Työhaastattelun syvin olemus

  • 523 723
  • 1 707
Suosikkijoukkue
Minnesota Pro Sports
Itsellä on paluu tiedossa Suomeen vuoden vaihteessa, kun 4 vuoden opiskelustintti Yhdysvalloissa tulee päätökseen. Eli toisinsanoen tulee aika kylmiltään hypättyä tähän kuuluisaan oravanpyörään.

Vituttaa jo valmiiksi lähteä työpaikan metsästämiseen, sillä tiedossa on että hyvän ja mielekkään työn löytäminen tulee olemaan haasteellista nykyisessä taloustilanteessa. Voin jo mielessäni kuvitella kuinka moni haastattelija katsoo kieroon jo pelkän nuoren iän takia, vaikka itseltäni löytyy varsin kattava ICT-tausta eikä globaali businesskaan ole uusi asia. Noh, laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan, että työmarkkinoilta löytyisi omia tavoitteitani vastaava uramahdollisuus.

Työttömyysputkeen en todellakaan halua jäädä.

Edit. Jatkokysymyksenä teille jotka olette hakeneet töitä Suomessa aikaisemmin: Kuinka paljon Suomalaisten firmojen HR-osasto hyödyntää LinkedIn:ä? Täällä Yhdysvalloissa kun vastaan on tullut yllättävän monta työhaastattelupyyntöä juurikin LinkedinIn kautta. Varsinkin isompiin organisaatioihin.
 
Viimeksi muokattu:

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vituttaa jo valmiiksi lähteä työpaikan metsästämiseen, sillä tiedossa on että hyvän ja mielekkään työn löytäminen tulee olemaan haasteellista nykyisessä taloustilanteessa. Voin jo mielessäni kuvitella kuinka moni haastattelija katsoo kieroon jo pelkän nuoren iän takia, vaikka itseltäni löytyy varsin kattava ICT-tausta eikä globaali businesskaan ole uusi asia. Noh, laitetaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivotaan, että työmarkkinoilta löytyisi omia tavoitteitani vastaava uramahdollisuus.
Jos olet nuori, mutta selkeästi päässyt jo työelämään kiinni koulutusta vastaaviin hommiin, niin tuskinpa työn löytäminen tulee erityisen vaikeaa olemaan. Toki jotkut talot ottavat varmasti sen 20-vuotta Nokialla toimineen ICT-ammattilaisen, mutta kyllä monet työnantajat oikeasti arvostavat myös uusia freesejä näkemyksiä.

Toki ICT-alalla on tällä hetkellä ylitarjontaa työntekijöistä...
 

müller

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Työttömyysputkeen en todellakaan halua jäädä.

Kannattaa hakea myös ulkomaille töihin, mikäli Suomesta ei mitään löydy. Täällä Saksassa on ainakin ihan hyvin töitä tarjolla koulutetuille ja kielitaitoisille ihmisille. Jos löytyy kokemusta ICT-alalta ja liiketalouden saralta, niin voisin melkein luvata, että työpaikka löytyy. Ei Suomi niin hieno maa ole, että sinne kannattaisi työttömänä jäädä asumaan. Toki jos välttämättä haluaa siellä asua, niin se on asia erikseen, mutta silloin on oma vika.
 

Carlos

Jäsen
Työttömyysputkeen en todellakaan halua jäädä.

Edit. Jatkokysymyksenä teille jotka olette hakeneet töitä Suomessa aikaisemmin: Kuinka paljon Suomalaisten firmojen HR-osasto hyödyntää LinkedIn:ä? Täällä Yhdysvalloissa kun vastaan on tullut yllättävän monta työhaastattelupyyntöä juurikin LinkedinIn kautta. Varsinkin isompiin organisaatioihin.

Komppaan nimimerkki mülleriä tuossa ylempänä, miksi pitäisi mennä Suomeen? Kyllä sinne pääsee aina lomalla käymään, Skypet ja muut on olemassa (aina kun vaan toimii), älä hyvä mies mene mihinkään takapajulaan tuhoamaan uraasi.

Saksa on tosiaan Euroopan talousveturi, siellä on töitä, ja siellä myös kulttuuri tukee työn tekemistä. Ja sitten esim. Sveitsi elää jossain käsittämättömässä pumpulikuplassa kriisi-Euroopan ytimessä, että jos elintaso, yhteiskunnallinen hyvinvointi, miellyttävä ympäristö ja loistavat kulkuyhteydet mitään merkitsee, niin Zürich-Geneve akselille vaan.

En kyllä dumaisi sitä jenkkilääkään, kun kerran jo olet siellä niin hyviä vaihtoehtoja voisi löytyä siltäkin suunnalta.

Mutta eipä siinä mitään, kyllä kai Suomeenkin voi käydä tutustumassa vielä uran alkuvaiheessa, tietää sitten minkälaista sielläkin on.

Ja tuosta LinkedInistä vielä, niin kyllä se on pikkuhiljaa Euroopassakin nousussa, vaikkakin ainakin keski-Euroopassa esim. Xing on enemmän se juttu jolla verkostoja tehdään. Mitä itselle tulee yhteydenottoja ko. palveluiden kautta, niin menee ehkä 80/20 -suhteessa Xingin puolelle.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä että LinkedIn ja sen kaltaiset palvelut ovat nykyään rekry-konsulttien ensisijainen työkalu. Ja siinä samalla sitten myöskin wannabe-rekryilijöitä on vaikka pilvin pimein. Eli tyyppejä jotka etsivät ihan vaan avoimia työpaikkoja, niihin sopivia työnhakijoita ja sitten ottavat yhteyttä molempiin kertoen että "asiakasyritykselläni on tarjolla... vs. minulla on tarjolla hyvä kandidaatti yrityksellenne..." Ilman että on siis mitään kontrahtia tehnyt kenenkään kanssa, kunhan vaan haluaa vetää jotain välistä.

Joo. Elämä on.
 
Viimeksi muokattu:

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kuinka paljon Suomalaisten firmojen HR-osasto hyödyntää LinkedIn:ä? Täällä Yhdysvalloissa kun vastaan on tullut yllättävän monta työhaastattelupyyntöä juurikin LinkedinIn kautta. Varsinkin isompiin organisaatioihin.
Hirvittävän suuria eroja! Osa käyttää paljon, osa (konservatiivisemmat) ei ollenkaan.

Suoraan kuultuna "eräältä suurelta" pelialan yritykseltä, että tärkeimmät rekrykanavat ovat a) nykyisten työntekijöiden verkostot, b) LinkedIn ja c) avoimet työhakemukset suoraan firmalle.
 
Suosikkijoukkue
Minnesota Pro Sports
Komppaan nimimerkki mülleriä tuotta ylempänä, miksi pitäisi mennä Suomeen? Kyllä sinne pääsee aina lomalla käymään, Skypet ja muut on olemassa (aina kun vaan toimii), älä hyvä mies mene mihinkään takapajulaan tuhoamaan uraasi.

Hyviä kommentteja niin Tadulta, mülleriltä kuin itse veli Carlokseltakin. Kiitokset näistä!

Minulle ehkä suurin syy edes miettiä paluuta Suomeen johtuu siitä, että viimeiset vuodet on tullut nähtyä maailmaa suhteellisen paljon samalla kun aika perheelle sekä läheisille ystäville on jäänyt vähiin. Samalla myös hakeutuminen Suomalaiseen yliopistoon jatkamaan opiskelu-uraa iltakurssien merkeissä lisää houkuttelevuutta. Suomeen ei kuitenkaan ole tarkoitus asettua aloille pysyvästi. Halut rakentaa kansainvälistä uraa ovat kuitenkin kovat. Tässä vaiheessa omaa elämää vuosi tai kaksi Suomessa antaisi ehkä lisää henkistä valmiutta jatkaa uraa ulkomailla.

Toki minulla on muutama onki vedessä myös Yhdysvaltojen suunnalla. Muuta Eurooppaa en ole vielä ehtinyt harkitsemaan. Kieltämättä esimerkiksi Ruotsissa taikka Sveitsissä työskentely ei vaikuta yhtään hullummalta idealta.

Jos Suomesta ei töitä löydy ja esimerkiksi Yhdysvalloista tulee työtarjous niin kyllä silloin kysytään nopealla tahdilla "Where do I sign?".
 
Suosikkijoukkue
Pelicans
Työ olisi meinaan todella kuin itselle nakutettu, palkka tähän hommaan verrattuna noin puolitoista kertainen ja haasteeltaan sekä mielenkiinnolta ihan toiselta planeetalta.

Jep-jep.

Viime viikolla käytiin sitten ne soveltuvuustestit + lisähaastattelut ja tänään tuli sitten puhelu: "paikka on teidän ja voitko aloittaa ensi maanantaina". Jumalauta että on hienot fiilikset, tuossa vaikuttaisi olevan duuni jossa viihtyisi sen seuraavat kymmenen vuotta. Työnantaja on todella iso ja etenemismahdollisuudetkin pitäisivät olla hyvät. Liukuva duuniaika sekä liikkuva työkään ei ole meikäläisen luonteelle yhtään pahasta.

Taidanpa korkata tuon pari vuotta hyllyssä olleen Glenrothesin ja nauttia muutaman sentin hyvää mallasviskiä.
 

J.Petke

Jäsen
Onko kukaan ollut rekryfirman haastattelussa ns. executive-tasolla? Miten tuo eroaa tavallisesta haastattelusta? Minkälaiseen jutusteluun sitä kannattaa varautua?
 

Bbird80

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onko kukaan ollut rekryfirman haastattelussa ns. executive-tasolla? Miten tuo eroaa tavallisesta haastattelusta? Minkälaiseen jutusteluun sitä kannattaa varautua?

Olen ollut. Enpä usko, että eroaa kovin paljon, mutta koska en paikkoja saanut, en ole paras neuvomaan... TOP 2 -sijoituksia liiankin monta.

Omana itsenä, rennosti (muista, mitä korkeampi positio, sitä rennompaa porukkaa ja sitä paremmat haastattelijat, yleensä rekryfirmojen pomoja tms.) ja terveellä itseluottamuksella eteenpäin. Hyvin se menee!
 

julle-jr

Jäsen
Omana itsenä, rennosti (muista, mitä korkeampi positio, sitä rennompaa porukkaa ja sitä paremmat haastattelijat, yleensä rekryfirmojen pomoja tms.) ja terveellä itseluottamuksella eteenpäin.
Yleisesti ottaen haastatteluissa ei todellakaan kannata olla omana itsenä kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että omana itsenä oleminen tarkoittaa jotain positiivista.

Esimerkiksi minulta rekrytointikonsultti kysyi miltä päivä on tuntunut. Sanoin että ei ole ollut kovin hääppöistä tehdä täällä kuumassa huoneessa näitä kymmeniä valintatehtäviä yms. Mieluummin olisin näin kauniina kesälomapäivänä vaikkapa biitsillä. Näin asia juuri oli. Kyllähän minä ne tehtävät ja testit tein ihan hyvällä menestyksellä, mutta ei se mukavaa ollut. En tosin edes odottanutkaan että olisi eikä minusta asioiden tarvitse ollakaan mukavia. Mitä vittumaisempi joku asia on, sitä paremmalta tuntuu sitten kun se on ohi, eli vittumaisuus on tavallaan positiivinen asia, jos sen näin päin kääntää. Sen takia lenkkeilenkin kun sen jälkeen tulee hyvä fiilis.

Sanoin muutenkin kaikkiin suoriin kysymyksiin suoran vastauksen, koska ajattelin, että testataanpas kerrankin sitä paljon puhuttua omana itsenäni olemista. Ja omalla kohdallani se tarkoittaa mm. suorapuheisuutta.

Hyvin paljon siinä konsultin kirjoittamassa henkilöarvioinnissa sitten painotettiin negatiivissävytteisesti, että sanon liian suoraan mielipiteitäni, jotka sinänsä ovat tarkkojakin ja perusteltuja, mutta että olisi syytä käyttää enemmän pelisilmää sen suhteen mitä sanoo missäkin tilanteessa. Tätä palautetta sain myös ryhmätyöosuudesta, joka päivään sisältyi. Lisäksi käytin kuulemma kyseenalaista huumoria.

Siis kyllähän minä sanoessani ymmärsin, että todennäköisesti jotain tämmöistä palautetta tulee ja siksi normaalissa työelämässä olenkin monessa tilanteessa kaikkea muuta kuin oma itseni. En sano asioita läheskään niin suoraan kuin mitä sanoisin, jos olisin oma itseni ja pyrin käyttämään sitä konsultin peräänkuuluttamaa pelisilmää. Mutta en minä voi sanoa olevani oma itseni jos jätän vaikkapa jonkun mielipiteeni asiakkaalle tai pomolle sanomatta. Välillä vain on vähän pakko jarrutella omana itsenä olemista.
 
Viimeksi muokattu:
Yleisesti ottaen haastatteluissa ei todellakaan kannata olla omana itsenä kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että omana itsenä oleminen tarkoittaa jotain positiivista.

Sanoin muutenkin kaikkiin suoriin kysymyksiin suoran vastauksen, koska ajattelin, että testataanpas kerrankin sitä paljon puhuttua omana itsenäni olemista. Ja omalla kohdallani se tarkoittaa mm. suorapuheisuutta.

Hyvin paljon siinä konsultin kirjoittamassa henkilöarvioinnissa sitten painotettiin negatiivissävytteisesti, että sanon liian suoraan mielipiteitäni, jotka sinänsä ovat tarkkojakin ja perusteltuja, mutta että olisi syytä käyttää enemmän pelisilmää sen suhteen mitä sanoo missäkin tilanteessa. Tätä palautetta sain myös ryhmätyöosuudesta, joka päivään sisältyi. Lisäksi käytin kuulemma kyseenalaista huumoria.

Siis kyllähän minä sanoessani ymmärsin, että todennäköisesti jotain tämmöistä palautetta tulee ja siksi normaalissa työelämässä olenkin monessa tilanteessa kaikkea muuta kuin oma itseni. En sano asioita läheskään niin suoraan kuin mitä sanoisin, jos olisin oma itseni ja pyrin käyttämään sitä konsultin peräänkuuluttamaa pelisilmää. Mutta en minä voi sanoa olevani oma itseni jos jätän vaikkapa jonkun mielipiteeni asiakkaalle tai pomolle sanomatta. Välillä vain on vähän pakko jarrutella omana itsenä olemista.
Hep, täällä kohtalotoveri. Vastaava palaute on vakiokamaa joka haastattelussa, mutta en siitä huolimatta ole kokenut tarvetta myydä periaatteitani ja vetää jotain roolia. Ei se minulta ole pois, jos en ole johonkin päässyt, sillä aina löytyy se seuraava paikka jossa arvostetaan rehellisyyttä. Enemmänhän se on niiltä työnantajilta pois jotka nyt eivät tämän typerän syyn takia minua palkanneet. Palkatkoon sitten sen kanssani loppusuoralla olleen jenkkihymyllään ja häikäilemättömyydellään hurmaavan pyrkyrin, enpä minä sellaiseen työyhteisöön kaipaisikaan johon sellaisia palkataan.

Tarkentaisin tuota lainaamaani ensiväitettäsi siis niin, että haastattelussa kannattaa olla oma itsensä jos on sinut itsensä kanssa, tykkää itsestään ja haluaa olla oma itsensä, enemmän kuin mitä haluaa jotain tiettyä työpaikkaa. Mutta jos nämä asiat priorisoi toisin päin, niin sittenhän kannattaa yrittää antaa itsestään mahdollisimman positiivinen kuva todellisuuteen nähden.
 

julle-jr

Jäsen
Tarkentaisin tuota lainaamaani ensiväitettäsi siis niin, että haastattelussa kannattaa olla oma itsensä jos on sinut itsensä kanssa, tykkää itsestään ja haluaa olla oma itsensä, enemmän kuin mitä haluaa jotain tiettyä työpaikkaa. Mutta jos nämä asiat priorisoi toisin päin, niin sittenhän kannattaa yrittää antaa itsestään mahdollisimman positiivinen kuva todellisuuteen nähden.
Totta. Ja lisäksi jos tietää, että ei pysty tai halua työpaikan saatuaan olemaan töissä tarvittaessa jotain muuta kuin oma itsensä, niin silloinhan on kaikkien kannalta parasta, että ei myöskään ole haastattelussa muuta kuin oma itsensä.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Palkatkoon sitten sen kanssani loppusuoralla olleen jenkkihymyllään ja häikäilemättömyydellään hurmaavan pyrkyrin, enpä minä sellaiseen työyhteisöön kaipaisikaan johon sellaisia palkataan.
Yleensä asiansa osaava rekrytoija palkkaa sen, jonka kompetenssi vastaa parhaiten sitä, mitä haetaan. Sinulta on puuttunut jotain, mitä jollain toisella on ja minkä rekrytoija on arvioinut hyödyttävän heidän yritystään parhaiten, sen takia olet jäänyt kakkoseksi. Et jonkun toisen oletetun jenkkihymyn ja häikäilemättömyyden.
 
Yleensä asiansa osaava rekrytoija palkkaa sen, jonka kompetenssi vastaa parhaiten sitä, mitä haetaan. Sinulta on puuttunut jotain, mitä jollain toisella on ja minkä rekrytoija on arvioinut hyödyttävän heidän yritystään parhaiten, sen takia olet jäänyt kakkoseksi. Et jonkun toisen oletetun jenkkihymyn ja häikäilemättömyyden.
Kyllähän työhaastattelun kaltaisessa myyntitilanteessa sillä on suuri merkitys mitä asioita päättää mahdolliselle ostajalle itsestään kertoa ja mitä jättää kertomatta. En ole viitsinyt ryhtyä pohtimaan mitään millainen kuva puheistani haastattelijan näkökulmasta muodostuu, yritän vain vastata haastattelukysymyksiin siten että saan vastauksiin ympättyä sellaista kokemusta ja persoonani ominaisuuksia perusteluineen joista arvelen olevan tehtävässä hyötyä, ikään kuin kertoisin itselleni. Jos joku siitä innostuu, niin mikäs sen mahtavampaa.

Tämä johtuu siitä, että mulla on tapana tehdä kaikilla elämänalueilla vain aika hyviä diilejä, ja olla mieluummin ilman jotain kuin upotella käsiä johonkin paskaan. Sama ajatusmalli mulla pätee niin kulutusvalintoihin, työnhakuun kuin parinmuodostukseenkin. Mieluummin sitä käy kymmenessä tai useammassakin haastattelussa löytääkseen hyvän paikan kuin suostuu ensimmäiseen vastaan tulevaan mikä vain kelpuuttaa. Talvitakin etsimiseenkin meni monta vuotta, ja lopulta se maksoi enemmän kun kuvittelin takkien voivan koskaan maksaa, mutta nyt on hyvä takki. Mihinkään yhden illan juttuihin en aikaani tuhlaa ellei se ämmä ole samalla myös vaimomatskua. Sitten voi vetää sen yhden illan jutun ja kaikki muu on plussaa. Välillä on tietysti hyvä vaikkapa syödä paskassa raflassa, osallistua läpällä johonkin rekryyn, tai panna jotain blondia saapasta, niin säilyy asteikossa kontrasti eikä se paraskaan ala maistumaan puulta.

Eipä taida umpikommareilla olla muutenkaan kovin kovaa kysyntää työmarkkinoilla, ainakaan johtotehtäviin. Henk.koht en edes miettisi palkkaamista.
Tervetuloa palstalle. Pidän valtiota hyvänä juttuna, en kannata suunnitelmataloutta, enkä tuotantovälineidenkään sosialisointia kuin osittain, joten talouspoliittisesten mielipiteideni osalta taidan olla kyllä lähempänä kapitalistia kuin kommaria jos haluat minut tällä akselilla lokeroida. Näitä juttuja kyllä työhaastatteluissa harvemmin kysellään (ennen ei ollut tehtävien kannalta väliä, nykyään on itsestäänselvyys), mutta jos sä siellä Mäkkärissä kysyt, niin kai se sitten on jotenkin perusteltua.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Pistänyt oikein vituttamaan, että kuinka työhaastattelussa haastattelijat kusettivat päin näköä näistä hommista ja niiden haastavuuksista. Lähestulkoon "vasemmalla kädellä" olen omat hommani tehnyt, sen verta "haastavaa" on ollut.

Sinänsä vähän harmittaa, kun joka aamu vähän vituttaapi töihin jo lähteä.

Mites muilla on täsmännyt työhaastattelussa kerrotut jutut todellisuuden kanssa? Onko kusetettu suoraan, vai onko ollut sitä mitä "luvattu". Ja jos on kusetettu, niin oletko nostanut kissaa pöydälle vaiko miten olet toiminut?

Kolmisen vuotta sitten vaihdoin nykyiseen työpaikkaan. Mitään haastattelua ei ollut, koska tunsin aika hyvin entuudestaan uuden paikan ihmiset. Palkkapyyntöni oli melkoisen kova alalle, mutta työnantaja vielä nokitti mutaman satasen. Toimenkuva tuntui sopivan haastavalta edellisen työpaikan jälkeen. Eli kaikki meni ihan putkeen - no ei aivan. Palkka on kunnossa, mutta työn kuva on käytännössä ihan "vasemman käden" hommia. Käytännössä samaa paskaa, mitä edellisessä paikassa.

Ongelmana on taitaa olle se, että firmassa on muitakin projektinvetäjiä, joista osa on minua ammattitaitoisempia. Tunnen nämä pari ammattitaitoisempaa kolleegaa hyvin ja tulemme loistavasti juttuun. Tästä seuraa se, että he haluavat aina minut mukaan projekteihinsa ja reilusti junnummat kolleegat saavat silti omia projektejaan. Olen saanut hetkittäin ihan haastaviakin omia itsenäisiä kokonaisuuksia hoidettavakseni. Tällöinkin lähinnä projektin vetäjän mukavuuden halusta, mutta pääsääntöisesti teen "vasemmalla kädellä" hoidettavaa firman sisäistä byrokratiaa. Olen koittanut hienotunteisesti kehityskeskusteluissa mainita asiasta, että minua ei ole palkattu apupojan hommiin. Tuloksena työnantajan puolelta on tullu aina vaan utopistisempaa paskanjauhantaa tulevista työtehtävistä.

Eli taas on työnhakijaa kusetettu rankasti. Palkka on sen verran vittumaisesti asetettu, että tuskin saisin samaa mistään muusta firmasta, vaikka töiden haastavuus olisi sillä tasolla, mitä työhönotossa alunperin puhuttiin. Ongelmaksi on muodostunut se, että firmaan on minun jälkeen palkattu vastaaviin hommiin porukkaa merkittävästi paskemmilla eduilla. Nyt sitten on työnantajan toimesta painostettu luopumaan omista eduista jonkun vitun tasa-arvon perusteella. Periksi en ole antanut, mutta vitutuskäyrä on ollut melkoisessa nousussa viimeaikoina.
 
Suosikkijoukkue
Arsenal
Eli taas on työnhakijaa kusetettu rankasti. Palkka on sen verran vittumaisesti asetettu, että tuskin saisin samaa mistään muusta firmasta, vaikka töiden haastavuus olisi sillä tasolla, mitä työhönotossa alunperin puhuttiin. Ongelmaksi on muodostunut se, että firmaan on minun jälkeen palkattu vastaaviin hommiin porukkaa merkittävästi paskemmilla eduilla. Nyt sitten on työnantajan toimesta painostettu luopumaan omista eduista jonkun vitun tasa-arvon perusteella. Periksi en ole antanut, mutta vitutuskäyrä on ollut melkoisessa nousussa viimeaikoina.

Tulipa oma tilanne aika vahvasti mieleen tätä lukiessa. Tai siis tuo palkkaus vs. työnkuva -epäsuhta.

Edellisessä työpaikassa sain klemmareiden järjestelystä ja Jatkoajan lukemisesta sellaista palkkaa, mikä tyydytti, työnkuva ei. Toki prokuristitasolla pitää pystyä kehittämään itselleen töitä, mikäli "annetut" hommat eivät riitä, mutta on se isossa, byrokraattisessa firmassa yllättävän vaikeaa. Kun muutaman kerran saa näpeilleen sitä yritettäessä, sitä vaan jämähtää palkansaajan asemaan odottamaan niitä parempia hommia. No eihän niitä tule. Sitten kun lähdet kovapalkkaisena, kenties vähän heikosti koulutettuna (kuten minä) ja pääosin yhdestä firmasta työkokemuksen omaavana hakemaan laman keskellä uusia töitä, se pistää ärsyttämään. Eihän niitä löydy. Menot on aseteltu tulojen mukaan, eli ansiotasosta ei halua tinkiä, mutta ei niitä haastavia töitä joka oksalla riipu. Ja nykyinen työnantaja on pitkässä juoksussa samaa mieltä - maksetaan liikaa palkkaa työpanokseen nähden.

Itseä onnisti kevättalvella 2013 ja nyt olen uusissa hommissa. Palkka on hitusen pienempi, mutta työt moninverroin vaativampia. Ovat jossain kohtaa olleet liiankin vaativia, mutta täällä ollaan. Tekisin tätä todennäköisesti vielä vähän pienemmälläkin korvauksella. Itseäni on hämmästyttänyt se, miten paljon työt motivoivat vs. palkka. Jopa toimivat työsuhde-edut (läppärit yms.) saavat arvostusta yllättävän paljon siihen hikiseen kuukausikorvaukseen verrattuna. Mielellään hoitaa työasioita vielä illalla, kun pystyy ja homma toimii.

Mutta vielä aiheeseen sen verran, että ei kai kukaan mene uskomaan työhaastattelussa mitään sellaista lupausta, mitä ei työsopimukseen kirjata? Minulle markkinoitiin tätä paikkaa sillä, että on tämän yhtiön yksi isoimmista ja kovinta tulosta tekevistä yksiköistä (bonuksia tulee joka vuosi), hyvä yhteishenki ja todella osaavat työntekijät. No, nyt jos minua haastatelleelta johtajalta kysyn, niin bonuksia ei ole tulossa kun ollaan pohjasakkaa, henki on perseestä ja meidän sakki ei osaa yhtään mitään. Kyllä tätä paikkaa minulle myytiin kuin käytettyä autoa, mutta osasin poimia sen olennaisen. Runko on ehjä, varaosia on saatavilla ja kovalla työllä tämä liikkuu myös eteenpäin.
 

J.Petke

Jäsen
Nyt on tuo edellämainittu haastattelu suoritettu. Aika yleistä juttelua firmasta, lakitilanteesta, mihin keskittyä tulevaisuudessa. Aika leppoisasti meni koko haastattelu.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Stunt cockille ja Alvajärven Urholle voin suositella julkista puolta, vaikkapa opettajan hommia. Ei ehdi järjestellä klemmareita ja palkka on pienehkö, tai mitätön, jos teette epäpätevänä alle opetusvelvollisuuden tunteja.
 

Pulle Nah

Jäsen
Suosikkijoukkue
Palevan Kallo
Huaah. Kuulin huhuja, että olen ehdolla ylennyksen saajaksi nykyisessä työpaikassa. Jopa tästä innostuin, varsinkin kun kuulin, että olen todennäköisesti myös ainoa. Pesti olisi juuri sellainen, jota olen aina toivonut ja jossa olisin elementissäni. Esimiesasema, siis.

Mikä nyt alkoi mietityttää tai huolestuttaa on se, että minulla ei ole esimieskoulutusta ja vastikään firmaan palkattiin hlö, jolla sitä on. Hän siis toki vielä koeajalla.

Vituttaa siis jo valmiiksi, jos tuo huhu koskeekin tätä vasta tullutta ja minä pidempään talossa olleena ja "kynteni" näyttäneenä jään lehdelle soittelemaan, koska tällä uudella esimieskoulutus ja käsittääkseni tehnytkin niitä hommia aiemmin. Nyt tuli samaan asemaan kuin minäkin.

Vituttaa epävarmuus. Ainut hyvä puoli on, että asia ratkennee parin viikon sisällä...
 
Suosikkijoukkue
Arsenal
Stunt cockille ja Alvajärven Urholle voin suositella julkista puolta, vaikkapa opettajan hommia. Ei ehdi järjestellä klemmareita ja palkka on pienehkö, tai mitätön, jos teette epäpätevänä alle opetusvelvollisuuden tunteja.

Sampio, ei ole varaa kun vaimo harrastaa työkseen opetushommia.

Lähetetty minun GT-I9100 laitteesta Tapatalkilla
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Mutta vielä aiheeseen sen verran, että ei kai kukaan mene uskomaan työhaastattelussa mitään sellaista lupausta, mitä ei työsopimukseen kirjata? Minulle markkinoitiin tätä paikkaa sillä, että on tämän yhtiön yksi isoimmista ja kovinta tulosta tekevistä yksiköistä (bonuksia tulee joka vuosi), hyvä yhteishenki ja todella osaavat työntekijät. No, nyt jos minua haastatelleelta johtajalta kysyn, niin bonuksia ei ole tulossa kun ollaan pohjasakkaa, henki on perseestä ja meidän sakki ei osaa yhtään mitään. Kyllä tätä paikkaa minulle myytiin kuin käytettyä autoa, mutta osasin poimia sen olennaisen. Runko on ehjä, varaosia on saatavilla ja kovalla työllä tämä liikkuu myös eteenpäin.

Oikeastaan olen sinisilmäisesti aina uskonut, mitä työpaikoilla on luvattu, vaikka mitään ei ole mihinkään kirjattu. Aina on tullut ainakin jollain asteella kusetetuksi, mutta oikeastaan tämä duuni on ensimmäinen mihin olen palkattu ns. kokeneena ukkelina. Tähän viitaten vasta nyt "kusetukset" oikeasti ovat alkaneet vituttamaan. Melkein väittäisin suomen teollisuuden pyörivän pitkälti 1-10 vuotta alalla olleiden insinöörien kusettamisella. Palkan lisäksi osa työstä saatavaa palkkiota tuntuu olevan lupaukset jostain ruusuisemmasta tulevaisuudesta "parin kolmen" vuoden kuluttua. Näillä sitten motivoidaan tyhmät insinöörit painamaan vitusti ylitöitä.
 

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Napsahtipa erikoinen keissi naamalle, vähän on itsekkin äimänä mitä nyt tapahtuu.

Keissi meni pääpiirteittäin näin: Toimin pienemmässä esimiestehtävässä, jossa suoriudun ilman itsekehua todella hyvin verrattuna suurimpaan osaan muista. Lähin esimies kysyi isompaan rooliin, hän suosittelee ja tämä on varma jne. -> työhaastatteluun joka meni hyvin. Noh paikkaan valittiin kuitenkin ulkopuolelta henkilö, liekö syynä ollut minun pitkän kokemuksen nostama palkkaluokka. Samassa yhteydessä kun valinnasta ilmoitettiin, minulle ilmoitettiin tulevaisuuden suurista paikoista mihin minut varmasti sijoitetaan, luonnollisesti tässä vaiheessa en asettanut isoa arvoa puheille.

Ulkopuolinen sai 4kk koulutuksen ja perehdytyksen, tehden käytännössä työtään. Nyt "valmiina" minä olen joutunut paikkaamaan hänen hommaansa koska ei ehdi, kykene tai osaa. Toisinsanoen, teen hänen työnsä paljon paremmin ja perehdytän häntä edelleen. Ei siinä mitään, firman edulle minä työskentelen ja autan minkä pystyn. Kyllähän tuo hieman korpeaa.

Tässä hetki sitten esimieheni ja hänen esimies kehui minun panostani paljon ja meininki muutenkin ollut loistava. Esimieheni myös sanoi hänen esimiehelle, ettei veisi minua toiseen yksikköön, koska olen hänen paras työntekijä.
Tänään kuitenkin hänen esimies tuli juttelemaan, vastaavasta paikasta kuin mihin hain toisessa yksikössä, sanoi vielä että sopimuksen saat heti ja siellä tarvittaisiin ja olisin paras vaihtoehto.

Että niin, potkaistakko volleyyn vai mitä tehdä. Pestiin taidan tarttua, kun palkka nousee niin reilusti. Täälläkin olen viihtynyt, mutta kyllähän tuo keissi sylettää. Ehdottomasti voisin tarjota myös optiota, että täällä saisin tuon pestin ja "uusi" kaveri ulos. Tähän tuskin on munaa kuitenkaan.
 

J.Petke

Jäsen
Että niin, potkaistakko volleyyn vai mitä tehdä. Pestiin taidan tarttua, kun palkka nousee niin reilusti. Täälläkin olen viihtynyt, mutta kyllähän tuo keissi sylettää. Ehdottomasti voisin tarjota myös optiota, että täällä saisin tuon pestin ja "uusi" kaveri ulos. Tähän tuskin on munaa kuitenkaan.

Sä saat siellä nykyisessä paikassa odottaa hamaan tappiin asti sitä luvattua paikkaa ja uusia mahdollisuuksia. Ilman muuta vaihdat paikkaa, se on ainoa tapa päästä eteenpäin.
 

Waqu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja Dallas Stars
Sä saat siellä nykyisessä paikassa odottaa hamaan tappiin asti sitä luvattua paikkaa ja uusia mahdollisuuksia. Ilman muuta vaihdat paikkaa, se on ainoa tapa päästä eteenpäin.

Tämä taitaa olla oikea ratkaisu tosiaan mihin tarttua. Kuitenkin täälläkin näillä sankareilla oli mahdollisuus täällä pitää, mutta ei.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös