U18 MM-kisat, Plzen, Tsekki, 14.-24.4.2005

  • 14 743
  • 111

Ray

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary flames,Junnukiekko
Re: Suomen juniorijääkiekko kriisissä

Viestin lähetti vetoo

. Summanen sai lokaa niskaansa liiton kaikilta henkilöiltä, kun hän haki syitä Suomen heikkoon MM-menestykseen miehissä. Siemet alkavat itää kuitenkin jo juniori-iässä...

NYT HERÄTYS JÄÄKIEKKOVAIKUTTAJAT!

Summanen on siis puhunut asiaa alusta lähtien. Milloin heräävät liitossa vaikuttajat ja alkavat tekemään asioille jotain.Tämä ei vaan voi jatkua tällä tavalla. Asia on vain niin että meillä pitäisi alkaa panostaa yksilötaitoihin enemmän ja harjoittelemaan niitä paljon jo juniori-iässä ja jättää taktiikka kuviot pois! Jalostetaan jo nuorista pelaajista taitavia. Kuten olemme huomanneet niin kanadalaiset ovat lähestulkooon joka ikäluokassa todella hyviä.Miksi? He PELAAVAT paljon.Pelaaminen on se asia mikä kehittää ja sitä meidän pitäisi lisätä. myös se että kanukit alkavat harjoitella jo pienestä pitäen esim. laukauksia tuottaa jo aikaisessa iässä hedelmää ja sitten se näkyy jo vanhempana myös.
Jotan on tapahduttava!!
 

Fawkes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Steelers, Man United
Ehkäpä kisoihin lähdettiin jälleen kerran liian suurin odotuksin. Toki on oikeutettua odottaa jotain muuta kuin karsintasarjapelejä, mutta eivät nämä 87-syntyneet ole välttämättä sittenkään niin "taitavia" kuin on hehkutettu. Tuntuu ettei näitä lupaavia ikäluokkia Suomessa enää kasva ollenkaan.
 

Skaba

Jäsen
Tähän on tultu harkitusti

Kun on pakosta (ja mielenkiinnosta) tullut seurattua U-18 MM-kisoja joitakin vuosia, ja samoin junnukiekkoa Suomessa ja ulkomailla, niin eiköhän tässä korjata nyt täysin ansaittuja happamia marjoja suomalaisesta täysin älyttömästä junnuharjoittelun tasapäistamisestä.

Junnutasolla toitotetaan jatkuvasti, että pelataan joukkueen eteen, peli on pelkää kahvaamista ja taitopelaajista ja vastuunkantajista huutava pula. Ei yksi Joensuu tai Rask pysty yksin pitämään joukkuetta pystyssä.

Toinen naurettava asia voittamisen kannalta on kun valmentaja toitottaa ennen kisoja, ettei tulla kisoihin hakemaan kultaa vaan pyritään hyvään suoritukseen. Jos rima laitetaan tarpeeksi alas niin ok, mutta sitten pelataan putoamissarjassa koska kukaan ei yritäkkään venyä, koko jengi on vastuunpakoiloita, annetaan jonkun toisen hoitaa.

Velttoa meinikiä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Re: Tähän on tultu harkitusti

Viestin lähetti Skaba
Kun on pakosta (ja mielenkiinnosta) tullut seurattua U-18 MM-kisoja joitakin vuosia, ja samoin junnukiekkoa Suomessa ja ulkomailla, niin eiköhän tässä korjata nyt täysin ansaittuja happamia marjoja suomalaisesta täysin älyttömästä junnuharjoittelun tasapäistamisestä.

Junnutasolla toitotetaan jatkuvasti, että pelataan joukkueen eteen, peli on pelkää kahvaamista ja taitopelaajista ja vastuunkantajista huutava pula. Ei yksi Joensuu tai Rask pysty yksin pitämään joukkuetta pystyssä.

Toinen naurettava asia voittamisen kannalta on kun valmentaja toitottaa ennen kisoja, ettei tulla kisoihin hakemaan kultaa vaan pyritään hyvään suoritukseen. Jos rima laitetaan tarpeeksi alas niin ok, mutta sitten pelataan putoamissarjassa koska kukaan ei yritäkkään venyä, koko jengi on vastuunpakoiloita, annetaan jonkun toisen hoitaa.

Velttoa meinikiä.

Tässä kiteytyykin kaikki olennainen. Ehdottomasti samoilla linjoilla olen.
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Menkää hyvät ihmiset seuraamaan junnupelejä ja myös harjoituksia, niin silmät aukeavat.

- Jo nuoremmissa ikäluokissa opitaan roiskimaan kiekkoa, ettei tehtäisi VIRHEITÄ. Hirveän tärkeä f-junioreiden peli menossa ja sen voittamiseksi on pelattava YKSINKERTAISESTI.

- Harjoitusmäärät ovat Suomessa jo järkyttävät. Mutta kun määrä ei korvaa laatua. Normaali terve poika ei jaksa muuta kuin käydä hallilla valmentajan vetämisissä organisoidusti johdetuissa treeneissä. Muita lajeja ei ole mahdollisuus harrastaa enää 10 ikävuoden jälkeen.

- Pelien puute. Liittyy edelliseen. Pojilla ei ole aikaa, eikä virtaa käydä omatoimisesti pelailemassa ulkojäillä. Kanadan 20- vuotiaiden mestarit kertoilevat kuinka he harjoittelevat joukkueen kanssa noin kolme- neljä kertaa viikossa, Suomessa vastaava ikäluokka harjoittelee varmasti yli 10- kertaa viikossa. Kanukit harjoittelevat kyllä runsaasti omin päin.

- Kaikki edellä lueteltu aiheuttaa sen, ettei jääkiekko ole välttämättä enää kivaa. Poikien palo sammuu, vanhemmat vain painavat päälle vaatimuksineen, niin kauan kuin murrosiässä auktoriteettia riittää.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Summanen puhui asiaa joo. Mutta vasta sen jälkeen, kun oli itse todennut virheeksi oman ja Westerlundin muutaman vuoden takaisen ajatuksen siitä, että jääkiekossa käsite TAITO on muuttunut. Tätähän W ja S toitottivat koko ajan, kun tulivat mukaan valmentamaan. Ensin IFK:ssa, sitten Jokereissa.

Nyt on sitten Ramikin saanut kantapään kautta huomata, että oli itsekin väärässä. Taito on edelleen jääkiekossa se sama asia kuin ennenkin. Ok, pelaajien koko on kasvanut ja kaukaloita on pienennetty ja taas suurennettu jne...

Hannes Kapanen, Hannu Jortikka, Jukka Jalonen ja muutama muukin olivat kehityksestä huolissaan jo 3 vuotta sitten, kun herra nimeltä Erkka Westerlund valitsi pelaajia 20-vuotiaiden MM-kisoihin. Westerlundin valinnat pyrkivät enemmän kontaktipeliin kuin itse jääkiekossa niin tärkeään taitopeliin.

Tämä valitettava suuntaus on ollut nähtävissä suomalaiskiekossa jo ajat sitten. Voisi jopa kärjistää, että yksi syy tähän on Westerlund ja Summanen, jotka lähtivät n. 8 vuotta sitten keksimään peliä nimeltä jääkiekko uudelleen.
 

Ghost

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins
Itse näen yhtenä ongelmana nuorten kehittymisen suhteen myös johtavan junnusarjan A-junioreiden SM-liigan. Nyt tuota liigaa pelataan 14 joukkueella, mikä Suomen kokoisessa maassa tarkoittaa armotta sitä, että pelaajien tasoerot kasvavat todella suuriksi. Kovimmille pelaajille tulee aika vähän todella kovia pelejä. Esimerkiksi Perttu Lindgren pystyi vielä pudotuspeleissä, joihin ylsi vain kahdeksan joukkuetta, dominoimaan kenttää siinä määrin, että iski kymmeneen peliin 17 tehopistettä. MM-kisoissa tili näyttää toistaiseksi nollaa.

Aiemminkin olen tainnut Jatkoaikaan kirjoittaa, että Pohjoismainen yhteistyö olisi syytä aloittaa nimenomaan junioritasolta. Eivät ne Ruotsin junnutkaan niin häikäiseviä otteita ole esittäneet, ettäkö siellä voitaisiin hylätä ideoita pelkästään menestyksen vuoksi. Oma visioni on sarja, jossa pelaisi 8-10 suomalaista ja 8-10 ruotsalaista joukkuetta. Jokaisessa 2+18 pelaajaa rosterissa. Neljä peliä oman maan tiimejä vastaan, kaksi naapurimaan tiimejä vastaan. Yhteensä 44-56 ottelua runkosarjaa. Tämän jälkeen molempien maiden neljä parasta tahkoamaan vielä kaksinkertainen sarja, jonka kaksi parasta finaaleihin, kolmonen ja nelonen pronssiotteluun. Kaksi molempien maiden huonointa karsimaan maan sisäisesti seuraavan vuoden paikoista.

Tällä sarjajärjestelmällä saataisiin heikoimpia junnuja tippumaan pois pääsarjatasolta. Jos käytössä olisi sen suuruinen ulkomaalaiskiintiö, joka toisi esimerkiksi Norjan, Tanskan, pienten Keski-Euroopan maiden sekä Baltian maiden lupaavimpia kiekkonuoria liigaan, uskoisin että liigasta voisi tulla varsin tasokas. Itse näkisin, että yksi syy huonolle menestykselle juniorisarjoissa on nimenomaan tasokkaiden pelien puute. Moni U20-peleissä pelannut suomalaispelaajakin pelasi SM-liigassa erittäin pieniä minuutteja, A-junnujen sarjassa sitten melkein niin paljon kuin jaksoi. Kun bisneslähtöisesti toimivaa SM-liigaa ei voida muuttaa junnujen ehdoilla toimivaksi sarjaksi, kannattaa mielestäni lähteä rakentamaan tasokkaampaa junnusarjaa, mikäli Mestistä ei pystytä tehokkaammin käyttämään hyödyksi.

Isoissa kisoissa näkee varsin selvästi sen, että Kanadan ja USA:n junnut pelaavat jatkuvasti kovia pelejä oman ikäisiään junnuja vastaan. Junnusarjat ovat siellä aivan eri tasoisia, mikä luonnollisesti johtuu myös laajemmasta pelaajamateriaalista.

Tasokkaammasta junnusarjasta huolimatta lahjakkaimmat junnupelaajat luonnollisesti yhä nousisivat jo nuorina SM-liigaan. Heillä junnusarja olisi silloin edessään nuorempana. Ongelma onkin se kuilu, mikä on A-junnujen ja SM-liigan välillä. Sitä pitäisi jollain keinolla saada pienemmäksi.

Ei tällaisen liigan perustaminen tietenkään yksin auttaisi mitään. Pohjatyö, ennen kuin pelaaja 16-20 vuotiaana alkaa liigaa pelata, pitäisi luonnollisesti olla kunnossa. Muutoin ei käy hyvin. Toki yhtenä vaihtoehtona voisi olla kaksi liigaa, eri ikärajoin. Toinen U20-liigaksi, toinen U17-liigaksi. Näin pelaaja astuisi tähän kehitysportaaseen aiemmin. Mahtaako vain suomalaiseen kaikki pelaa-junnukulttuuriin sopia tällainen kastijako Pohjoismaiden liiga-kelpoiseksi jo 15-vuotiaana?

Yksi ongelma vielä toki olisi se, että jos SM-liigaa pelaavan joukkueen junnuseura jäisi ulos Pohjoismaiden sarjasta, pitäisi tämän tiimin lahjakkaimmat silti saada pelaamaan Pohjoismaista liigaa. Seurat eivät kuitenkaan välttämättä kovin mielellään vuokraa tulevaisuuden lupauksia. Toisaalta paineet siihen, että pelaajan edun vastaisesti toimiminen aiheuttaisi välirikon, saattaisi aiheuttaa mukavasti paineita vuokraamisen puolesta.
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
Re: Re: Suomen juniorijääkiekko kriisissä

Viestin lähetti Ray
Kuten olemme huomanneet niin kanadalaiset ovat lähestulkooon joka ikäluokassa todella hyviä.Miksi? He PELAAVAT paljon.Pelaaminen on se asia mikä kehittää ja sitä meidän pitäisi lisätä. myös se että kanukit alkavat harjoitella jo pienestä pitäen esim. laukauksia tuottaa jo aikaisessa iässä hedelmää ja sitten se näkyy jo vanhempana myös.
Vertailu Kanadaan ei ole ihan paikallaan, koska siellä junnuja on noin 13-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Karsinnat joukkueisiin ovat kovia jo 7-vuotiaista lähtien. Niinpä ei ole mikään ihme, jos 18-vuotiaiden joukkueessa Kanadalla on pelaajien minimitaso Raskin ja Joensuun luokkaa.
Ennemmin pitäisi miettiä, miten Tsekki ja Slovakia pelaajiaan kehittävät Suomea pienemmällä juniorimäärällä.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Viestin lähetti LuKi
Menkää hyvät ihmiset seuraamaan junnupelejä ja myös harjoituksia, niin silmät aukeavat.

- Jo nuoremmissa ikäluokissa opitaan roiskimaan kiekkoa, ettei tehtäisi VIRHEITÄ. Hirveän tärkeä f-junioreiden peli menossa ja sen voittamiseksi on pelattava YKSINKERTAISESTI.

LuKi:n koko viesti on sataprosenttista asiaa.

Juniorikiekkoilun suurin ongelma on se, että yksittäisten pelien voittamisesta on tehty tavoitteena tärkeämpi kuin pelin, pelaamisen oppimisesta ja yksilön taitojen kehittymisestä. Juniori-iässä voittojen (ja tappioiden, ja millä tavalla ja mistä syystä ne tulevat) tulisi olla enemmänkin vain mittareita sille, missä pelillisen oppimisen vaiheessa ollaan menossa suhteessa muihin pelaajiin, ei yksiselitteisiä tavoitteita. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että peliä mennään aina voittamaan - kyse on siitä, millä asenteella peliä mennään (mahdollisesti) voittamaan.

Kun juniorivalmentajat (ja valitettavan usein myös vanhemmat) karjuvat voitonkiimassaan ja tappion pelossaan kymmenvuotiaille kieltoja yrittää kentällä omia ratkaisuja, ollaan tiellä, jonka päässä häämöttää nippu pelaajia, jotka kykenevät roiskaisemaan kiekon vastustajan päätyyn ja kaartamaan vaihtoon tyytyväisinä siitä, ettei vastustaja ainakaan tällä kertaa tehnyt maalia. Se on aika kova hinta siitä, etteivät esimerkiksi Kälviän Kiekkopetojen F-juniorit aikoinaan hävinneet Takahikiän Kisaveikoille piirisarjassa kuin 1-3.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Re: Re: Re: Suomen juniorijääkiekko kriisissä

Viestin lähetti Kiekoton
Vertailu Kanadaan ei ole ihan paikallaan, koska siellä junnuja on noin 13-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Karsinnat joukkueisiin ovat kovia jo 7-vuotiaista lähtien. Niinpä ei ole mikään ihme, jos 18-vuotiaiden joukkueessa Kanadalla on pelaajien minimitaso Raskin ja Joensuun luokkaa.
Ennemmin pitäisi miettiä, miten Tsekki ja Slovakia pelaajiaan kehittävät Suomea pienemmällä juniorimäärällä.

Juuri tätä olen itsekin sanonut.

Suomen vertaaminen Kanadaan ja USA:aan on täysin hyödytöntä, koska siellä on monikymmenkertainen pelaajamassa Suomeen verrattuna. Ei Suomi voi näillä pelaajamäärillä kilpailla pelaajatuotannossa Pohjois-Amerikan kanssa, vaikka oma valmennus olisi miten laadukasta tahansa.

Ennemmin pitäisi miettiä, että miksi esimerkiksi Tshekki ja Venäjä ovat Suomen edellä näin selvästi junioritasolla, vaikka tähän ei pitäisi oikeasti olla mitään syytä. Suomessa sekä olosuhteet että resurssit ovat sekä Venäjän että Tshekin edellä, eli Suomella pitäisi olla sama tai parempikin potentiaali tuottaa uusia kovalchukeja ja malkineita kuin Venäjällä.

Pohjois-Amerikan apinoiminen ei Suomessa kannata, sillä ottamalla käyttöön vastaavat menetelmät kuin siellä tuotamme vielä vähemmän huippupelaajia kuin nyt. Pohjois-Amerikan kyky tuottaa huippupelaajia perustuu suureksi osaksi vain valtavaan pelaajamassaan, mutta Euroopassa panostus valmennukseen ja pelaajien taitopuolen kehittämiseen on aivan ensiarvoista, koska niitä huippuyksilöitä ei vain ole niin paljon kuin meren takana.
 

lihaani

Jäsen
Näin aluksi pikkujunnujen (ehkä D-junnuista alaspäin) pelejä voitaisiin kokeilla vaikka säännöillä, joissa kiekko saadaan heittää vasta hyökkäyssinisen jälkeen päätyyn, eli kiekko pitää tuoda pelaamalla sinisen yli.

Tämähän ei olisi kuin ensiapua kaikkein akuteinpaan ongelmaan, eli yksilötaidon puutteeseen. Siihen ei nähdäkseni auta muuta kuin aivan pienten natiaisten kehitystason huomioon ottaminen. Tahtoo sanoa, että leikinomaisia tekniikkaharjoitteluja sekä motivointia omiin kiekkolleikkeihin. Eli penskojen pihapelit kunniaan!

Lapsi ei yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan ryppyotsaista tehoharjoittelua. Ja ei latenssi-ikäisten lasten peleissä ole voitto hinnalla millä hyvänsä voi olla ainoa tavoite. Tavoite alussa on, että oppii rakastamaan tätä hienoa peliä ja haluaa aivan itse oppia niitä hienoja kikkoja, mitä Zidlickyt ja muutamat muut telkkarissa ovat tehneet.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Aika monella tuntuu olevan mielenkiintoisia parannusehdotuksia juniorijärjestelmäämme. Hyvä että keskustelua käydään, muistetaan kuitenkin, että kansainvälisellä huipulla marginaalit ovat pienet.

Oliko tämän vuoden MM-kisoissa kuuden parhaan joukkoon päässeissä joukkueissa yllätyksiä – mielestäni ei. Tilanne on tämän päivän kansainvälisessä kiekossa yksinkertaisesti se, että jonkun seitsemästä; Kanada, USA, Tsekki, Venäjä, Ruotsi, Slovakia ja Suomi on jäätävä ulos mitalipeleistä. Kanada, USA ja Venäjä se ei ole, koska yksinkertaisesti massasta on helppo saada iskukykyiset joukkueet, joilla voi kestomenestystä vaatia vuodesta toiseen. Siispä tuo seitsemäs joukkue on Ruotsi, Tsekki, Slovakia tai Suomi. Mielestäni hyvänä päivänä Suomen joukkue kykenee voittamaan minkä tahansa noista, huonona päivänä tulee yhtä varmasti turpaan.

Se että tuo seitsemäs joukkue on ollut nyt Suomi kolme kertaa peräkkäin kertoo enemmänkin siitä, että muissa maissa on onnistuttu tärkeällä hetkellä parempaan suoritukseen ja että yksittäisissä peleissä vaikuttaa myös merkittävästi tuuri. Näin se vain on että tässäkin turnauksessa yksi henkilökohtainen virhe voi ratkaista pääsyn mitalipeleihin, joten marginaalit ovat pienet eikä yleispätevää tuomiota Suomen heikosta juniorityöstä tulisi antaa. Se että juuri ennen vuosituhannen vaihdetta koettiin kultakausi Suomen juniorikiekossa ei saa sokaista meitä luulemaan, että sijat 1-3 olisi meille itsestään selviä MM-kisoissa.

Kun pelit ovat tasaisia, niin taidon rinnalle tärkeissä yksittäisissä peleissä nousee henkinen valmius voittaa. Esimerkiksi Tsekeissä tämä on tiedostettu ja otettu sen verran vakavasti, että pelaajat ovat saaneet myös henkistä valmennusta. Se kuuluisa sanonta, että toinen joukkue halusi voittoa enemmän ja siksi voitti tarkoittaa sitä, kumpi pystyy paineen alaisena pitämään päämääränsä kirkkaana ja saamaan itsestään kaiken irti. Tästä päästäänkin valmentajaan, jonka merkitys on yhtä tärkeä taktisella kuin henkiselläkin puolella. Oman näppituntumani mukaan Suomessa valmennus on taktisella puolella OK, mutta se henkinen valmennus tulee jälkijunassa.

Mutta kuten sanoin, hyvä että rakentavaa keskustelua käydään, muistetaan vain pienen maan rajalliset resurssit.
 

right

Jäsen
Suosikkijoukkue
sellainen jossa on hyvä henki
Kuka on onnistunut ?

Onko kukaan Fin 18 joukkueessa onnistunut ?

http://www.iihf.com/Hydra/Tournamen.../xml/1000000028/IHM10000000280FIN_83_1_0.html

onko pari laukaisua per peli ( 60 min !! ) riittävä todistus "huippupelaajalle" ?

Onko taktiikka "tehdään enemmän maaleja kuin vastustaja" onnistunut ?

Nyt pitää vihdoinkin ottaa SJL:n pää pois pensaasta ja ruveta tarkkailemaan pelaajia, eikä rakentaa sankareita pelkkien kokoon perustuvien olettamusten ja Kiekkolehden juttujen perusteella.

Vanhat -87 maajoukkuetilastot kaivettava arkistoista ja pistettävä priorisointiprosessit käyntiin. Selviää varmasti, kuka on ollut pelkkänä turistina maajoukkueen mukana kolme vuotta.

tässä vielä scoring leaders tilastoa neljän pelin jälkeen.

http://www.iihf.com/Hydra/Tournamen.../xml/1000000028/IHM1000000028Z06_85B_1_0.html
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Viestin lähetti Leipuri Oksanen
Aika monella tuntuu olevan mielenkiintoisia parannusehdotuksia juniorijärjestelmäämme. Hyvä että keskustelua käydään, muistetaan kuitenkin, että kansainvälisellä huipulla marginaalit ovat pienet.

Tämän päivän IS:ssä tai IL:ssä Suomen joukkueen valmentaja Pajuoja sanoi, että Suomi on jäämässä ratkaisevasti jälkeen juniorikiekkoilussa muista kärkimaista.

Tietysti joku voi sanoa tähän, että Pajuoja halusi siirtää vastuun joukkueen menestymättömyydestä pois itsestään yleisemmälle tasolle. Mutta ei hän ole ainoa, joka näin on puhunut. Viime vuodenvaihteessa pelatuissa 20-vuotiaiden MM-kisoissa sen joukkueen valmentaja sanoi, että viides sija oli maksimisuoritus sille joukkueelle.
 

kissa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fort Wayne Komets
Viestin lähetti Leipuri Oksanen
Aika monella tuntuu olevan mielenkiintoisia parannusehdotuksia juniorijärjestelmäämme.

Mutta kuten sanoin, hyvä että rakentavaa keskustelua käydään, muistetaan vain pienen maan rajalliset resurssit.

Moni kirjoittaja tuntuu olevan samalla aaltopituudella.

Siispä kirjaimista tekoihin: jättäkää nettiin kirjoittelu vähemmälle ja menkää opettamaan junnuja. Siten lahjakkuuksia tehdään, ei kirjoittamalla. Se on sitä paitsi aika hauska harrastus.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Sulla on suosikkijoukkue vaihtunut. Vähän aikaa sitten se oli Jaroslavl, nyt Lada. Mistä moinen?
 

kissa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fort Wayne Komets
Viestin lähetti The Original Jags
Sulla on suosikkijoukkue vaihtunut. Vähän aikaa sitten se oli Jaroslavl, nyt Lada. Mistä moinen?

Lada on parempi.
 
Suosikkijoukkue
Hifk, Jokerit, Roosters, Philadelphia Flyers, Dall
MYÖS MAAJOUKKUEJÄRJESTELMÄ OLISI UUSITTAVA. LISÄÄ VASTUUTA ALUEILLE

Viestin lähetti Leipuri Oksanen

Kun pelit ovat tasaisia, niin taidon rinnalle tärkeissä yksittäisissä peleissä nousee henkinen valmius voittaa. Esimerkiksi Tsekeissä tämä on tiedostettu ja otettu sen verran vakavasti, että pelaajat ovat saaneet myös henkistä valmennusta. Se kuuluisa sanonta, että toinen joukkue halusi voittoa enemmän ja siksi voitti tarkoittaa sitä, kumpi pystyy paineen alaisena pitämään päämääränsä kirkkaana ja saamaan itsestään kaiken irti. Tästä päästäänkin valmentajaan, jonka merkitys on yhtä tärkeä taktisella kuin henkiselläkin puolella. Oman näppituntumani mukaan Suomessa valmennus on taktisella puolella OK, mutta se henkinen valmennus tulee jälkijunassa.

Mutta kuten sanoin, hyvä että rakentavaa keskustelua käydään, muistetaan vain pienen maan rajalliset resurssit.

Olen samaa mieltä siitä, että henkinen valmennus ym. muu motivaatio on suomen pelaajilla huonompi kuin vastustajilla.

Kun perehtyy vähänkin maajoukkuevalintoihin ym. mitä nuorisomaajoukkueympyröissä tapahtuu niin huomaa, että kaikki ei ole kohdallaan. Maajoukkueissa peluutetaan ja kierrätetään yksiä ja samoja pelaajia vuodesta toiseen. Pelaajat luulevat jo 17 vuotiaina olevansa valmiita pelaajia. Esimerkkejä on päähännoususta pelaajien kesken kymmeniä. Toisaalta monet myöhemmin kehittyvät hyvät pelaajatyypit turhautuvat, koska heillä ei ole mitään tietä ns. huipulle. Samalla 15, 16, 17 ja 19 vuotiaiden maajoukkueet vievät aseita harjoitusleirineen ja turhine turnauksineen seuravalmentajilta. Leireiltä he tulevat väsyneinä ja ylimielisinä joukkueensa harjoituksiin ja vievät motivaation kaikkien muidenkin harjoittelusta ja pelaamisesta.
Nämä maajoukkueet ovat mielestäni turhia. Maajoukkueen pitäisi keskittyä pelkästään 18 ja 20- vuotiaiden maajoukkueisiin ja MM-turnauksiin ja liiton muun toiminnan pitäisi keskittyä enemmän alueturnauksiin, joissa seuravalmentajat voisivat olla mukana (maksusta). Paras aluejoukkue voisi aina osallistua kunakin vuonna kansainvälisiin turnaukseen. Alueet voisivat näin keskittyä paremmin oman alueensa kaikkiin pelaajiin. C-B- ja A- junioireiden SM- sarjaa pitäisi tiivistää ja tasoa nostaa (huippuseurojen omat junioriliigat). Enemmän pelejä ja turnauksia ja ammattimaisempia valmentajia, jotta saadaan scoutattua ja peluutettua mahdollisimman laajoja pelaajarinkejä.
Suomessa on lahjakkuuksia liian vähän ja nykyinen järjestelmä ei löydä niitä tarpeeksi. Ammatinvalinta jääkiekkoilijaksi pitää olla mahdollisimman helppo ja kitkaton koulunkäynnin ohella. Nykyinen järjestelmä tuottaa liikaa tasapaksuja vähän tyhmiä, pienikokoisia motorisesti lahjakkaita keskivertopelaajia. Monet todelliset huippulahjakkuudet haistattavat pitkät puuduttavalle jääkiekkoilijan uralle ja yksitoikkoiselle harjoittelulle, jossa ei näy alkua eikä loppua.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Viestin lähetti kissa
Moni kirjoittaja tuntuu olevan samalla aaltopituudella.

Siispä kirjaimista tekoihin: jättäkää nettiin kirjoittelu vähemmälle ja menkää opettamaan junnuja. Siten lahjakkuuksia tehdään, ei kirjoittamalla. Se on sitä paitsi aika hauska harrastus.

Kivaahan se on, mutta aikaa vaikeaa. Minä olisin mielelläni useamman tunnin kaukalon laidalla tai talvella katsomassa nuorten pelejä, mutta se ei ole niin helppoa. Valmentajan pesti junioireissa minua kiinnostaisi enemmän kuin tarpeeksi, mutta minun tietopohjani on kuitenkin melko hatara. Lisäksi asun sen verran pienellä paikkakunnalla, ettei täällä mitään jäähalleja ole yms. Itse en ole edes pahemmin jääkiekkoa pelannut, muuta kuin pienempänä luonnon jäillä.

Ehkä minustakin olisi voinut kohtalaisen hyväkin pelaaja tulla, mutta en valinnut sitä uraa. Valmentajan yms. pesti tosin kiinnostaisi, mutta siinäkin pitäisi olla varmasti opiskellut jotain tai ainakin saanut jostain kokemusta enemmän.
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Re: MYÖS MAAJOUKKUEJÄRJESTELMÄ OLISI UUSITTAVA. LISÄÄ VASTUUTA ALUEILLE

Viestin lähetti Kiekko karbaasi
Olen samaa mieltä siitä, että henkinen valmennus ym. muu motivaatio on suomen pelaajilla huonompi kuin vastustajilla.

Kun perehtyy vähänkin maajoukkuevalintoihin ym. mitä nuorisomaajoukkueympyröissä tapahtuu niin huomaa, että kaikki ei ole kohdallaan. Maajoukkueissa peluutetaan ja kierrätetään yksiä ja samoja pelaajia vuodesta toiseen. Pelaajat luulevat jo 17 vuotiaina olevansa valmiita pelaajia. Esimerkkejä on päähännoususta pelaajien kesken kymmeniä. Toisaalta monet myöhemmin kehittyvät hyvät pelaajatyypit turhautuvat, koska heillä ei ole mitään tietä ns. huipulle.

Tärkeää asiaa!

Lapsen/nuoren kehitys on niin erilaista ja niin eriaikaista, ettei analyysia tulevasta huipusta/"luuserista" voi tehdä kovin aikaisin. Mutta kun näin tehdään. Valmentajat peluuttavat "parhaimpia", kun muut pureskelevat mailantuppea. Moni lopettaa leikin kesken tai turhautuu, henkiset asiat ovat kiekossakin tärkeitä (esim. Brett Hull)

Menestyneimmät pelaajat luulevat olevansa nin hyviä, ettei tarvi enää harjoitella omin päin. Totuus on toinen. Saku Koivu harjoittelee vieläkin laukausta kesäisin levyltä. Litmanen jäi aina Lahdessa futis-harjoitusten jälkeen kentälle tekemään omia harjoitteita. Antti Sumialan löysit talvi-iltaisin autotallista pallon kanssa "leikkimästä". Jason Williams jäi Ässien harjoitusten jälkeen tekemään vielä omia juttuja ja ihmetteli etteivät edes nuoret pelaajat jääneet hänen kanssaan. Turha luulo on, että joukkueen harjoituksissa "taito" ja yksilöllisyys korostuu, oli niitä sitten vaikka pari kertaa päivässä. Tarvitaan omaehtoista harjoittelua, aikaa kikkailla ja näperrellä, yrittää juttuja joista valmentaja huutaisi pää punaisena. Vähennetään vaikka niitä joukkueen harjoituksia.

Ai niin, tuli vielä mieleen, että Elitserienissä joukkue harjoittelee kerran päivässä, SM-liigassa kaksi kertaa. Missä ero näkyy, ehkä Suomen huippukuntoisissa, mutta niin yksipuolisissa pelaajissa.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Re: Re: MYÖS MAAJOUKKUEJÄRJESTELMÄ OLISI UUSITTAVA. LISÄÄ VASTUUTA ALUEILLE

Viestin lähetti LuKi
Tarvitaan omaehtoista harjoittelua, aikaa kikkailla ja näperrellä, yrittää juttuja joista valmentaja huutaisi pää punaisena. Vähennetään vaikka niitä joukkueen harjoituksia.

Olipas painavaa asiaa - juuri näinhän tekevät kaikki lajissaan menestyneet. Tekemiseen löytyy intohimoa ja energiaa, eikä tyydytä siihen mitä saadaan joukkueharjoituksista. Onko kysymys kokonaisen sukupolven oma-aloitteisuuden puutteesta, vai vievätkö joukkueharjoitteet kaiken ajan ja tarmon? Jostain kuitenkin tuomoruudut ja mikaelforssellit ottivat sen omia harjoituksiaan tehdäkseen.

Kiekkokarbaasille: muistan jostain lukeneeni, että Lennart Petrell ei ollut ennen junnu-MM-kisoja pelannut ikäkausimaajoukkueessa. Taitaa kuitenkin olla enemmän poikkeus kuin sääntö.
 

right

Jäsen
Suosikkijoukkue
sellainen jossa on hyvä henki
Kisat vielä kesken

N Ä I S S Ä kisoissa ei enää ehdi harjoitella,

Tällä hetkellä, alkusarjan jälkeen on jotain positiivista näkynyt:

Face-Offs Miika Lahti 62,86 ( JYP )
Syötöt Joonas Enlund, 2( HIFK )
Yht.pisteet Mikko Lehtonen 2+2(BLUES )

Pettymyksiä:

Pahasti miinuksella +/- tilastoissa:

-4 Mielonen Juho ( Ilves)
-5 Seppänen Timo (HIFK)
-4 Perttu Lindgren (Ilves)
-4 Peltomaa Jussi ( Ässät )

LISÄÄ LAUKAISUJA toivoisi:

Kurki Mikael (2 laukaisua 4 pelissä ! ) Jokerit
Leinonen (3) Kärpät
Haverinen (3 ) HIFK
Osala Oskari (2) Vaasan Sport
Max Wärn,-88 (1) HIFK
Robert Nyholm,-88 (3) HIFK
Jussi Peltomaa (5) Ässät
Jesse Joensuu (6) Ässät

lähde
http://www.iihf.com/Hydra/Tournamen...ontent/web_output/index.jsp@compId=1000000028

Toivotaan, että tilastot kaunistuu Tanskapelissä ;)
se kun ei ole niin tunnettu jääkiekkomaana, ja vielähän jää Saksapeliin senkin jälkeen parannettavaa.
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Pietarin U20-turnauksessa pelattiin eilen seuraavasti:

Tshekki - Ruotsi 0-2
Suomi - Slovakia 5-2
Venäjä - Pietarin juniorijoukkue 2-2

Venäjä on jo varmistanut turnausvoiton ennen huomisen viimeisiä pelejä. Suomi on tasapisteissä toisena Ruotsin kanssa.

Huomenna Suomi kohtaa Pietarin joukkueen.
 
Suosikkijoukkue
Hifk, Jokerit, Roosters, Philadelphia Flyers, Dall
Re: Re: Re: MYÖS MAAJOUKKUEJÄRJESTELMÄ OLISI UUSITTAVA. LISÄÄ VASTUUTA ALUEILLE

Viestin lähetti tant gredulin

Kiekkokarbaasille: muistan jostain lukeneeni, että Lennart Petrell ei ollut ennen junnu-MM-kisoja pelannut ikäkausimaajoukkueessa. Taitaa kuitenkin olla enemmän poikkeus kuin sääntö.

Tunnen kyseisen pelaajan taustat. Hän kasvoi B-junioreissa yhdessä vuodessa pituutta todella paljon ja ura meinasi tyssätä siihen. Hän siirtyi Karhu- Kissoihin ja onneksi jaksoi jatkaa harjoittelua edelleen. Hän pääsi myöhemmin uudestaan HIFK:n rinkiin ja loppu onkin tiedossa. Oli siis vähällä ettei hänen uransa loppunut jo kasvun takia jo B-junioreissa. Hän oli muuten D- ja C-junioreissa todellinen maalintekijälahjakkuus. Saa nähdä innostuuko liigassa tekemään maaleja. Toivottavasti.

Tiedän monta isompaa tai pienempääkin pelaajaa jotka ovat lopettaneet samoihin aikoihin, koska eivät ole pystyneet suorittamaan samoja liikkeitä tai harjoitteita kuin aikaisemmin kehittyneet pelaajat. Mm. Sami Lepistö Jokereissa ei ensimmäisenä B- juniorivuotena ollut kummoinenkaan pelaaja vaan hänet siirrettiin takaisin C- junioreihin kasvamaan (onnekseen oli loppuvuodesta syntynyt).


Jos Sm- sarjan taso B- junioreissa on heppoinen niin sen alapuolella ei ole mitään. Kun kerran putoat Sm- sarjan joukkueesta niin urasi on aika lähellä ohi. Nämä joukkueet järjestävät keväisin 2-3 päivän tryout tilaisuuden, missä 40- 60 pelaajaa näyttää valmentajille osaamistaan ja näiden päivien perusteella muodostetaan kesäharjoittelurinki n. 25-30 pelaajasta.

Olen seurannut monen pelaajan 10-13 vuoden pelaajauran omaavan pelimiehen uran päättyvän yksiin treeneihin. Kynnys nousta alemmista sarjoista ylemmäs on lähes mahdoton, koska pelien taso on niin huono ja niiden lisäksi vielä myöhäiset harjoitteluajat vievät viimeisenkin motivaation.

Sitten ihmetellään vielä miksi pelaajat lopettavat uransa 16- 17 vuotiaana.
 

right

Jäsen
Suosikkijoukkue
sellainen jossa on hyvä henki
Re: Re: Re: Re: MYÖS MAAJOUKKUEJÄRJESTELMÄ OLISI UUSITTAVA. LISÄÄ VASTUUTA ALUEILLE


Olen seurannut monen pelaajan 10-13 vuoden pelaajauran omaavan pelimiehen uran päättyvän yksiin treeneihin. Kynnys nousta alemmista sarjoista ylemmäs on lähes mahdoton, koska pelien taso on niin huono ja niiden lisäksi vielä myöhäiset harjoitteluajat vievät viimeisenkin motivaation.

Sitten ihmetellään vielä miksi pelaajat lopettavat uransa 16- 17 vuotiaana. [/B]


95 % kaikista aloittaneista lopettaa ennen miesten sarjoja, sille ei edes kannata yrittää tehdä mitään, jotta ammattitasoinen SM-liiga säilyisi.
Ne 95 % kun ei koskaan pelaisi tarpeeksi hyvää kiekkoa, niille on olemassa muita ammatteja.

75 % nyt U-18 kisoissa olevista ei koskaan pelaa isoista rahoista.

Mutta nyt asiaan takaisin, eli U-18 kisoihin:

Enlund ja Lehtonen syöttöpörssissä 1.sivulla

Lehtosella jo 5 pinnaa

Lahti aloitustilastoissa 8. ?? onko viides peli mukana...Kuitenkin parempi kuin Phillip Kesell

Selvä voitto Tanskasta 3-2 !!!

Siinä hyvät uutiset.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös