Ei tullut kultaa, mutta loistavat kisat Suomi silti pelasi. Ennen kisoja ei kukaan uskonut finaalipaikkaan, pronssin piti olla mahdollista unelmapelillä. Kaikki tavoitteet täyttyivät, mutta kirkkain kruunu jäi sitten saavuttamatta. Ei niinkään harmita, että juuri nyt jäi se kulta ottamatta. USA oli tässä ikäluokassa ja näissä kisoissa loppuen lopuksi selvästi paras joukkue. Enemmänkin ottaa päähän Suomen taipumus aina jäädä sen tarvittavan askeleen päähän mestaruudesta. Tämän viestin ei ole tarkoitus olla mikään itkuvirsi siitä, miten Suomi ei koskaan voita, mutta on se aika perseestä, kun ei ole kanttia ottaa sitä viimeistä askelta. Tosin kuten jo em. tässä tapauksessa USA oli vain parempi, joten synninpäästö "kasikaseille".
Vaikka Suomi menestyikin näissä kisoissa joukkuepelillä, varmasti muutamat yksilöt nostivat osakkeitaan scouttien papereissa. Varsinkin Helenius taisi pelata loistokisat ja on ihme jos kaveria ei varata kierroksilla 1-3. Juutilainen hiipui kisojen edetessä (ainakin tilastojen valossa), mutta varmasti jätti itsestään positiivisen kuvan. Muutamat muut pelaajat eivät aivan onnistuneet (Nyholm,Kemppainen), mutta kaiken kaikkiaan joukkue jätti itsestään varmasti hyvän kuvan. NHL-varauksen uskon saavan ehkäpä n.4-7 pelaajaa. Ensi vuonna voi sitten tulla karu paluu arkeen. 89-syntyneet ovat heikoin ikäluokka Suomessa vähään aikaan ja tämän vuoden näyttöjen perusteella karsintasarja taitaa olla taas edessä. Vuodessa voi kuitenkin tapahtua paljon. Sen näytti mm.88-ikäluokka tänä vuonna. Apuja voi tulla myös "ysikymppisiltä" jotka näyttävät pärjäävän kansainvälisissä ympyröissä erittäin hyvin.
Joka tapauksessa erittäin virkistävä vuosi Suomella arvokisarintamalla. Kaksi hopeaa ja yksi pronssi on aika hyvä saavutus. Vielä olisi mahdolllista napata se puuttuva kultainen, mutta voi olla että jää nappaamatta. Eli ei muuta kuin terveisiä Petteri "Kiekkototuus" Sihvoselle: ei Suomen kiekolla ole mitään tulevaisuutta kun on näin paskat juniorit.