Työhaastattelun syvin olemus

[Huerzo]

Allekirjoittanut kävi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon työhaastattelussa, ja koko sessio kesti tunnin verran. Olihan ensimmäinen askelma jo ylitetty, kun tuli valituksi työhakemuksen lähettäneistä "jatkoon", joten sikäli varsinainen maali oli jo kutkuttavan lähellä.

Kolmen hengen porukka kyseli ensin persoonasta ja ne perinteiset "mitkä ovat vahvuudet", "mitkä ovat heikkoudet" ja "missä olet viiden vuoden kuluttua. Eli varmaan reväisty suoraan "Työhaastattelun teko for Dummies"-kirjasta, mikä tuntui haastattelutilanteessa jopa absurdilta, kun osasi odottaa mitä oli tulossa seuraavaksi.

Seuraavaksi kyseltiin tarkemmin alan yksityiskohdista, IT-asioista. Kieltä vaihdettiin välillä suomesta englantiin, joka ei aamutuimaan ollut tosiaankaan parhaassa vireessä, ja muutenkin äijä pistettiin lujille osaamisen suhteen. Outoja psykologisia testejä ei tehty tai horoskooppeja kyselty, joten ihan asialinjalla edettiin. Oli tosin yllätys, että papereita tai työtodistuksia ei pyydetty näyttämään, vaikka siihen olinkin valmistautunut.

Haastattelu sujui päällisin puolin ihan ok, vaikka jälkeenpäin tietenkin jäävät harmittamaan jotkin mokat ja kohdat, joissa olisi voinut sanoa toisin. Todennäköisesti tältä tuntemukselta ei voi välttyä haastattelun jälkeen? Lähinnä miettii, onko onnistunut tasapainoilemaan onnistuneesti rehellisen ja positiivisen vastauksen välillä haastavien kysymysten suhteen. Nyrkkisääntöhän työhaastatteluiden suhteen on, että rehellinen vastaus on aina paras vastaus, mutta...

Olo on sellainen 50-50, että ei tiedä miten asiassa lopulta käy. Tai no, ehkä tuo arvio oli liian optimistinen. Tosin samalla tuntumalla lähdettiin yleensä ulos myös luokkahuoneesta/luentotilasta kokeen jälkeen, ja läpihän ne kokeet 99% menivät. Saahan tilanteesta joka tapauksessa halutessaan palautetta, joten ensi kertaan voi tarvittaessa parantaa. Reilun viikon päästä näkee, miten tässä reality-äänestyksessä on käynyt...

Tilanne oli kuitenkin kokemuksena mielenkiintoinen, ja varmaan jokaiselle on jäänyt ensimmäinen haastattelutilanne mieleen, josta on voinut ottaa oppia. Siispä tähän ketjuun omia kokemuksia ja tuntemuksia työhaastattelutilanteista (eikä välttämättä vain siitä ensimmäisestä), oli sitten kummalla puolella pöytää tahansa!

 

[varjo]

Oma ensimmäinen "oikea" työhaastis tuossa kesän alussa kesti 1,5 tuntia ja lopulta meni haastattelijan innostuneeksi paikkojen esittelyksi. Noh, tottakai on selvää, että tämän jälkeen fiilis oli korkealla kunnes sitten postissa tuli jonkin ajan kuluttua kirje että nakki ei napsahtanutkaan. Tietenkin siinä mielessä se oli hyvä, koska se mahdollisti kesän lomailun/lorvailun ja (kilpa)purjehtimisen ja tällä hetkellä on muitakin mahdollisuuksia tulossa eteen. Toki turvaverkkona on jatkuva osa-aikainen tutkimustyö, jolla maksaa helposti vuokrat yms. ja voi samalla funtsia mitä sitä tekisi isona.
"Toinen työhaastattelu" sitten olikin tuossa pari viikkoa sitten, kun erään sosiaalisen tapahtuman yhteydessä kysyttiin haluaisinko tulla erääseen paikkaan töihin. "Haastattelu" siis meni huomattavan hyvin mutta asia selvinnee vasta syyskuun aikana.

 

[Juicey]

Unohtumatonta oli kun haastattelija kysyi kesken haastattelun oliko edellinen työnantajani tuhkamuna. Vastasin pokkana että tuskimpa sellaisesta oli kysymys. Sain paikan.

 

[Major Julli]

Entisessä työpaikassani henkilöstöpäällikkö tunki väkisin mukaan kahden nuoren naispuolisen kesätyöntekijän haastatteluun ja piirsi fläppitaululle tissit, kysyen tytöillä että mitä on kuvassa. Henkilöstöpäällikön mukaan siinä oli kaksi kastimerkittyä intialaista päällä seisonnassa. Tytöt saivat paikan ja henkilöstöpäällikkö menetti omansa, joten oikeus toteutui.

