Tätä asiaa on toki sivuttu monissa ketjuissa, mutta tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että mielestäni on perusteltua perustaa tälle jo oma ketjunsa. Minkälainen työtaistelu on ennakoitavissa, mitä kumpikin osapuoli tekee ja mitkä tulevat olevaan vaikutukset ja lopputulos?
Tilannehan on suunnillleen sellainen, että hallitus esitti heti hallitustaipaleensa alkuun Juha Sipilän suulla ajatuksensa yhteiskuntasopimuksesta, mikä yhtenä osana tarkoittaisi käytännössä suomalaisen työn hinnan laskemista muodossa tai toisessa eli sisäistä devalvaatiota. Tarkoitus on luonollisesti tukea kotimaista kilpailukykyä. Tämä aika usein ymmärretään virheellisesti vain vientiä tarkoittamaan, mutta mitä kilpailukykyisempi suomalainen työ on niin sitä enemmän kotimaisia tuotteita menee kaupaksi ja sitä vähemmän tuontia tarvitaan.
Hallitus listasi joitakin mahdollisia keinoja, mutta totesi että ne millä ratkaisu toteutetaan on osapuolten välillä sovittavissa. Aika monesti unohtuu, että pidempiaikainen tavoite kilpailukyvyn parantamiseksi oli 15%, josta 5% oli tarkoitus saada tällä työmarkkinajärjestöjen sopimuksella ja loput 10% muilla keinoilla (mahdollisesti innovaatioiden yms tukeminen). Hallitus tarjosi EK:n ja AY:n välilselle sopimukselle syntymisen porkkanaksi veronalennuksia (tuloveroon) ja kepiksi lisäleikkauksia ja veronkorotuksia (ansiosidonnainen työttömyysturva). Ehdotus ei AY-liikkeelle passannut ja vakavat neuvottelut jäivät käymättä. Asiasta käytiin vielä toinen neuvottelukierros alkusyksyllä 2015, mutta ainoastaan AKAVA oli liitoista ilmeisesti ainoana valmis neuvottelemaan keinoista tavoitteen saavuttamiseksi.
Tämän jälkeen hallitus ilmoitti, että kun sopimusta ei syntynyt, niin työn hinnan alentamisen tavoitteesta ei silti tingitä, ja he tekevät itse päätökset keinoista sen puitteissa mitkä lainsäädännössä ovat mahdollisia keinoja. Näiksi keinoiksi tulivat arkipyhien muuttaminen palkattomiksi/palkallisiksi työpäiviksi, yli 30 päivän lomien, sunnuntai-lisien ja ylityökorvauksien leikkaus. Erityisesti jälkimmäiset ovat aluetta, joissa ei aikaisemmin ole ollut maksipakottavaa lainsäädäntöä ja josta sopimisen AY-liike on siten kokenut omaksi oikeudekseen. Esitystä arvosteltiin epätasapuoliseksi ja STTK ilmoitti että se on AKAVAn lailla valmis mieluummin neuvottelemaan keinoista. Hallitus ilmoitti, että se on valmis kuuntelemaan AY-liikkeeltä valmiita ehdotuksia, mutta varsinaisia neuvotteluita ei ole tarkoitus ennen tällaisia ehdotuksia aloittaa. AKAVA ja ilmeisesti STTK:kin alkoivat ehdotuksia työstämään.
Julkisuuteen tinhkuneiden tietojen mukaan korvaavaksi keinoksi sunnuntai-lisien leikkauksille on tarjottu lomakorvauksien puolittamista. Tämä jakaisikin säästöt tasaisemmin, mutta on myös alue, joka on vielä vahvemmin työehtosopimuksissa sovittava asia. Tahdon silti huomauttaa, että teoriassa ei välttämättä ole täysin mahdoton ajatus että hallitus tekisi vastaavan TESIä rajoittavan maksimilain lomarahojen määrästä, mutta käytännössä ehkä kuitenkin. Koko lomarahaa kun ei laissa määrätty asia ollenkaan, vaan 60/70-luvun TESien jäänne. SAK ei edelleenkään hyväksy ajatusta työn hinnan alentamisesta, eikä ole neuvotteluihin keinoista edelleenkään valmis. He ovat ilmoittaneet, että ehto minkäänlaisten neuvotteluiden aloittamiselle, että hallitus vetää pois esityksensä.
Hyvinkin mielenkiintoista asiassa on, että hallituksen esitys ei juurikaan leikkaa akavalaisten etuja, vaan osuu eniten SAK:hon. Silti AKAVA olisi valmis neuvottelemaan keinoista, jossa heidän jäsenensä ottaisivat isomman osuuden säästöistä kantaakseen. SAK puolestaan ei ole valmis neuvottelemaan keinoista, joissa heidän jäseniensä osuus leikkauksista kevenisi. AKAVA on melko poikkeuksellisesti SAK:n suhtautumista asiaan julkisuudessakin ihmetellyt.
Tilanne on siis jonkinlaisessa pattitilanteessa. Hallituksen esitys on menossa käsittelyyn, sillä pelkkä AKAVAn ja STTK:n esitys ei riitä. Hallitus erittäin todennäköisesti saa halutessaan lain voimaan, mutta tällöin edessä käytännössä varmasti on työtaistelutoimenpiteitä joko heti tai viimeistään nykyisen TESin umpeutuessa, jolloin korvauksien leikkaus astuisi vasta virallisesti voimaan.
Nyt kun asia on alustettu, voidaan alkaa pohtimaan, että ketkä tulevat mahdollisiin toimenpiteisiin osallistumaan, mitkä ovat hallituksen toimet ja mitkä EK:n vastatoimet. Jos ja kun SAK lakkoon menee, niin pysyttelevätkö STTK ja AKAVA sen ulkopuolella? SAK:n kuuluu merkittävimpänä pelätty AKT, Ilmailu, JHL, PAM, Metalli, Paperi, Posti, Rakennus, Sähkö, Merimies, Elintarvike ja Rautatie. Näistä AKT on tainnut olla ainoa, joka on julkisuudessa esiintynyt ja luonnollisesti uho on ollut kova. Tulevatko kaikki näistä liitoista mahdolliseen lakkoon osallistumaan? Huippu-urheilijoiden liitto on indikoinut etteivät osallistu, mutta sillä nyt ei sinänsä ole väliä.
Minkälaiset vaiktukset näillä ovat yhteiskunnan toimintaan ja minkälaiset valmiudet näillä tahoilla on olla lakossa jos työtaistelu kestää esim 2-4 viikkoa?
AKT on kriittinen yhteiskunnan toiminnan kannalta. Kuljetusalalla on suuri joukko yrittäjiä ja pieniä yrityksiä ja ennustankin, että he eivät tule taisteluun osallistumaan ja pystyvät tavarakuljetuksista suhteellisen ison osan hoitamaan. Satamat sitävastoin ovat ahtaajien käsissä ja he pystyvät aiheuttamaan mittavia vahinkoja kansantaloudelle ja erityisesti vientisektorille.Tuleeko hallitus heidän toimintansa määrittelemään yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiseksi?
Toinen kriittinen alue on julkinen liikenne. Voidaanko sitä järjestää korvaavilla keinoilla?
Yleisesti ottaen voi sanoa, että lakkoilun teho on sitä matalampi, mitä korkeampi on työttömyysaste. Samaten voi sanoa, että mitä heikommaksi taloustilanne koetaan sitä vähemmän ymmärrystä ja tukea lakkoilijat saavat. Tätä korostaa vielä kansan melko tuore mandaatti viime vaaleissa hallituspuolueile, vaikka fiksuimmat varmasti ymmärsivät että mitä harjoitettava politiikka tulee olemaan. Eli harjoitetulla politiikalla voidaan olettaa olevan kansan tuki, mitä mielipidetutkimuksetkin ovat osoittaneet. 30 000 vastamielenosoittajaa oli varmasti AY:lle pettymys ja omalta osaltaan osoitus tästä. Kolmas juttu on vuokratyövoiman lisääntynyt käyttö yhteiskunnassamme. He eivät odotettavasti lakkoon osallistu ja sitäkautta työnantajat voivat löytää helposti korvaavaa työvoimaa. Viimeinen asia joka nähdyn mielenosoituksen perusteella on mielestäni selväksi tullut, että liittoihin kuuluminen ja aktiivisuus on enemmänkin vanhemman väen juttu, mutta nuoret ihmiset eivät sitä samalla tavalla koe omakseen.
Nuorten suhtautuminen onkin hyvin ymmärrettävää, sillä liitot ovat vahvasti ajaneet vanhojen, vakituisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden etuja ja unohtaneet nuoret. Tuleeko työnantajat hyödyntämään tätä ja valmistautumaan työtaisteluun palkkaamalla nuoria töihin sillä ajatuksella, että he tulevat hoitamaan hommia. Tämänhän voisi nähdä jopa jonkinlaisena syrjäytymisen estämiskampanjana.
Onko tämä viimeinen seikka, joka vaikuttaa tilanteeseen laajemminkin. Näkevätkö AY-liikkeet merkityksensä heikkenevän jäsenistön vanhenemisen ja eläköitymisen sekä työmarkkinoiden pirstaloitumisen myötä ja onko tämä niille keino näyttää, etteivät ne ole vielä kuolleita?
Entä mitkä ovat työnantaja puolen muut vastatoimet. Mitä aloja tullaan laittamaan työsulkuun? Mitä aloja pyritään pitämään toiminnassa lakosta huolimatta. Onko valtio salaa tyytyväinen, että julkiselle puolelle saadaan säästöjä palkkakuluista kuin osa väestä lakkoilee? Hyödynnetäänkö sitä että kaikki liitot eivät lakossa ulkoistamalla työtä sinne?
Loppuun iso kysymys; kumpi taipuu SAK vai Hallitus vai voidaanko joku aito kompromissi nähdä? Jos nyt joku jaksaa pohtia työtaistelun pitkäaikaisempia vaikutuksia yhteiskuntaamme, niin en sitä eksplisiittesesti kielläkään.
edit: niin pitkän avauksen kirjoitin, että vähän katkera olen jos mitään työtaistelua ei nähdäkään.
Tilannehan on suunnillleen sellainen, että hallitus esitti heti hallitustaipaleensa alkuun Juha Sipilän suulla ajatuksensa yhteiskuntasopimuksesta, mikä yhtenä osana tarkoittaisi käytännössä suomalaisen työn hinnan laskemista muodossa tai toisessa eli sisäistä devalvaatiota. Tarkoitus on luonollisesti tukea kotimaista kilpailukykyä. Tämä aika usein ymmärretään virheellisesti vain vientiä tarkoittamaan, mutta mitä kilpailukykyisempi suomalainen työ on niin sitä enemmän kotimaisia tuotteita menee kaupaksi ja sitä vähemmän tuontia tarvitaan.
Hallitus listasi joitakin mahdollisia keinoja, mutta totesi että ne millä ratkaisu toteutetaan on osapuolten välillä sovittavissa. Aika monesti unohtuu, että pidempiaikainen tavoite kilpailukyvyn parantamiseksi oli 15%, josta 5% oli tarkoitus saada tällä työmarkkinajärjestöjen sopimuksella ja loput 10% muilla keinoilla (mahdollisesti innovaatioiden yms tukeminen). Hallitus tarjosi EK:n ja AY:n välilselle sopimukselle syntymisen porkkanaksi veronalennuksia (tuloveroon) ja kepiksi lisäleikkauksia ja veronkorotuksia (ansiosidonnainen työttömyysturva). Ehdotus ei AY-liikkeelle passannut ja vakavat neuvottelut jäivät käymättä. Asiasta käytiin vielä toinen neuvottelukierros alkusyksyllä 2015, mutta ainoastaan AKAVA oli liitoista ilmeisesti ainoana valmis neuvottelemaan keinoista tavoitteen saavuttamiseksi.
Tämän jälkeen hallitus ilmoitti, että kun sopimusta ei syntynyt, niin työn hinnan alentamisen tavoitteesta ei silti tingitä, ja he tekevät itse päätökset keinoista sen puitteissa mitkä lainsäädännössä ovat mahdollisia keinoja. Näiksi keinoiksi tulivat arkipyhien muuttaminen palkattomiksi/palkallisiksi työpäiviksi, yli 30 päivän lomien, sunnuntai-lisien ja ylityökorvauksien leikkaus. Erityisesti jälkimmäiset ovat aluetta, joissa ei aikaisemmin ole ollut maksipakottavaa lainsäädäntöä ja josta sopimisen AY-liike on siten kokenut omaksi oikeudekseen. Esitystä arvosteltiin epätasapuoliseksi ja STTK ilmoitti että se on AKAVAn lailla valmis mieluummin neuvottelemaan keinoista. Hallitus ilmoitti, että se on valmis kuuntelemaan AY-liikkeeltä valmiita ehdotuksia, mutta varsinaisia neuvotteluita ei ole tarkoitus ennen tällaisia ehdotuksia aloittaa. AKAVA ja ilmeisesti STTK:kin alkoivat ehdotuksia työstämään.
Julkisuuteen tinhkuneiden tietojen mukaan korvaavaksi keinoksi sunnuntai-lisien leikkauksille on tarjottu lomakorvauksien puolittamista. Tämä jakaisikin säästöt tasaisemmin, mutta on myös alue, joka on vielä vahvemmin työehtosopimuksissa sovittava asia. Tahdon silti huomauttaa, että teoriassa ei välttämättä ole täysin mahdoton ajatus että hallitus tekisi vastaavan TESIä rajoittavan maksimilain lomarahojen määrästä, mutta käytännössä ehkä kuitenkin. Koko lomarahaa kun ei laissa määrätty asia ollenkaan, vaan 60/70-luvun TESien jäänne. SAK ei edelleenkään hyväksy ajatusta työn hinnan alentamisesta, eikä ole neuvotteluihin keinoista edelleenkään valmis. He ovat ilmoittaneet, että ehto minkäänlaisten neuvotteluiden aloittamiselle, että hallitus vetää pois esityksensä.
Hyvinkin mielenkiintoista asiassa on, että hallituksen esitys ei juurikaan leikkaa akavalaisten etuja, vaan osuu eniten SAK:hon. Silti AKAVA olisi valmis neuvottelemaan keinoista, jossa heidän jäsenensä ottaisivat isomman osuuden säästöistä kantaakseen. SAK puolestaan ei ole valmis neuvottelemaan keinoista, joissa heidän jäseniensä osuus leikkauksista kevenisi. AKAVA on melko poikkeuksellisesti SAK:n suhtautumista asiaan julkisuudessakin ihmetellyt.
Tilanne on siis jonkinlaisessa pattitilanteessa. Hallituksen esitys on menossa käsittelyyn, sillä pelkkä AKAVAn ja STTK:n esitys ei riitä. Hallitus erittäin todennäköisesti saa halutessaan lain voimaan, mutta tällöin edessä käytännössä varmasti on työtaistelutoimenpiteitä joko heti tai viimeistään nykyisen TESin umpeutuessa, jolloin korvauksien leikkaus astuisi vasta virallisesti voimaan.
Nyt kun asia on alustettu, voidaan alkaa pohtimaan, että ketkä tulevat mahdollisiin toimenpiteisiin osallistumaan, mitkä ovat hallituksen toimet ja mitkä EK:n vastatoimet. Jos ja kun SAK lakkoon menee, niin pysyttelevätkö STTK ja AKAVA sen ulkopuolella? SAK:n kuuluu merkittävimpänä pelätty AKT, Ilmailu, JHL, PAM, Metalli, Paperi, Posti, Rakennus, Sähkö, Merimies, Elintarvike ja Rautatie. Näistä AKT on tainnut olla ainoa, joka on julkisuudessa esiintynyt ja luonnollisesti uho on ollut kova. Tulevatko kaikki näistä liitoista mahdolliseen lakkoon osallistumaan? Huippu-urheilijoiden liitto on indikoinut etteivät osallistu, mutta sillä nyt ei sinänsä ole väliä.
Minkälaiset vaiktukset näillä ovat yhteiskunnan toimintaan ja minkälaiset valmiudet näillä tahoilla on olla lakossa jos työtaistelu kestää esim 2-4 viikkoa?
AKT on kriittinen yhteiskunnan toiminnan kannalta. Kuljetusalalla on suuri joukko yrittäjiä ja pieniä yrityksiä ja ennustankin, että he eivät tule taisteluun osallistumaan ja pystyvät tavarakuljetuksista suhteellisen ison osan hoitamaan. Satamat sitävastoin ovat ahtaajien käsissä ja he pystyvät aiheuttamaan mittavia vahinkoja kansantaloudelle ja erityisesti vientisektorille.Tuleeko hallitus heidän toimintansa määrittelemään yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiseksi?
Toinen kriittinen alue on julkinen liikenne. Voidaanko sitä järjestää korvaavilla keinoilla?
Yleisesti ottaen voi sanoa, että lakkoilun teho on sitä matalampi, mitä korkeampi on työttömyysaste. Samaten voi sanoa, että mitä heikommaksi taloustilanne koetaan sitä vähemmän ymmärrystä ja tukea lakkoilijat saavat. Tätä korostaa vielä kansan melko tuore mandaatti viime vaaleissa hallituspuolueile, vaikka fiksuimmat varmasti ymmärsivät että mitä harjoitettava politiikka tulee olemaan. Eli harjoitetulla politiikalla voidaan olettaa olevan kansan tuki, mitä mielipidetutkimuksetkin ovat osoittaneet. 30 000 vastamielenosoittajaa oli varmasti AY:lle pettymys ja omalta osaltaan osoitus tästä. Kolmas juttu on vuokratyövoiman lisääntynyt käyttö yhteiskunnassamme. He eivät odotettavasti lakkoon osallistu ja sitäkautta työnantajat voivat löytää helposti korvaavaa työvoimaa. Viimeinen asia joka nähdyn mielenosoituksen perusteella on mielestäni selväksi tullut, että liittoihin kuuluminen ja aktiivisuus on enemmänkin vanhemman väen juttu, mutta nuoret ihmiset eivät sitä samalla tavalla koe omakseen.
Nuorten suhtautuminen onkin hyvin ymmärrettävää, sillä liitot ovat vahvasti ajaneet vanhojen, vakituisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden etuja ja unohtaneet nuoret. Tuleeko työnantajat hyödyntämään tätä ja valmistautumaan työtaisteluun palkkaamalla nuoria töihin sillä ajatuksella, että he tulevat hoitamaan hommia. Tämänhän voisi nähdä jopa jonkinlaisena syrjäytymisen estämiskampanjana.
Onko tämä viimeinen seikka, joka vaikuttaa tilanteeseen laajemminkin. Näkevätkö AY-liikkeet merkityksensä heikkenevän jäsenistön vanhenemisen ja eläköitymisen sekä työmarkkinoiden pirstaloitumisen myötä ja onko tämä niille keino näyttää, etteivät ne ole vielä kuolleita?
Entä mitkä ovat työnantaja puolen muut vastatoimet. Mitä aloja tullaan laittamaan työsulkuun? Mitä aloja pyritään pitämään toiminnassa lakosta huolimatta. Onko valtio salaa tyytyväinen, että julkiselle puolelle saadaan säästöjä palkkakuluista kuin osa väestä lakkoilee? Hyödynnetäänkö sitä että kaikki liitot eivät lakossa ulkoistamalla työtä sinne?
Loppuun iso kysymys; kumpi taipuu SAK vai Hallitus vai voidaanko joku aito kompromissi nähdä? Jos nyt joku jaksaa pohtia työtaistelun pitkäaikaisempia vaikutuksia yhteiskuntaamme, niin en sitä eksplisiittesesti kielläkään.
edit: niin pitkän avauksen kirjoitin, että vähän katkera olen jos mitään työtaistelua ei nähdäkään.
Viimeksi muokattu: