Typerin urheilulaji ikinä?!

  • 70 198
  • 445

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Mutta näiden muutaman maan joukkueet koostuvat pääsääntöisesti kyseisten maiden parhaista pelaajista.

Totta, mutta ei silti poista sitä faktaa, että yhden käden sormilla lasketaan oikeasti mestaruuteen pystyvät. Jääkiekossa on oikeastaan enemmän, jos jonkun Sveitsin tai Latvian toiveikkaasti laskee.
 

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas, Englanti
Yksi koululiikunnan ongelma on muuten se, että liikkamaikat eivät tiedä sääntöjä niissä peleissä mitä opettavat.

Oli aika raskasta pelata koripalloa, kun opettaja oli jämäkkänä kuinka säännöt menevät. Olin siinä kohtaa jo useamman kauden pelannut seurassa.

Kyse ei ollut siitä, että lapsille olisi jotenkin tehty koulusäännöt vaan ihan puhtaasta tietämättömyydestä. Mutta opettaja on auktoriteetti ja sitä kunnioitetaan kaikissa tapauksissa. En muista kerroinko isälle, voi olla, että en uskaltanut.

Oma tytär pelaa koripalloa ja olikin innoissaan kun koulussa ilmoitettiin että seuraavalla liikuntatunnilla pelataan korista.
Eihän siitä sitten mitään tullut. Ei osannut kuulemma edes lay-uppia näyttää ja itkuhan siitä oli tullut.

Täytyy kyllä arvostaa kaikkia tuomareita että viitsii puhallella noita pelejä on joskus tullut annettua niin törkeää tekstiä että oikein hävettää, (valmentajan ominaisuudessa). Tosin viimeiseen pariin vuoteen ei ole enään suu paukkunut.
ja sitten pelin jälkeen häntä koipien välissä pyytämään anteeksi.
 

euron kolikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Löytyykö muuten toista lajia, jonka maailmanmestaruudesta kamppailevat eri maiden B/C -miehistöt?

Ainakin jenkkifutiksessa Yhdysvallat lähtee kisoihin sananmukaisesti jollain ö-tason joukkueella. Ymmärtääkseni ovat kuitenkin aika ylivoimasia. Samoin voisin kuvitella, että baseballin mm-kisoista puuttuu MLB pelaajat. Jenkithän jopa kutsuu MLB mestaria maailmanmestariksi.
 

Unkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC
Amerikkalainen jalkapallo, baseball ja kriketti. En tosin ole koskaan kokonaista krikettiottelua katsonut, enkä tiedä edes säännöistä. Mutta siinä kuulemma pidetään teetauko. Täytyy olla todella tyhjänpäiväinen urheilulaji. Liekö edes urheilua? Joisivat edes kahvia.
 

Ni$pekt15

Jäsen
Suosikkijoukkue
BOSTON BRUINS
Minulla oli aikoinaan pitkä ura koripallon parissa ja pari vuotta myös tuomarina. Hankalahan se oli viheltää, mutta arvalla sitten ja pahimmat tahalliseksi.


Tähän on pakko puuttua. Ite oon pelannu enemmän ja vähemmän tosissaan korista koko elämäni ja katsonut tuhansia otteluita siinä sivussa. Kaikista paskinta tuomarointia on arvailla oliko virhe. Vituttaa pelkkä ajatus moisesta toiminnasta. Viheltää ne mitä näkee ja jättää viheltämättä(arvaamatta) ne mitä ei nää. Helppo perustellakkin pelaajille kentällä. Yksi hauska vielä tuomaroinnista, koomista kun tuomari jää seuraamaan pelisä heittoja meneekö ne sisään kun pitäisi keskittyä kentällä mahdollisesti tapahtuviin virheisiin.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Typerintä, mitä olen tehnyt on alamäkiajo eli downhill race. Joka kisassa on jokin luu tai jänne mennyt ruttuun. Siinä vaiheessa kun niska alkoi rutisemaan, niin lopetin.

Toisaalta: sepäs antaa paljon enemmän kuin kylpyammeellinen Chivas Regalia tai kolmekymmentä peräkkäistä todella märkää panoa.
Mutta kansalaiset, totta kai, pitävät eri asioista: äidistä, tyttärestä, Chivas Regalista, doukkarista...
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Koululiikunnassa on kieltämättä lajeja, jotka eivät kerta kaikkiaan toimi siinä viitekehyksessä.

Lento- ja koripallo onkin jo ansiokkaasti käsitelty eli en puutu niihin. Hiihto on koululajina typerä, koska suurin osa oppilaista lopettaa hiihtämisen ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Käsipalloa ei ymmärtänyt omissa koulupeleissäni kukaan, mikä teki otteluista aivan hirveää lyömistä ja painimista.

Oli koululiikunnassa toki paljon hyviäkin hetkiä, en sitä sano.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Koululiikunnassa on kieltämättä lajeja, jotka eivät kerta kaikkiaan toimi siinä viitekehyksessä.

Lento- ja koripallo onkin jo ansiokkaasti käsitelty eli en puutu niihin. Hiihto on koululajina typerä, koska suurin osa oppilaista lopettaa hiihtämisen ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen. Käsipalloa ei ymmärtänyt omissa koulupeleissäni kukaan, mikä teki otteluista aivan hirveää lyömistä ja painimista.

Oli koululiikunnassa toki paljon hyviäkin hetkiä, en sitä sano.

Koululiikunta on mitä on, mutta päiväkotiliikunta on mahtavaa. Kuormuripallo: Piirretään kehä. Lapset kehän sisälle, kullekin Plasto-kuormuri. Yksi pallo. Tarkoitus puskea tyhjähkö pallo ulos ringistä. Tai oikeastaan tarkoitus on ajaa sitä puskevaa rekkaa kylkeen.
Päiväkotirugby: Yksi pallo, monta lasta ja yksi aikuinen. Ei sääntöjä eikä varsinaisia tavoitteita.
Lapiopallo. Keskikokoisilla lumilapioilla pelattava ilmaveivipeli. Palloa pelataan ämpäreihin, jotka on asetettu noin 1,5m ringin keskelle. Rinkiin ei saa astua. Pallollisen pelaajan lapioon saa lyödä alhaalta, mutta ei yläkautta.
Lumisota pallomeripalloilla. Sisälaji. Varusteina suojalasit. Sääntö: Lapset saavat heittää vain aikuista, vain aikuinen saa heittää lapsia.

Hienoja lajeja kaikki.
 

Ministeri

Jäsen
Kahlasin aikani kuluksi kaikki ketjun viestit läpi, ja paljon on tullut kyllä ehdotuksia. Mutta melkein yhdeksän vuotta se otti ennen kuin osui ja upposi. Tosiaan, minunkin puolesta ketjun voi lyödä lukkoon.
Tata kabaddia tuli aina joskus katseltua Bangladeshissa telkkarista, niin outoa oli mielestani se, etta kommentaattori oli sellainen reilut 50v lihava nainen.
Jotenkin se vaan tuntui tosi oudolta tuollaisessa maassa. Ja se sama nainen oli siella oikeastaan aina kommentaattorina.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
Moottoriurheilun puolelta tuon esille amerikkalaisen Figure eight-lajin. Katsokaa youtubesta, ketä kiinnostaa. Löytyy myös koulubusseilla ajettavana versionsa.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Moottoriurheilun puolelta tuon esille amerikkalaisen Figure eight-lajin. Katsokaa youtubesta, ketä kiinnostaa. Löytyy myös koulubusseilla ajettavana versionsa.