 

[Gellner]

Aika harvoin noita todistuksia kysellään haastattelussa, CV aika pitkälti ratkaisee. Itse olen käynyt kymmenissä haastatteluissa. V-mäisinpiä kyssiä ovat parisuhteeseen ja perheen perustamiseen liittyvät utelut. "Milloinkas olet ajatellut perustaa perheen, oletko hankkiutumassa raskaaksi lähiaikoina (!!), kuinka pitkään olet seurustellut ja kuinka vakavalla pohjalla seurustelunne on, yms". Tietääkseni tuollaisia ei saisi edes kysyä, mutta noin kahdeksan haastattelijaa kymmenstä kysyy moisia.

 

[Cramer]

Olen ollut kahdessa eri työhaastattelussa, mutta se ensimmäinen oli enemmänkin semmoinen työn esittelytapahtuma missä yksi ennestään tuttu näytti ja kertoi mitä se tekee ja lopuksi kysyi haluaisinko tulla sitä tekemään, en halunnut. :)

Toinen olikin sitten ihan virallinen haastattelu jossa oli kolme tyyppiä haastattelemassa. Tämä oli ns pakkosauma sillä muuten olisi työttömyys ollut edessä joten pieni jännitys oli ilmassa. En ole muutenkaan luonnollisin huomionkohteena joten sekin vielä sai puheen kuulostamaan änkytykseltä. Haastattelussa pari tyyppiä testasi teknistä osaamista ja yksi tarkkaili luonnetta yms käyttäytymistä. Tekniset kysymykset heitteli helposta vaikeaan ja lopulta pistettiin eteen paperi jossa oli vika mikä pitäisi ratkaista. Enpähän sitä osannu ratkaista sillä se asia oli itselleni ihan hebreaa. Lopulta tuli juuri nämä "kerro viisi asiaa joissa olen hyvä/huono", tulevaisuuden suunnitelmat yms. Pois lähtiessäni olin varma etten kyseiseen paikkaan pääsisi, mutta sain kuin sainkin sen paikan. Myöhemmin selvisi etten ollut kuitenkaan paras osaamistasoltani. Nähtävästi hintalaatusuhde ratkaisi...

 

[Alamummo]

Tai sitten se parhaan osaamistason henkilö ei ottanut työtä vastaan. Niinkin voi käydä.

 

[Ruutuässä]

Olen käynyt kolmena viimeisenä kesänä rakennustyömaalla työhaastattelussa. Ensimmäinen oli ihan perus haalarihommiin ja haastattelu lähinnä sitä, että koska aloitatte? Ei siis kysytty ihan oikeasti juuri muuta, mutta eipä homma sitä vaatinutkaan. Toisena vuonna hain toisen firman palvelukseen työnjohtohommaan, jossa vastuuta oli jo enemmän, joskaan ei hirveästi. Silloin haastattelu kesti puolisen tuntia ja kysymyksiä tuli enemmän.

Tänä vuonna hain saman firman palvelukseen toiselle työmaalle. Edellisen kesän työpäällikkö oli käytännössä järkännyt homman ja suositellut kollegalleen (nykyisin itse asiassa alaiselleen). Haastattelu kesti näistä kolmesta pisimpään ja oli mielestäni kattavin. Oikeastaan hiukan yllätyinkin, koska odotin vähän nopeampaa tilaisuutta. Vastuun määrä tosin on ollut tänä vuonna paljon suurempi, joten ymmärrän hyvin työpäällikköä.

Jokaisella kerralla olen saanut töitä, mikä kuvastaa ehkä enemmän alan työvoimapulaa. Muita hakijoita ei varmaankaan ole vielä siinä vaiheessa ollut, eli kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

 

[Huerzo]

V-mäisinpiä kyssiä ovat parisuhteeseen ja perheen perustamiseen liittyvät utelut.

Hyvä kun muistutit, kysyttiinhän tuotakin. Lisäksi kysyttiin tupakoinko. Vastasin, että en (totuuden). Mielenkiintoinen kysymys, se taitaa jo hipoa niitä rajoja, että onko kyseessä syrjivä asenne tiettyä väestönosaa kohtaan. Tai siis ainakin olettaisin, että tupakoivilla on tuskin hyötyä tavastaan tässä tapauksessa, mutta mistäpä sitä tietää.

