Itse näen yhtenä ongelmana nuorten kehittymisen suhteen myös johtavan junnusarjan A-junioreiden SM-liigan. Nyt tuota liigaa pelataan 14 joukkueella, mikä Suomen kokoisessa maassa tarkoittaa armotta sitä, että pelaajien tasoerot kasvavat todella suuriksi. Kovimmille pelaajille tulee aika vähän todella kovia pelejä. Esimerkiksi Perttu Lindgren pystyi vielä pudotuspeleissä, joihin ylsi vain kahdeksan joukkuetta, dominoimaan kenttää siinä määrin, että iski kymmeneen peliin 17 tehopistettä. MM-kisoissa tili näyttää toistaiseksi nollaa.
Aiemminkin olen tainnut Jatkoaikaan kirjoittaa, että Pohjoismainen yhteistyö olisi syytä aloittaa nimenomaan junioritasolta. Eivät ne Ruotsin junnutkaan niin häikäiseviä otteita ole esittäneet, ettäkö siellä voitaisiin hylätä ideoita pelkästään menestyksen vuoksi. Oma visioni on sarja, jossa pelaisi 8-10 suomalaista ja 8-10 ruotsalaista joukkuetta. Jokaisessa 2+18 pelaajaa rosterissa. Neljä peliä oman maan tiimejä vastaan, kaksi naapurimaan tiimejä vastaan. Yhteensä 44-56 ottelua runkosarjaa. Tämän jälkeen molempien maiden neljä parasta tahkoamaan vielä kaksinkertainen sarja, jonka kaksi parasta finaaleihin, kolmonen ja nelonen pronssiotteluun. Kaksi molempien maiden huonointa karsimaan maan sisäisesti seuraavan vuoden paikoista.
Tällä sarjajärjestelmällä saataisiin heikoimpia junnuja tippumaan pois pääsarjatasolta. Jos käytössä olisi sen suuruinen ulkomaalaiskiintiö, joka toisi esimerkiksi Norjan, Tanskan, pienten Keski-Euroopan maiden sekä Baltian maiden lupaavimpia kiekkonuoria liigaan, uskoisin että liigasta voisi tulla varsin tasokas. Itse näkisin, että yksi syy huonolle menestykselle juniorisarjoissa on nimenomaan tasokkaiden pelien puute. Moni U20-peleissä pelannut suomalaispelaajakin pelasi SM-liigassa erittäin pieniä minuutteja, A-junnujen sarjassa sitten melkein niin paljon kuin jaksoi. Kun bisneslähtöisesti toimivaa SM-liigaa ei voida muuttaa junnujen ehdoilla toimivaksi sarjaksi, kannattaa mielestäni lähteä rakentamaan tasokkaampaa junnusarjaa, mikäli Mestistä ei pystytä tehokkaammin käyttämään hyödyksi.
Isoissa kisoissa näkee varsin selvästi sen, että Kanadan ja USA:n junnut pelaavat jatkuvasti kovia pelejä oman ikäisiään junnuja vastaan. Junnusarjat ovat siellä aivan eri tasoisia, mikä luonnollisesti johtuu myös laajemmasta pelaajamateriaalista.
Tasokkaammasta junnusarjasta huolimatta lahjakkaimmat junnupelaajat luonnollisesti yhä nousisivat jo nuorina SM-liigaan. Heillä junnusarja olisi silloin edessään nuorempana. Ongelma onkin se kuilu, mikä on A-junnujen ja SM-liigan välillä. Sitä pitäisi jollain keinolla saada pienemmäksi.
Ei tällaisen liigan perustaminen tietenkään yksin auttaisi mitään. Pohjatyö, ennen kuin pelaaja 16-20 vuotiaana alkaa liigaa pelata, pitäisi luonnollisesti olla kunnossa. Muutoin ei käy hyvin. Toki yhtenä vaihtoehtona voisi olla kaksi liigaa, eri ikärajoin. Toinen U20-liigaksi, toinen U17-liigaksi. Näin pelaaja astuisi tähän kehitysportaaseen aiemmin. Mahtaako vain suomalaiseen kaikki pelaa-junnukulttuuriin sopia tällainen kastijako Pohjoismaiden liiga-kelpoiseksi jo 15-vuotiaana?
Yksi ongelma vielä toki olisi se, että jos SM-liigaa pelaavan joukkueen junnuseura jäisi ulos Pohjoismaiden sarjasta, pitäisi tämän tiimin lahjakkaimmat silti saada pelaamaan Pohjoismaista liigaa. Seurat eivät kuitenkaan välttämättä kovin mielellään vuokraa tulevaisuuden lupauksia. Toisaalta paineet siihen, että pelaajan edun vastaisesti toimiminen aiheuttaisi välirikon, saattaisi aiheuttaa mukavasti paineita vuokraamisen puolesta.