Tämähän on sitä mistä suuri yleisö tykkää kun pitää saada osumia radalle. Itselläkin kokemusta yhdestä isosta stadion rallicross tapahtumasta lontoossa 25 vuotta sitten. Oli erittäin vauhdikasta, paljon eri luokkia, ajetaan ovaalia paremmilla autoilla ja sitten ajetaan kasia jokkis-autoilla. Luo ihan eri jännitteitä kuskienkin välille kun syyttävät toisiaan osumista joita sattuu useasti, nähtiin siellä jopa kunnon kosto ruutulipun jälkeen kun kaltoin kohdeltu pamautti vielä kostoksi toisen kylkeen. Tuossa kasissahan risteys on taktisesti mielenkiintoinen, miten yrität siitä läpi, rauhassa vaiko vauhdilla tuurilla ja siten otat keulaa. Tässä esimerkki video mikä päättyy vähän huonompaan tuuriin ja kilpakumppani pysäyttää auton ja pysyy ehjänä.
Worst Figure 8 Crash @ Slinger Super Speedway Ever!!!!! 9/11/2011 - YouTube

Eihän tuolla mitään tekemistä ole 99% muun autourheilun kanssa mutta ei tuo nyt paljoa poikkea jokkiksesta missä pusketaan surutta mutkissa vastustajia lepikkoon.

_
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Täytyy kyllä arvostaa kaikkia tuomareita että viitsii puhallella noita pelejä on joskus tullut annettua niin törkeää tekstiä että oikein hävettää, (valmentajan ominaisuudessa). Tosin viimeiseen pariin vuoteen ei ole enään suu paukkunut.
ja sitten pelin jälkeen häntä koipien välissä pyytämään anteeksi.

No, mitä sitä menneitä muistelemaan. Paljon tuli puhallettua ja paljon paskaa kuultua. Välillä ne vanhemmat olivat myös oikeassa, että nyt meni väärin. Mikäs siinä, mutta se harmittaa kun ne junnutytötkin huomaavat, että nyt meni muuten väärin. En koskaan tahallaan viheltänyt väärin enkä ollut lahjottu. Se ei aina ole ihan niin helppoa miltä se näyttää.

Ja junnuvihellyksissä on se isokin ongelma, että jos ihan jokaisen viheltäisi pois, niin sitä samaahan peliä pelattaisi vielä ensi talvenakin. Välillä on pakko antaa tietoisesti mennä läpi sormien pahempiakin esimerkiksi askelvirheitä, mutta mihin sitten sen rajan vedät. Ei se niinkään voi mennä, että kentällä saa puuhastella ihan mitä tahansa.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Oli koululiikunnassa toki paljon hyviäkin hetkiä, en sitä sano.

Sama pätee toki muihinkin oppiaineisiin, mutta opettajasta riippuu ihan kamalasti. Omakohtaiset kokemukset:

Ala-asteella luokanopettaja vastasi myös liikunnan opettamisesta (tosin piti liikuntatunnit myös joillekin muillekin luokill). Viidenteen luokkaan asti oli opena sellainen tyyppi, joka oli innokas urheilija. Pelattiin laajalla skaalalla eri lajeja, varmaankin eniten kaukalopalloa. Itse tykkäsin kovasti, kun oli tosiaan vahvasti pallopelivoittoista. Suunnistusta oli kanssa jonkun verran ja toki sitä pakollista hiihtoa (mikä kyllä oli jostain syystä niin vastenmielistä, että hiihtäminen vapaaehtoisesti loppui kuin seinään). En usko että kovin paljon traumoja tuli niille ei-niin-urheilullisille luokkatovereillekaan, sillä oppitunneilla oli ihan hyvä meininki.

Kuudennelle luokalle luokanopeksemme tuli sitten sijaisopettaja, joka oli kaiketi määrätty pitämään myös liikuntatunnit, vaikka ilmoitti hyvinkin suoraan vihaavansa urheilua kaikissa muodoissaan. Pari kertaa kokeiltiin jotain: pesäpallo ainakin loppui siihen, että opettaja sai sekä pallosta että mailasta osumaa. Sen jälkeen koko loppuvuoden liikuntatunnit meni aina kävelyn merkeissä. No, se oli ainakin tasaveroista kaikille, mutta eihän siinä nyt ollut yhtään mitään järkeä.

Yläasteella oli sitten liikunnanopettajat erikseen. Ei käy kateeksi heidänkään ammattikuntaansa, siinä iässä on jo niin erilaista sakkia että kaikille mielekkään ja sopivan tunnin suunnittelu on varmasti todella haastavaa, jos ei sitten jopa mahdotonta. No, meillä oli ainakin sen verran leipääntynyt tapaus, ettei edes viitsinyt yrittää. Valkkasi aina sen saman ns. aktiiviurheilijoista koostuvan noin kymmenen tyypin porukan ja lähti niiden kanssa pelaamaan lätkää/futista/korista tai mitä nyt vaan. Muille nakattiin sitten joku luttana pallo ja sanottiin, että pelailkaa keskenänne.

Minua olisi voinut kiinnostaakin potkia palloa, mutta pelailepa sitten siinä yksinäsi, kun kolmasosa porukasta lähtee samantien nurkan taakse röökille ja loput alkaa kaivelemaan vaikkapa läksyjä esiin. Mitään järkevää ei siis tehty, uinninkin sai muistaakseni suoritettua kunhan vaan viitsi käydä edes suihkussa (yksi luokkakaveri ei tosin suostunut siihenkään ja oli ainakin saamassa ehdot liikunnasta). Cooperin testi käytiin tosin yhdessä vetämässä, mutta muuten ei paljon opea meidän sakkilaiset nähneet. No, tytöillä oli vielä legendaarisempi tapaus. Laittoi tunnin käyntiin ja ilmoitti sitten oppilaille, että hänet löytää läheisestä tavernasta jos tulee oikein tärkeää asiaa. Ei yllättänyt, että menehtyi jokunen vuosi myöhemmin.


Pesäpallosta on jo kirjoitettu paljon. Toisaalta ehdottomasti hieno laji, jossa vaaditaan sekä taktisuutta että myös urheilullisuutta. Mutta samalla ihan kamalan pöljää. Siitä mainittiinkin jo, että kopin pudottaminen on hölmöä. No mutta eihän se nyt ole yhtikäs mitään verrattuna siihen, että lyödään niitä koppeja tahallaan. Koppilyöntihän on virhe, josta rangaistaan haavoittumisella, eli ei sen pitäisi olla mikään taktinen veto ja itsetarkoitus!

Sen nyt vielä ymmärtää, jos tiukassa paikassa joku haluaisi pelata varman päälle ja löisi kolmannella varman päälle. Mutta kun pahimmillaan joukkueessa on 2/3 osaa pelkkiä kopittelijoita: hyvässä lykyssä saattavat saada viuhkamieheltä luvan kokeilla yhtä lyöntiä, mutta sitten toisella jo kopitetaan. Tylsää. Lisäksi mun mielestä joukkueurheiluun kuuluu se, että vaikka on erilaisia rooleja, niin jokaisen on kuitenkin osattava vähän kaikkea. Eli jos joukkueeseen otetaan hirmulyönnin omaava romuluinen tankki, niin kyllä senkin perkele pitäisi muutakin tehdä kuin käydä lyömässä. Sinne vaan lyllertämään kentälle kun muut lyö ja juoksemaan takakentälle räpylä kädessä. Ja vaikka kahdesta peräkkäisestä haavasta tulisi palo, niin vähenisi kopittajien määrä ainakin jonkun verran.

Jenkkifutiksessahan tuo roolitus lienee kaikkein pisimmällä, mutta se nyt ei ole kiinnostanut koskaan muutenkaan. Ja amerikkalaisten lajit nyt ovat ylipäätään siinä show'n ja urheilun rajoilla. Voi myös olla, että niissä on vähän sama juttu kuin pesäpallossa, joka on täysin sisäsiittoinen laji. Kaikissa globaaleissa lajeissa on tapahtunut luonnollista kehittymistä: joku keksii jotain uutta ja pärjää, muut matkivat pian ja laji muuttuu. Pesäpallossa piirit on pienet ja jos jotain uudistuksia tulee, niin ne on enemmänkin keinotekoisia (jaksosysteemi, jokerit jne) kuin jotain mitä lajille normaalissa evoluutiossa tapahtuisi.


Koripallosta voisi kirjoittaa kanssa pitkät jutut. Pesäpalloa pelailtiin kyllä kaverien kanssa penskoina, mutta jos porukkaan mahtui liian eritasoisia pelaajia, niin eihän siitä oikein mitään kunnolla tullut. Joissain tapauksissa säännötkin olivat niin kiemuraisia, että riitelyksihän se meni. Koripalloa sen sijaan tuli pelattua enemmänkin, joskus voitettiin jossain harrastelijaturnauksessa mitalikin.

Sinällään koris on oikein hieno liikuntamuoto ja kovaa urheilua. Periaatteessa ja parhaimmillaan myös erittäin viihdyttävää seurattavaa. Mutta pari liian pöljää aspektia on siinäkin. Liian monesti peli on sellaista, että tummat pojat juoksevat päästä päähän, ja se voittaa kummalle sattuu jäämään viimeinen hyökkäysvuoro.

Säännöistä ja niiden tulkinnoista ei ole perillä kukaan. Puolustaja seisoo paikallaan, kun pallollinen hyökkääjä törmää häneen. Molemmat nostavat kädet ylös ja tuomari sitten arpoo siitä virheen jommalle kummalle. Kontaktia saa ottaa, mutta sitten taas ei kuitenkaan saa. Lajin syntyhistorian tuntien ymmärrän kyllä sinällään, mutta onhan se nyt vaan hölmöä. Tulkintatilanteita on toki myös lätkässä ja jalkapallossa, mutta kyllä niissä oikeasti sekä rikkoja että rikottu itse tietävät sen, että kumpi oli syypää ja kumpi uhri.

Tahalliset virheet on kanssa pöljää, eivätkä kuulu urheiluun. Eli siis kun rikkomalla vastustajaa hyötyy itse. Suomen korisfinaaleita kun katseli, niin aika harvassa oli sellaiset nopeat hyökkäykset. Kyllä siellä joku läppäisi aina keskiympyrässä käsille ja sitten vauhdikas hyökkäys muuttuikin taas sivurajan jälkeen perusjunnaamiseksi. Ja lopussa sitten huiskitaan vastustajaa niin maan helvetisti, että tuomari varmasti veisi pallon vapariviivalle.


Mutta kaipa se kilpakävely kuitenkin olisi meikäläisenkin rankingissa kärkisijoilla, jos typerintä lajia valkkaisin. Kuka kuiskaa kovimpaa, vai mitenkäs se Tahko Pihkala sitä kuvailikaan?
 

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Itse olin aina helvetin kateellinen pojille, kun ne sai pelata joukkuepelejä liikuntatunneilla. Tytöillä oli sitä taitoluistelua (helppoa oli, kun olin ainoa jolla oli hokkarit) ja voimistelua lähinnä. Joskus lentopalloa, jossa olin todella surkea.


Koululiikunta sai mut moneksi vuodeksi vihaamaan liikuntaa. Olin tosi hento ja pieni, ja tosiaan "lajit" oli sellaisia joissa en vain pärjännyt. Tuli sellanen olo etten vaan osaa ja sit tietty luovutti. Onneksi nykyään olen löytänyt nuo liikunnan ilot :)

Ja tosiaan, silloin harvoin kun pelattiin fudista, lätkää, sählyä yms niin olin yksi parhaista. Ei vaan sit koskaan näkynyt liikunnan numerossa. Yläasteella taisi joskus olla valinnainen palloilukurssi josta taisin saada ysin. Ihan kiva, kun oli tottunut max seiskaan :)

EDIT: Olen oikeasti sitä mieltä, että liikunnasta ei pitäs antaa numeroa. Pitäisi löytää kaikille laji, josta voi tykätä ja jossa voi kokea olevansa hyvä. Ihan kansanterveyden takia.
 

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas, Englanti
No, mitä sitä menneitä muistelemaan. Paljon tuli puhallettua ja paljon paskaa kuultua. Välillä ne vanhemmat olivat myös oikeassa, että nyt meni väärin. Mikäs siinä, mutta se harmittaa kun ne junnutytötkin huomaavat, että nyt meni muuten väärin. En koskaan tahallaan viheltänyt väärin enkä ollut lahjottu. Se ei aina ole ihan niin helppoa miltä se näyttää.

Ja junnuvihellyksissä on se isokin ongelma, että jos ihan jokaisen viheltäisi pois, niin sitä samaahan peliä pelattaisi vielä ensi talvenakin. Välillä on pakko antaa tietoisesti mennä läpi sormien pahempiakin esimerkiksi askelvirheitä, mutta mihin sitten sen rajan vedät. Ei se niinkään voi mennä, että kentällä saa puuhastella ihan mitä tahansa.

Juu. Pääasiassa ainakin läntisellä aleulla tuomarit on todella hyviä ja osaavat katsoa nuo virheet hyvin, Kaikkea ei voi nähdä eikä jokaista askelta puhaltaa.
Lähtöaskeleet kun ottaa pääasiassa pois niin ollaan jo aikapitkällä.

Vanhemmat nuo junioriurheilun pikku paskiaiset on välillä niin rasittavia, kun se lajitietämys (ainakin koriksen puolella on suurimmalla osalla aika vähäistä ja ne ketkä jotain ymmärtävät, ymmärtävät olla hiljaa pelien aikana.)
Mikro ja mini ikäisille kun se oman pelaajan löytäminen ja pitäminen on riiittävän vaikeaa ilman jatkuvia ohjeita katsomosta. Puhumattakaan pallon kuljettamisesta katse ylhäällä. Siihen vielä lisätään kaikenlaiset kolmen sekunnin alueet ja tukijalan käytöt.

Juniioreitten vanhemmille pitäisikin määrätä pakolliseksi parit lajiharjoitukset kaudessa ja lapset istuvat katsomossa antaen ohjeita harjoitusten lomassa.


Typerin laji onkin futisjäkiskorislentisisiäitien katsomovalmennus.
 

Rocco

Jäsen
Ainakin jenkkifutiksessa Yhdysvallat lähtee kisoihin sananmukaisesti jollain ö-tason joukkueella. Ymmärtääkseni ovat kuitenkin aika ylivoimasia. Samoin voisin kuvitella, että baseballin mm-kisoista puuttuu MLB pelaajat. Jenkithän jopa kutsuu MLB mestaria maailmanmestariksi.
Viimeksi kun tarkistin, niin USA voitti jenkkifutiksen 2011 MM-kisat joukkueella, missä ei ollut tietystikään yhtään NFL-pelaajaa, ja vain kahdeksan pelaajaa ylimmältä yliopistotasolta.

2015 USA voitti taas, tosin vähän kovemmalla joukkueella. Siinä joukkueessa oli vähän yli puolet pelaajista ylimmältä yliopistotasolta, missä pelaa lähes 130 koulua, ja jokaisessa on muistaakseni 90 pelaajaa.

Nopeasti laskettuna voisi kuvitella, että USA saisi jenkkifutiksessa kasaan 1000 maajoukkuetta, ja hyvin todennäköisesti voittaisi 1000 ensimmäistä sijaa. Sitten tulisi Kanada, Meksiko ja Saksa mukaan taisteluun.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Lumisota pallomeripalloilla. Sisälaji. Varusteina suojalasit. Sääntö: Lapset saavat heittää vain aikuista, vain aikuinen saa heittää lapsia.

Hienoja lajeja kaikki.
No tässä on hieno laji, voin vain kuvitella kun kymmenen mukulaa yrittää repiä sitä aikuista siellä ilmaan heittääkseen, samalla kun joku aikuinen raavas mies heittelee lapsia yhdellä kädellä seinille. Vanhemmatkin varmaan arvostavat, olisikohan olympialajiksi ainesta?
 

Wilderness

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minnesota Wild
Lentopallo on koululiikuntana yleensä aivan perseestä, kun viidesosa osaa oikeasti pelata ja toinen viidesosa pystyy jonkinlaiseen suorittamiseen ja loput eivät osu mihinkään palloon tai jos osuvat, niin se lentää suoraan seinään. Eli yleensä syöttöä vastaanottava joukkue ei saa palloa takaisin toiselle puolelle verkkoa tai jos niin sattuu käymään, niin ainakaan syöttänyt joukkue ei sitä enää saa takaisin. Ehkäpä missään muussa palloilulajissa tasoerot eivät korostu yhtä pahasti, jonka takia lentopallo on hyvinkin soveltumaton koululiikunnaksi.

Meillä oli yläasteella liikunnan opettajana intohimoinen lentopallon lajiniilo ja vanha SM-tason pelaaja. Sitä lentopalloa sitten pelattiinkin liikuntatunnilla sen mukaisesti paljon, vaikkei siitä tullut yhtään mitään.

Helvetin hieno laji toki noin muuten.

Meillä taas onnistui ihan hyvin nuo lentopallot ja pesäpallot yläasteella. Tietty johtuu osaksi siitä, että meillä oli suhteellisen liikunnallinen ryhmäkin. Meillä tehtiin ronskisti esimerkiksi lentopallossa niin, että ketkä osasivat hiukan paremmin pelata pistivät omat pelit pystyyn ja loput sitten pelasivat toisella kentällä omien taitojensa mukaan. Kaikilla oli hauskempaa, kun sai pelata enemmän oman tasoisessa seurassa.
 
Suosikkijoukkue
Reilu peli ja Putinin vastaisuus
No tässä on hieno laji, voin vain kuvitella kun kymmenen mukulaa yrittää repiä sitä aikuista siellä ilmaan heittääkseen, samalla kun joku aikuinen raavas mies heittelee lapsia yhdellä kädellä seinille. Vanhemmatkin varmaan arvostavat, olisikohan olympialajiksi ainesta?

Totta. Lisähaaste tulee siitä, että tarttumiseen ei saa välittömästi käyttää käsiä, vaan ote täytyy saada syntymään suojalaseilla. Niinhän mä kirjoitin.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tulkintatilanteita on toki myös lätkässä ja jalkapallossa, mutta kyllä niissä oikeasti sekä rikkoja että rikottu itse tietävät sen, että kumpi oli syypää ja kumpi uhri.

No jaa kyllä jalkapallossa on kaikista suurin tulkintavara olemassa, esimerkiksi jokui rangaistusalueella repimisestä rikkeen puhaltaminen on aivan täyttä arpapeliä, siis ihan mielivaltaisesti tulkittavaa touhua. Koripallossa on pääsääntöisesti kuitenkin paljon selkeämmin tulkitaan rikkeitä, totta kai tiettyä variaatiota tulee mutta esimerkiksi hyökkääjän virheelle on olemassa selkeä määritelmä ja jos katsotaan vaikka 10 eri siinä ja siinä tilannetta jonkun säännöt tuntevan toimesta niin melko lähelle todennäköisesti osaisi arvata miten vihellettiin. Jos taas otettaisiin 10 eri repimistä jalkapallossa niin kukaan tuskin osaa arvata miten ne tuomittiin, tai vaikka osuisikin suht lähelle niin puhutaan puhtaasta tuurista, mihinkään kunnon arvioon se ei voi oikein perustua.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös