Samaa pelipaikkaa ja -tyyliä edustanut Gunler olisikin ollut parempi varaus. Ihmekaksikko ei pystynyt viemään Ruotsia mitalipeleihin eikä ihmekaksikon toinen osapuoli minun fantasiajoukkuetta kohti kirkkainta mitalia. Salming voi laittaa maksutiedot Ruotsin suuntaan.
Kakkosviulua valitsin soittamaan Kanadan vahvasta joukkueesta Quinnin. Hänelle oli pedattu isoa roolia, mutta Dachin loukkaantuminen sekoitti Kanadan ketjupakkaa vahvasti. Quinn olikin monessa eri ketjussa. Parhaiten hän pärjäsi Sveitsiä vastaan, jolloin ketju Pelletier-Byfield-Quinn oli liekeissä. Harmittavasti tätä lentoa ei jatkunut. Quinnin viisi tehopistettä kalpenivat myös seuraavana varatulle Krebsille, jota mietin todella pitkään omallakin vuorolla. Siinä sitten voi syyttää varaajaa hopeamitalista.
Ennen mainittu Pelletier oli toinen vahvistus hyökkäysosastolleni Kanadan jengistä. Seitsemän tehopistettä oli ihan ok saldo alhaiselta varausuvorolta. Turnauksen onnistujia, vaikkakin onnistumiset tulivat äsken mainitussa Sveitsi-ottelussa.
Ykkössentteriksi kaavailin Venäjän kakkossentteri Abramovia. Venäjä alisuoritti kisoissa melko pahasti ja niin teki Abramovkin. Alun penkityksen jälkeen pääsi pelaamaan kakkossentterin roolia ja kaikki näytti hyvältä, mutta sitten otti pelikieltoa ja tulokseksi jäi vaatimaton kaksi tehopistettä. Surkeaa.
Yhtään sen paremmin ei mennyt kakkossentteriltäni, Venäjän kolmossentteri Safonovilta. Aloitti turnauksen USAa vastaan tekemällä maalin, mutta sen lisäksi saldoksi jäi vain 1 maali, joten tehopisteitä syntyi kaksi.
Kuudes hyökkääjä Brink pelasi ihan mallikkaat kisat USAn bottom-6:ssa ja iski tärkeitä tehopisteitä. Kuusi tehopistettä on hyvä saldo työmyyrämäiseen hyökkäyskalustooni verrattuna.
Pakistossa valitsin Kanadan ykkösparin pakin Drysdalen tuomaan tehopisteitä. Jo viime kisoissa alaikäisenä hän teki 3 tehopistettä pienellä vastuulla, joten ajattelin hänen pääsevän lähelle piste per peli -tahtia. Pääsi myös Harleyn alisuorittaessa kakkosylivoimalle, mutta siitä huolimatta pistesaldoksi jäi kaksi. Erittäin iso pettymys.
Venäjän ykköspakkiparista ajattelin napata kiekollisemman Chistyakovin enkä nimekkäämpää Mukhamadullinia. Osittain sitä voidaan pitää onnistuneena ratkaisuna, sillä Muhkamadullin oli yksi neljästä pelaajasta, jotka pelasivat täydet pelit minimituloksella. Valitettavasti Chistyakovkin keräsi vain kolme tehopistettä, vaikka peli-ilme oli erinomainen.
Ajattelin Thrunin saavan sen verran vastuuta USAn pakistossa, että pisteitäkin kertyisi. Yhden hienon syötön lisäksi niitä ei kuitenkaan tullut, ja vastuukin jäi melko pieneksi. Johnsonin ja Hellesonin kerätessä neljä pistettä, olisi valinnan voinut tehdä paremminkin.
Oikeastaan Kanada-Sveitsi pelin onnistumisten lisäksi hopeasija oli Knightin maalivahtisuoritusten ansiota. 16 pistettä keränneenä valintaa ei olisi kovin paljon paremmin voinut tehdä ykköskierroksella. Vaikka kisat alkoivat melko kehnosti, Knight keräsi itsensä ja oli loistava läpi kisojen.
Kiitokset vielä @Mängimies hyvin järjestetyistä kisoista ja onnittelut @Salming kolmen kullan kerhoon pääsystä! Ensi vuonna sitten kirkastamaan hopeasijaa.
Lost Boys:
Jack Quinn - Mikhail Abramov - Alexander Holtz
Bobby Brink - Ilya Safonov - Jakob Pelletier
Jamie Drysdale - Semyon Chistyakov - Henry Thrun
Spencer Knight
Hyökkäyksessä suurimpana tähtenä etukäteen piti olla Holtz. Oikeastaan Holtzille voidaan langettaa suurin vastuu siitä, että kullan sijasta mukaan tarttui vain hopeaa. Holtzin kolme tehopistettä on vähemmän kuin viime vuonna, joten todelliseksi pettymykseksi hänet voidaan laskea. Samaa pelipaikkaa ja -tyyliä edustanut Gunler olisikin ollut parempi varaus. Ihmekaksikko ei pystynyt viemään Ruotsia mitalipeleihin eikä ihmekaksikon toinen osapuoli minun fantasiajoukkuetta kohti kirkkainta mitalia. Salming voi laittaa maksutiedot Ruotsin suuntaan.
Kakkosviulua valitsin soittamaan Kanadan vahvasta joukkueesta Quinnin. Hänelle oli pedattu isoa roolia, mutta Dachin loukkaantuminen sekoitti Kanadan ketjupakkaa vahvasti. Quinn olikin monessa eri ketjussa. Parhaiten hän pärjäsi Sveitsiä vastaan, jolloin ketju Pelletier-Byfield-Quinn oli liekeissä. Harmittavasti tätä lentoa ei jatkunut. Quinnin viisi tehopistettä kalpenivat myös seuraavana varatulle Krebsille, jota mietin todella pitkään omallakin vuorolla. Siinä sitten voi syyttää varaajaa hopeamitalista.
Ennen mainittu Pelletier oli toinen vahvistus hyökkäysosastolleni Kanadan jengistä. Seitsemän tehopistettä oli ihan ok saldo alhaiselta varausuvorolta. Turnauksen onnistujia, vaikkakin onnistumiset tulivat äsken mainitussa Sveitsi-ottelussa.
Ykkössentteriksi kaavailin Venäjän kakkossentteri Abramovia. Venäjä alisuoritti kisoissa melko pahasti ja niin teki Abramovkin. Alun penkityksen jälkeen pääsi pelaamaan kakkossentterin roolia ja kaikki näytti hyvältä, mutta sitten otti pelikieltoa ja tulokseksi jäi vaatimaton kaksi tehopistettä. Surkeaa.
Yhtään sen paremmin ei mennyt kakkossentteriltäni, Venäjän kolmossentteri Safonovilta. Aloitti turnauksen USAa vastaan tekemällä maalin, mutta sen lisäksi saldoksi jäi vain 1 maali, joten tehopisteitä syntyi kaksi.
Kuudes hyökkääjä Brink pelasi ihan mallikkaat kisat USAn bottom-6:ssa ja iski tärkeitä tehopisteitä. Kuusi tehopistettä on hyvä saldo työmyyrämäiseen hyökkäyskalustooni verrattuna.
Pakistossa valitsin Kanadan ykkösparin pakin Drysdalen tuomaan tehopisteitä. Jo viime kisoissa alaikäisenä hän teki 3 tehopistettä pienellä vastuulla, joten ajattelin hänen pääsevän lähelle piste per peli -tahtia. Pääsi myös Harleyn alisuorittaessa kakkosylivoimalle, mutta siitä huolimatta pistesaldoksi jäi kaksi. Erittäin iso pettymys.
Venäjän ykköspakkiparista ajattelin napata kiekollisemman Chistyakovin enkä nimekkäämpää Mukhamadullinia. Osittain sitä voidaan pitää onnistuneena ratkaisuna, sillä Muhkamadullin oli yksi neljästä pelaajasta, jotka pelasivat täydet pelit minimituloksella. Valitettavasti Chistyakovkin keräsi vain kolme tehopistettä, vaikka peli-ilme oli erinomainen.
Ajattelin Thrunin saavan sen verran vastuuta USAn pakistossa, että pisteitäkin kertyisi. Yhden hienon syötön lisäksi niitä ei kuitenkaan tullut, ja vastuukin jäi melko pieneksi. Johnsonin ja Hellesonin kerätessä neljä pistettä, olisi valinnan voinut tehdä paremminkin.
Oikeastaan Kanada-Sveitsi pelin onnistumisten lisäksi hopeasija oli Knightin maalivahtisuoritusten ansiota. 16 pistettä keränneenä valintaa ei olisi kovin paljon paremmin voinut tehdä ykköskierroksella. Vaikka kisat alkoivat melko kehnosti, Knight keräsi itsensä ja oli loistava läpi kisojen.
Kiitokset vielä @Mängimies hyvin järjestetyistä kisoista ja onnittelut @Salming kolmen kullan kerhoon pääsystä! Ensi vuonna sitten kirkastamaan hopeasijaa.