U2 - How to Dismantle an Atomic Bomb?

[Master Chief]

Tuon niminen on bändin uusi albumi joka julkaistaan 23.11. Uusi sinkku Vertigo julkaistiin perjantaina ja sen voi imuroida täältä (ilmeisesti bootleg versio): http://freeweb.siol.net/blazomar/vertigo.mp3

Kuulosti mielestäni paremmalta kuin heidän viimeisimmät tuotokset.

 

[Osmo Rapeli]

Kyseinen bändi ei ole Rattle And Humin jälkeen tehnyt mitään mielenkiintoista mutta huhut ja tämä biisi lupailevat kyllä nyt paluuta vanhempaan ja parempaan...

 

[Mind over matter]

Viestin lähetti goldenawe
Kyseinen bändi ei ole Rattle And Humin jälkeen tehnyt mitään mielenkiintoista mutta huhut ja tämä biisi lupailevat kyllä nyt paluuta vanhempaan ja parempaan...

On ne nyt Achtung Babyn tehnyt ja muutaman muunkin mielen-
kiitoisen biisin tehnyt .Pop:kin oli ihan ok levy.

 

[Osmo Rapeli]

Achtung Babyn ja Rattlen ilmestymisjärjestys meni sekaisin, myönnän, mutta sen jälkeen bändi on kärsinyt aikamoisesta mammuttitaudista ja varman päälle laskelmoimisesta...aika latteaa kamaa sieltä on pursunnut.

 

[pekoni]

Viestin lähetti goldenawe
Achtung Babyn ja Rattlen ilmestymisjärjestys meni sekaisin, myönnän, mutta sen jälkeen bändi on kärsinyt aikamoisesta mammuttitaudista ja varman päälle laskelmoimisesta...aika latteaa kamaa sieltä on pursunnut.

Miten joku voi pitää Zooropaa varman päälle laskelmointina?

Sehän oli täysin kokeiluluontoinen trippi, jonka bändi "nyt vaan halusi tehdä".

 

[Näkkäri]

Viestin lähetti pekoni
Miten joku voi pitää Zooropaa varman päälle laskelmointina?

Sehän oli täysin kokeiluluontoinen trippi, jonka bändi "nyt vaan halusi tehdä".

Zooropa oli ja on Achtung Babyn "pikkuveli" ja siinä olevista biiseistä suurin osa on tehty jo ennen Achtungin julkaisua. Mielestäni Zooropa on itseasiassa varsin hyvä levy, jolla ei olla tosin mielistelty ketään ja hyvä niin. Tietenkin Stay(faraway, so close) on hitti myös suurelle yleisölle.

Mitä uuteen levyyn tulee, niin olen odottanut sitä nyt jo 4 vuotta ja tärinä on kova. Vertigo antaa viitteitä paluusta juurille ja jopa 70-luvun punk vivahteita on ilmoilla. U2:n omista levyistä soundimaailma ja henki Vertigolla muistuttaa ehkä eniten Waria. Bonon ääni ei tietenkään ole enää lähellekään yhtä "puhdas" kuin 80-luvulla, mutta who cares? U2 on siksikin maailman paras yhtye, että he eivät julkaise koskaan paskaa levyä. Biisejä hierotaan vaikka nämä 4 vuotta, mutta ne on saatava täydellisiksi. How to dismantle an atomic bomb!! Odotan..

 

[kausi]

Vertigo

Kuulostaa muuten useamman kuulostelukerran jälkeen ihan helvetin hyvältä biisiltä. Mielenkiinnolla jatkoa odottaen.

Ennakkotunnelmia kannattaa hakea vaikkapa U2:n live dvd:tä "Go home- Live From Slane Castlea" pyörittämällä. Aivan perkeleen hyvä setti ja aika kattava läpileikkaus yhtyeen hittituotantoon.

 

[Nikke]

Jep, U2 on täälläkin diggailussa. Ja tuo Vertigo kuulostaa tosiaan todella hyvältä. Vesi kielellä tuota täyspitkää odotetaan,

 

[Näkkäri]

Viestin lähetti goldenawe
Achtung Babyn ja Rattlen ilmestymisjärjestys meni sekaisin, myönnän, mutta sen jälkeen bändi on kärsinyt aikamoisesta mammuttitaudista ja varman päälle laskelmoimisesta...aika latteaa kamaa sieltä on pursunnut.

Mammutitaudista? Zooropa, POP ja All that... ovat levyinä kaikki varsin erilaisia. Zooropa on kuten jo todettua ketään mielistelemätön ja uusia rajoja vetelevä levy. Hyvinä esimerkkeinä Numb tai yksi suurista suosikeistani Lemon. Taitaa olla kuitenkin yksi U2:n vähiten myydyistä levyistä, joka jo osaltaan kumoaa sen väitteen, että se olisi jotenkin laskelmoitu varman päälle tai osoittaisi bändillä olevan joku helvetin mammuttitauti.

POP oli taas kaikessa koneellisuudessaan varsin yllättävä veto. Discotheque, Mofo tai Wake up dead man ovat loistava osoitus bändin venymiskyvystä musiikin äärilaidoilta toiselle, koska jokainen edellisistä on vähintäänkin erilaista tavaraa mitä bändiltä oli varsinkin ennen Zooropa-albumia kuultu. Se on mielipideasia, mitä pitää "latteana kamana", mutta mielestäni POP levyllä on vain yksi biisi, jonka yhteydessä voidaan puhua tietynlaisesta laskelmoimisesta ja se on Staring at the sun. Ihan hyvä biisi, mutta ei jotenkin sovi levylle ja jotenkin tuntuu, että sitä hittibiisilinjaa oli jatkettava, joka lähti Onesta ja tuli Stayn kautta Staringiin. Staring on näistä kuitenkin mielestäni huonoin varsinkin sen ollessa POP levyllä.

All that you can´t leave behindiä promottiin yhtyeen paluuna juurille ja sitä se aika pitkälti olikin. Tässä vaiheessa kuitenkin ymmärrän puheet laskelmoinnista ja mammuttitaudista sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät ole U2:n tekemisiä liiemmälti seuranneet. Siltähän se nopeasti saattaa tuntua Beautiful dayn ja Stuck in a momentin kuultua, mutta todellisuus on mielestäni aivan toinen. All that on levynä helvetin hyvä kokonaisuus. Heikkoja lenkkejä ei ole juurikaan ja todella moni biisi on selvää sinkkuainesta. Hienona osoituksena bändin taidosta uudistua ja kehittää aina jotain uutta pitäisin loistavaa In a little while- biisiä. Taas U2 oli luonut ja julkaissut biisin, jossa ei ollut mitään samaa kuin aiemmin.

Mielipiteitähän nämä kuitenkin lopulta ovat, mutta sen tiedän, että Bono ja kumppanit taistelevat kaikin tavoin välttääkseen tuon mammuttitaudin mikäli termin oikein ymmärrän. Bono on itse todennut, että hän ei halua, että U2:sta tulee koskaan sellaisia Rockin dinosauruksia kuin esimerkiksi Rolling stones on. U2 lopettaa musiikin teon siinä vaiheessa, kun eivät enää pysy tuoreena ja luovuus tukahtuu. Siihen asti bändi tavoittelee täydellisen albumin tekoa, koska sitä he eivät ole mielestään vielä pystyneet tekemään. Odotetaan ja katsotaan onko HTDAAB sellainen.

 

[Osmo Rapeli]

Niin, väittäisin itse että jos "War" ja "Joshua Tree" ei nimeä U2:n mielistelemättömiksi ja rajoja rikkoviksi levyiksi niin voi katsoa sitten vaikka Frendejä nauhalta ja nauttia sen sarjan "anarkismista" ja "tosi pahoista kuiteista".

Silloin bändi jaksoi vielä kuulostaa tuoreelta ja tehdä muutakin kuin juosta MTV:n gaaloissa jauhamassa paskaa.

Ei U2 yhtä pahasti ole vajonnut kuin esim. Chili Peppers mutta ei pelkkä siistiys ja tyylikkyys jaksa vedota kymmentä vuotta putkeen.

 

[Cosmo]

Viestin lähetti Näkkäri
(Zooropa) Taitaa olla kuitenkin yksi U2:n vähiten myydyistä levyistä, joka jo osaltaan kumoaa sen väitteen, että se olisi jotenkin laskelmoitu varman päälle tai osoittaisi bändillä olevan joku helvetin mammuttitauti.

Kyllähän Zorban kesäisestä julkaisuajankohdasta keskustelua käytiin. Ihmeteltiin, että "mitä järkeä sillon on julkaista kun ei kesäisin levyjä ostella", mutta sitten ajateltiin, että hassun levyn huonoa levymyyntiä olisi helppo selitellä kyseisellä julkaisuajankohdalla.

Achtung Baby oli vedenjakaja ja sen jälkeiset julkaisut (Zorba ja Pop) ovat olleet aika lailla riskejä. Toisaalta, U2:n kaltaisen megabändin on helpompi/turvallisempi ottaa tällaisia riskejä kuin esim. jonkun Franz Ferdinandin, mutta toisaalta se on myös yksi harvoista siihen kykenevistä, joka niitä on ottanut. Joltain AC/DC:ltä tai Oasikselta olisi ollut vaikea kuvitella julkaistavan edes vähän erilaista erilaista matskua verrattuna edellisiin.

Itse olen näitä Achtung-faneja, jonka huuma jatkui Popille asti ja sen yli. Olin toki kuullut ennenkin bändistä, mutta silloiseen GrungeTrash-pojuun Fly kyllä kuulosti huikealta (ja toki kuulostaa edelleen!) Zooropa meni ihmetellessä ja Poppia taas odoteltiinkin oikein vimmalla.

Stadin keikan jälkeen sain jopa isomman kipinän kuin Achtung Babysta, mutta sen sammuttua en oikein ole syttynyt enää. Keikan jälkeen mp3:sien vallankumous toi kaikki huikeat sinkkujen b-puolet ja muut harvinaisuudet helposti saataville, ja niitä innoissaan keräilin ja kuuntelin illat pitkät. Ehkä liikaakin sillä seurauksella, että saturaatiopiste tuli saavutettua sitten loppujen lopuksi jonkun ajan päästä.

Old Skool -fanit tietysti olivat innoissaan uusimman levyn "juurille paluusta" mutta mulle U2 on aina ollut jotain uusia ja ihmeellisiä juttuja siinä ajassa. Zoo-TV-kiertue ja Popmart-spektaakkeli ovat kuitenkin jotain sellaista, jota minä en ollut koskaan nähnyt enkä tule varmaan koskaan näkemään. Nyt tuntuukin, että kaikki on nähty ja kuultu eikä mikään jo kuultu matsku oikein säväytä. Ja tällä jo kuullulla tarkoitan siis sitä All That..

No, uusi Vertigo kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta vaikea kuvitella uudelta levyltä löytyvän sellaisia uutuuksia, jotka vetäisivät vertoja mm.:

- Mysterous Ways (mikä Live tahansa)
- Please (Single version)
- Lemon (se joku dance-remix, jossa se mimmikin laulaa)

Mutta mistäs sitä tietää.

 

[pekoni]

Viestin lähetti goldenawe
Niin, väittäisin itse että jos "War" ja "Joshua Tree" ei nimeä U2:n mielistelemättömiksi ja rajoja rikkoviksi levyiksi niin voi katsoa sitten vaikka Frendejä nauhalta ja nauttia sen sarjan "anarkismista" ja "tosi pahoista kuiteista".

No kyllä War nimenomaan kumartaa niin syvään amerikkalaisten markkinoiden suuntaan, että mielistelystä puhumista on vaikea välttää. Ja juuri siitä syystä se onkin Joshuan ohella jenkeissä niin kovassa kurssissa. Minusta War on U2:n ylivoimaisesti tylsin ja ennalta-arvattavin levy. Yksi uudenvuodenpäivä ei asiaa miksikään muuta.

Onneksi Vertigo on tyyliltään huomattavasti lähempänä Boy ja October -albumeja. Rejoice!

Mitä tulee Zooropaan, niin onhan se Achtungin "pikkuveli" ja suurin osa sen biiseistä on syntynyt aihioiksi Achtung-sessioissa Hannover-studioilla. Ihan kuten useampi Popin ja käsittääkseni jopa ATYCLB:n biiseistä. Ne Zooropan raidat vääntyivät silti pääosin lopulliseen muotoonsa Zoo-kiertueiden lomassa.

Zooropa oli äärettömän tuore levy. Pop:kin olisi voinut olla, mutta Howie B:n valinta tuottajaksi oli ääretön vikatikki. On helppo aistia kautta levyn kuinka niitä biisejä on yritetty vääntää studiossa viikosta toiseen. Oikeastaan Miami on ainut raita, jonka tuotanto levyllä toimii. Bändihän sovitti, miksasi ja jopa äänitti useamman singlebiisin Popmartin aikana uusiksi ja uudet versiot pesivät järjestään ne albumiversiot. Popin materiaali on pääosin erittäin hyvää, mutta albumi vain keskinkertainen.

ATYCLB oli sitten askel toiseen suuntaan ja siinä mielessä looginen, että kun Pop ei kerran onnistunut projektina, niin olisi ollut turha hakata päätään samaan seinään uudestaan. Näyttää siltä, että uusi levy tulee olemaan seuraava askel samaan suuntaan. Vielä hiukan pidemmälle.

 

[Näkkäri]

Viestin lähetti pekoni
No kyllä War nimenomaan kumartaa niin syvään amerikkalaisten markkinoiden suuntaan, että mielistelystä puhumista on vaikea välttää. Ja juuri siitä syystä se onkin Joshuan ohella jenkeissä niin kovassa kurssissa. Minusta War on U2:n ylivoimaisesti tylsin ja ennalta-arvattavin levy. Yksi uudenvuodenpäivä ei asiaa miksikään muuta.

En ymmärtänyt Goldenawen sanomaa, mutta minä ainakin puhuin siis levyistä, jotka ovat tulleet Achtungin jälkeen, joidenka yhteydessä hän puhui laskelmoinnista ja mammuttitaudista,

Ok, se mitä amerikan markkinoihin tulee, niin oman näkemykseni mukaan War ei ollut vielä mitään perseennuolentaa siihen suuntaan. War on yhtyeen läpimurtolevy, mutta ei sen markkinointia tai biisejä mitenkään erikoisesti jenkkeihin suunnattu. Mielestäni ensimmäinen kunnon hyökkäys jenkkeihin M.L.K.n ja Priden jälkeen tapahtui neljän biisin EP:llä Wide awake in America ja varsinainen suuri Amerikkaylistys tehtiin vasta Rattle and Humilla ja tällöin suuri markkinointivoima suunnattiin Amerikkaan. Taisi muuten Desire olla ensimmäinen listaykkönen jenkeissä U2:lta.

Mitä Warin albumina tule, niin mielestäni se on U2:n yksi parhaista. Warin, The Joshua Treen ja Achtung Babyn heittäsin ykköskoriin, järjestystä ei pysty sanomaan. Toisaalta itselleni läheisin on tietyllä tapaa POP, jonka tiimoilta tuli myös nähtyä elämäni paras liveshow Helsingissä.

 

[Moto]

Viestin lähetti Näkkäri
Taisi muuten Desire olla ensimmäinen listaykkönen jenkeissä U2:lta.

Se oli ensimmäinen ykkönen Englannissa. Jenkkien ensimmäinen ykkönen oli With Or Without You ja seuraava sinkku I Still Haven't Found What I'm Looking For nousi myös ykköseksi.

Minulle U2 oli kovin juttu alkuvuodesta 1991 jonnekin 90-luvun puolivälin kieppeille. Ensikosketukset tulivat bändiin tulivat Rattle & Humin hiteistä, joita oli mukana nappulana innokkaasti ostamillani Smash- ja Best-kokoelmakaseteilla. Siitä se sitten vähitellen kasvoi MTV Greatest Hitsissä soineiden vanhojen biisien myötä faniudeksi ja ennen kuin Achtung Baby ilmestyi, olin ehtinyt jo hankkia kaikki aiemmat albumit.

Viime aikoina kiinnostus bändiä kohtaan on hiipunut, mutta sen verran on jäänyt keräilyvaihde päälle, että edelleenkin tulee hankittua kaikki sinkutkin, kunhan niillä on jotain mielenkiintoista b-puolimateriaalia mukana. Varsinkaan bändin 90-luvun ja sen jälkeistä materiaalia en jaksa enää juuri koskaan kuunnella. Ylistetty Achtung Babykin tuntuu tylsistyvän koko ajan ja pidän pikkuveli Zooropaa kiinnostavampana tapauksena.

ALbumeista ylitse muiden nousevat Joshua Tree, Unforgettable Fire ja War. Seuraavaan erään Boy ja Rattle & Hum, loput jäävät vähemmän mielenkiintoisiksi.

 

[Näkkäri]

Viestin lähetti Moto
Se oli ensimmäinen ykkönen Englannissa. Jenkkien ensimmäinen ykkönen oli With Or Without You ja seuraava sinkku I Still Haven't Found What I'm Looking For nousi myös ykköseksi.

Ok, uskon... Sekoitin näemmä saarivaltiot keskenään.

Uuden levyn track listning on seuraavanlainen:

1. Vertigo
2. Miracle Drug
3. Sometimes You Can't Make It On Your Own
4. Love And Peace Or Else
5. City Of Blinding Lights
6. All Because Of You
7. A Man And A Woman
8. Crumbs From Your Table
9. One Step Closer
10. Original Of The Species
11. Yahweh

 

[L4E]

Jokos nyt saataisiin jatkoa Rattle & Hum, Joshua Tree, Unforgettable Fire, War,Boy ja October levyille.

Lupaavalta ainakin tuo Vertigo kuullosti. Kyllä tämä biisi ainakin vaikutti jo saundeiltaan enemmän paluulta juurille kuin tuo All that you can´t leave levy(vaikkei tämä huono ollutkaan).

Toivottavasti koko levy pitää samaa linjaa.

 

[Cosmo]

Tämä uusi levy on jo melkoisen aikaisin päässyt vuotamaan levitykseen. Puolikorvaisen ensikuuntelun mukaan levy kuulostaa ihan kivalta.

 

[Pressiboxi]

Edge rulettaa

Vertigolla ainakin The Edge on saamassa jälleen meiningistä kiinni. Skittaosuudet ovat todella upeat. Ts. kaveri kierrättää itseään ja soittotyylejään todella makeasti!

 

[Näkkäri]

Jaahas

Nopeasti kuunneltu levy läpi (poislukien 3. kappale, kun en sitä vielä mistään saanut) ja pää on vielä aika sekaisin. Sen kyllä havaitsi nopeasti, että Vertigo antoi varsin vähän osviittaa levyn sisällöstä. Tää on kyllä nähty ennekin, olihan Discothequekin POPin eka sinkku, eikä levy silti pelkkää diskotanssia ollut.

Nopeasti kolahti eniten Original of the Species ja Yahweh...No nyt toisella kuuntelulla kuulostaa tällä hetkellä soiva A man and a womankin perkeleen hyvältä. Edelleen fiiliksiä, mutta Vertigon tyyppistä rähinää odotin enemmän.

Palataan asiaan, kunhan saan tästä jotain selvää..Nyt ei oikeen vielä tajua mitään.

 

[Näkkäri]

Nyt kun olen saanut hieman paremmin tuntumaa levyyn, niin on pienen analyysin aika. "Isohan se on, mutta ei kiitos"- ketjun juntit toivottavasti miehittävät ketjun omilla kommenteillaan tämän uusimman lätyn tiimoilta.

Michael Stipe: "How to dismante an atomic bomb on U2:n paras levy"

Bono: "Tämä on se levy, jonka vuoksi olemme soittaneet viimeiset 20-vuotta"

Mojo lehti: "No other group can command the enormous cross-gender, cross-generational and cross-ethnic support that U2 do. The last great rock band of the 20th century and the only truly great rock band of the 21st ? You bet."

Okei, siinä kuulumisia "rintamalta" ja täytyy sanoa, että olen edellisten kommenttien linjoilla. Bono tietenkin myös markkinoi levyään, mutta sen tiedän ettei mies ala noin ihan turhaan sanomaan. Esim. viime levyn jälkeenhän mies totesi jotenkin, että "haluamme vielä tehdä täydellisen albumin, emmekä ole siihen vielä pystyneet".

Itse levy on todellakin tasaisen hyvä, heikkoja lenkkejä ei juuri ole. Varmasti vähiten huomiota saavat biisit löytyvät akselilta Love and peace or else, all because of you ja itse asiassa minulle Brucen mieleen tuova One step closer. Huomioitavaa on silti se, että nämäkin biisit ovat todella hyviä, eikä mitään täytebiisejä kuten joidenkin levyjen parista biisistä voisi sanoa.

Ehdottomia hittejä, kylmät väreet tuovia ja kyyneleitä irroittavia biisejä onkin sitten jo enemmän. Tällaisiksi heittäisin ilman epäilyksen häivää biisit: Miracle drug, Sometimes you can´t make it on your own, A man and a woman, Original of the species ja Yahweh. Lisäsäväyksen tunteen puolelle tuo kappale Sometimes you can´t make it on your own, jonka Bono teki kuolleelle isälleen ja esitti sen myös hänen hautajaisissaan.

Tuttua ja turvallista Edgen heleään kitarariffeilyyn ja suuriin linjoihin tukeutuvaa kamaa levyllä edustavat kappaleet: City of blinding lights, Crumbs from your table ja osittain myös ensimmäinen sinkku Vertigo. Parista ensinnä mainitusta biisistä tulee mieleen The unforgettable fire levyn fiiliksiä ja myös edellisen levyn Walk on- viisun henkeä.

Kokonaisuudessaan levyn henki ja tasaisuus tuo minulle mieleen Achtung babyn ja myös aiemmalta 80-luvulta tuttuja tunteita. Takapakkia U2 ei siis missään nimessä tämän levyn kanssa ota, ehkä ennemminkin päinvastoin. Sen vielä haluan sanoa, että ellei levy heti osu ja uppoa jonkinasteisille U2 diggareille, niin viimeistään 3.s kuuntelukerta sen tekee. Hyvän levyn merkki sanoisin.

 

[archieG]

U2:n levyja on paha panna paremmuusjarjestykseen. Joku varmaan ilmoittelee kohta Ruisrock-kokemuksestaan. Minulla eka keikka oli 1987 Goteborgissa The Joshua Tree tourin merkeissa ja silloin se kolahti aika lailla. Laittaisin Octoberin parhaaksi rock-levyksi, mutta ihan ykkoseksi nousee siltikin Achtung Baby (tour 1994 in Stocholm) jolloin bandi naytti tieta monelle muulle isolle orkalle kuinka tehdaan ISOJA keikkoja.

 

[kausi]

Milloin levy tulee kauppoihin? Tai missä sitä voisi käydä ihan pikkaisen kuuntelemassa jo nyt?

 

[Pressiboxi]

Viestin lähetti archieG
U2:n levyja on paha panna paremmuusjarjestykseen. Joku varmaan ilmoittelee kohta Ruisrock-kokemuksestaan.

Hjuu, minä olin paikalla. Bono veti speedwaysaappat jalassa pitkin PA-torneja/ lavarakennelmia. Rejoice, Gloria ja muut soivat. Ei paha.

 

[Näkkäri]

pientä päivitystä..

U2 on siis ehtinyt nyt paukauttaa Brittien sinkkulistan kärkeen Vertigolla ja syrjäytti Eminemin ykköspallilta kolmanneksi.

Suomen listasta ei ole mitään tietoa, mutta myyntilukuja tuskin ainakaan nostaa se, että tuota sinkkua on yllättävän vaikea hankkia. Anttilat kautta maan myyvät eioota ja esim. Helsingin Free record shop oli tilannut Vertigon dvd-versiota peräti täydet 4 kappaletta. Ainakin Turussa tilanne oli lähes yhtä synkkä.

Aika yllättävää, ettei kauppiaat uskalla hankkia kyseisen bändin kauan odotettua sinkkua tuon enempää hyllyilleen.

 

[korkki]

Satakunnan Kansa
(Päivitetty: 15:40) (25.01 15:31) Helsingin Sanomien mukaan helsinkiläinen Welldone-ohjelmatoimisto yritti värvätä megaluokan rockyhtye U2:n esiintymään Porin Delta Arenalle. Welldonen promoottori Risto Juvosen mukaan irlantilaisyhtye oli tyrmännyt idean ilmoittamalla, etteivät he soita pellolla. Idea U2:n houkuttelemiseksi Poriin syntyi, kun tiedettiin yhtyeen olevan kiertueella aikana, jolloin Helsingin Olympiastadion on remontissa. Stadionin remontti ei ole kiihdyttänyt Delta Arenan kysyntää.

Kyllä noille Irlannin pojille on noussut varmaan pissaa pikkuisen päähän... "Emme soita pellolla". Voi vittu mitä pellejä, eipä silti en olisi kyllä tuon tasoista paskabändiä tänne halunnutkaan. Tulisi edes Metallica, mutta tuskin hekään soittavat pellolla...
Luulisi että Areena kelpaa.