 

[DAF]

Hyvä kun muistutit, kysyttiinhän tuotakin. Lisäksi kysyttiin tupakoinko. Vastasin, että en (totuuden). Mielenkiintoinen kysymys, se taitaa jo hipoa niitä rajoja, että onko kyseessä syrjivä asenne tiettyä väestönosaa kohtaan. Tai siis ainakin olettaisin, että tupakoivilla on tuskin hyötyä tavastaan tässä tapauksessa, mutta mistäpä sitä tietää.

Tuostahan tuli juuri muistaakseni EU-tason päätös, ettei ole syrjintää. Eli toisin sanoen tupakoivia saa syrjiä työhönotossa ja tuota asiaa saa tiedustella.

 

[Mats Bedö]

Muistan kun muinoin olin EU:hun hakemassa duuniin ja menin toiseen vaiheeseen, henk koht haastatteluun. Tilanne oli se, etta ison huoneen etuosassa oli 7-8 tyyppia pitkan poydan takana, keskella huonetta oli yksinainen poyta kera mikrofonin ja kuulokkeiden ja huoneen peralla oli kaksi tulkin koppia. Ei muuta kun poydan aareen ja luurit korville. Oli yksinainen olo.

Siina kyseltiin... pahoja. Ja kun pahat oli loppu, niin alkoi eri kielien tsekkaaminen. Siina mentiin englannit, ranskat, hollannit ja ruotsit lapi.

Se oli niin tuima paketti, etta se reilu tunti meni siina kun siivilla. Tosin niin meni se 7.5 vuotta EUssakin sen jalkeen.

 

[ms.qvist]

Tästä ketjusta juohtui mieleen hyvän ystäväni "työhaastattelu".

Tämä tapahtui 90-luvulla ja tämä ystäväni haki tietokonehommiin erään suuren teleoperaattorin palvelukseen - kyseessä oli ohjelmointi tms. duunia.

Haastattelu meni ystäväni kertoman mukaan niin kauan hyvin kunnes oli alettu kysellä henkilökohtaisempia kysymyksiä ja tällä ystävälleni oli esitetty seuraavanmuotoinen kysymys:

"Mitä aiot tehdä kolmen vuoden kuluttua".

Johon ystäväni oli vastannut:

"Vetää sinua turpiin".

Hyvin pian tämän vastauksen jälkeen haastattelu päättyi, myöhemmin sitten ystävälleni tuli postitse ilmoitus ettei häntä oltu valittu kyseiseen tehtävään - ehkäpä olisi kannattanut vastata jotain muuta kyseiseen kysymykseen koska taidoiltaan tämä ystäväni oli ihan pro-luokkaa.

vlad.

 

[Metalwarrior]

Viimeisen vuoden ajan, kun olen haastatteluissa pyörinyt, niin yleensä se aina saman kaavan mukaan menee. Mitäs olet tehnyt ennen->näytäs paperit->muutama vakiokaavan kysymys "miksi olisit paras?" ->pari-kolme henkilökohtaisiin asioihin liittyvää kysymystä -> ilmoitellaan sitten, jos tulet valituksi. Viime aikoina vastaus ollut kielteinen.

Kunnes pari viikkoa sitten eräästä paikasta näin ilmoituksen. Soitin, muija kysyi koskas sopisi tulla haastatteluun. Sanoin, että tulen vaikka samantien. Asia ok, tule sitten näyttämään naamasi. Kävelin sisään, muija kysyi koulutusta ja asennetta asiakaspalveluun. Vastasin näihin ja muija siihen: "Jaa jaa, koskas voisit sitten aloittaa?". Minä siihen: "heti." Muija: OK. Paikka on sinun.

Ota näistä selvä.

 

[Tykki]

Ensimmäistä oikeaa työpaikkaa etsiessä saattaa joutua käymään useammassakin haastattelussa ennenkuin natsahtaa. Tämä ei toki välttämättä ole mikään huono asia, sillä haastattelukokemusta karttuu pikku hiljaa ja jatkossa osaa paremmin valmistautua tilanteeseen. Olennaisinta mielestäni on olla oma itsensä eikä esittää muuta kuin on. Toki kannattaa etukäteen miettiä miten tosiasiat voisi esittää mahdollisimman positiivisessa valossa. Vaatimattomuus ei kaunista tässä tapauksessa.

Haastattelijat eivät silti itsekään aina tiedä mitä he oikeastaan kysyvät saatika edes miksi, koska koko haastattelun pointti on saada työnhakijasta jonkilainen fiilis: Joko hyvä, huono tai mitäänsanomaton. Hyvät fiilikset antava työnhakija lähetetään sitten jatkohaastatteluun tai soveltuvuustesteihin. Muita kiitetään mielenkiinnosta tehtävää kohtaan ja todetaan, että tällä kertaa valinta ei kohdistunut häneen.

 

[Mr. Walker]

Yllätyskysymys

Mulla oli viimeisimmässä työhaastattelussa kaksi haastattelijaa. Toinen kysyi yhtäkkiä: Suostutko huumetestiin?
Yllättäen kysyttynä hyvä kysymys ja pieni epäröinti saattaa kertoa paljon.

 

[stairox]

Yksi erittäin hyvä tuttu haki 80-luvun lopussa soitinkauppaan myyjäksi. Kyseinen kaveri oli ~20 vuotta ja juuri valmistunut kauppiksesta markkinointilinjalta.

Kun musiikki-liikkeen omistaja kysyi jos hän osaa soittaa mitään soitinta niin kaveri vastasi: -En minä ole tänne tulossa soittelemaan, minä olen tulossa myymään. Myyjän paikka oli hänen.

Ja tämä stoori on tosi.

 

[rainman]

Sattuipas ajankohtainen ketju. Haastatteluja takana pelkästään viime viikolla kaksi kappaletta. Toisessa tuli jo seinä vastaan ja toisessa olisi edessä vielä ainakin kolme haastattelua, mikäli loppuun saakka pääsee. Paikka olisi loistava, parempaa en oikeastaan osaa tähän tilanteeseen edes kuvitella, mutta vain voittaja palkitaan näissä kisoissa. Saman tason paikka oli jo ihan nenän edessä, kunnes kolmen haastattelun ja psykologisten testien jälkeen sain vastauksen, että olin hyvä kakkonen ja siitä ei tosiaan palkintona saa kuin kokemusta ja harvinaisen pahan mielen.

Haastettaluihin pääsy monien hakijoiden joukosta kertoo tietty aina sen, että omaa tarpeeksi työkokemusta ja oikean koulutuksen. Nyt tarvittaisiin vaan se yksi "turnausvoitto" ja työpaikka kotiin...

 

[Flu]

Työhönotto

Omaan tiimiin on tullut palkattua muutama kaveri. Koska on lähes pakko löytää oikea hakija niin yleensä seulon noin kolme kaveria paperiden perusteella. Jos ja kun CVssä on tuttaja entisiä työnantajia tai referenssejä soitan ne läpi. Jos kaikki kuulostaa hyvältä niin järjestän varsinaisen haastattelun.

Yleensä ensin käytän noin tunnin yleisasioihin, jossa käydään perustiedot läpi. Sitten muita tiimin jäseniä/muita senioreita tulee mukaan haastatteluun vähän yli tunniksi. Sen jälkeen lounaalle, jossa rennosti keskustellaan niistä näistä. Iltapäivällä tehdään duuniin liittyvä pitkä harjoitus, jossa alkutiedosta kokelas näyttää ja selittää miten duuninsa hoitaisi. Tähän menee yleensä kolme-neljä tuntia.

Kun kaikki kandidaatit on käyty läpi, lähetän parhaan psykologiseen testiin. Ja jos ei nyt aivan kirvesmurhaajaksi paljastu niin annamme palkkatarjouksen. Tosin palkasta on jo yleensä haastattelussa kauttarantain keskusteltu. En todellakaan usko psykologisiin testeihin ja ainoastaan todella katastrofaalinen tulos saisi minua olemaan palkkaamatta mielestäni parasta hakijaa.

Tällä tavalla olemme mielestäni saaneet erinomaisia kavereita meille töihin. Itse arvostan työpaikkahaastatteluissa sitä, että ammattitaitoni pistetään todella koville. Yritän tehdä saman myös henkilöille, jotka hakevat meille töihin. En koskaan kysy keneltäkään hakijalta yhtään henkilökohtaista kysymystä, eikä oikeastaan kiinnostakkaan. Jos kyseinen henkilö osaa työnsä - se riittää.

 

[Erling]

Kävin tuossa kuukausi sitten muutamissa haastiksissa vähän kilpailuttamassa itseäni ja katsomassa mihin oikein rahkeet riittäisivät.
Vaikka olen aika nuori niin yllättävän hyvin pääsin one to one haastatteluihin. Käytännössähän mulla on cv:ssä vain lakki ja neljä vuotta armoitettua työntekoa.

Nojoo, omituisin tapaus oli kuitenkin haastattelu erääseen myyntineuvottelulafkaan. Alasta minulla ei ole mitään aiempaa kokemusta, ja menin paikalle asenteella, että katotaan mihin ne puhumisenlahjat riittävät vai riittävätkö mihinkään.
Haastattelija oli uskomattoman koominen wannabe-bisnesmies ja hintahtava kusipää, jolla aivan liikaa rahaa. Firma vaikutti joltain ihan huuhaa kamalta, mutta palkka ja edut olivat aika mahtavia. Oli hirvittävän vaikeaa pitää pokka, kun toimisto oli jossain aivan peräreiässä ja jätkä leikkii jotain helvetin wallstreetgurua..
Haastis alkoi sillä että täytin neljä A4:sta monivalintoja, joissa piti valita itseesi neljästä vaihtoehdosta parhaiten sopiva luonteenpiirre. Vaihtoehdot olivat luokkaa: "ahne, itsekäs, kova, valhtelija".
No valitsin aina sen joka sopisi parhaiten tälle köyhän miehen donaldtrumpille.

Tämän jälkeen kaveri kyseli jotain typeriä, lopulta vaatien vastausta siihen mitä minä haluan. No tietenkin vastasin sen mitä kaveri halusi kuulla; ""haluan tulla rikkaaksi ja nousta sun paikalle johtajaksi".
Jätkä oli ihan fiiliksissä ja sanoi että toivottavasti ottaa yhteyttä.

Seuraavana lauantaina puhelin sitten soi, ja tää urpo halusi mut töihin "Vaikka olisin niiden ylivoimaisesti nuorin myyjä, mutta mulla olis mahiksia nousta uuden jaoston johtoon." Olin, että joopajoo ja sanoin että sain jo palkankorotuksen vanhasta paikasta ja ettei mua oikein missään vaiheessa kiinnostanutkaan.
Tyyppi vastasi tatti kasvavana otsassa: "No tosi kivaa loppuelämää sullekin."

Moimoi joo. Kai se on sitten siitä reippaasta olemuksesta kiinni, kun sen vaan saa väännettyä päälle.

 

[Mats Bedö]

Mainio kirjoitus Flu:lta!

Minuakin on aina ihmettyttanyt noi henkilokohtaiset kysymykset haastatteluissa. Mita helevettia ne tekee sellasilla tiedoilla, semminkin kun ollaan vasta ekalla kierroksella haastatteluissa? Finaalissa voi sitten kysella hieman niitakin kun kaveria haluaa tuntea "paremmin". "Mitas harrastat?" "Leffoissa kayntia ja sahlya". Kiva kiva!

Toinen hassu juttu on noi psykologiset testit. Hyvin taa maailma on pyorinyt tahankin asti, vaikka ennen muinoin duunarit valittiin kavereiden ja kavereiden kavereiden joukosta. Paraneeko se tyontekija siita, etta hanta viedaan psykologiseen testiin? Tama siis tasolla, jolla et johda kymmenia tyontekijoita eika sulla ole tulosvastuuta.

Monesti noissa haastatteluissa on naurattanut kylla juuri nuo haastattelijat itse. Jos meinaan haastellulta vaaditaan pienta asiaan paneutumista, niin sita toivoisi haastattelijoilta myos. "Miksi olisit tahan tyohon paras?"

Eikohan se ole sun juttus paattaa se?? Vai etko vaan osaa kysya mitaan muuta?

 

[MouseInTheHouse]

Kaikenlaisissa työhaastatteluissa on tullut käytyä. Mitä vanhemmaksi on tullut sen paremmin niihin osaa valmistautua. Kaksi viimeisintä työhaastattelua on tuonut työpaikan nopeasti.

Näistä ensimmäisessä haastattelussa pöydän takana istui kaksi harmaapukuista ja yksi siviili. Vastailin jopa röyhkeän itsevarmasti joka kysymykseen ja yllättävän käytännön töihin liittyvän ongelman ratkaisin muutamassa sekunnissa. Seuraavana päivänä puhelin soi ja kysyttiin jos kiinnostaisi tulla töihin.

Nykyisen työpaikkani haastattelu sujui myöskin itsevarmuudella ja verbaalisella valmiudella. Minulta kysyttiin miksi juuri minut pitäisi palkata ja ottaisinko vastaan määräaikaisen työn. Vastasin vain "totta kai otan myös määräaikaisen työn vastaan mutta näytän kynteni ettekä halua minusta enää eroon". Seitsemän tuntia myöhemmin sain puhelun: "tulisitko meille vakituiseksi työntekijäksi?". Kyllä kiitos. Nyt reilu puoli vuotta myöhemmin voin sanoa iskeneeni kultasuoneen.

 

[Tobias]

Itse olen mukana rekrytoimassa porukkaa ja haastattelen myös heitä. Olen siinä hommassa armoton, vittumainen mutta reilu. Paljon paskoja hakioita joukossa, joihin ei aikaa kannata hukata. Usein kysyn esimerkiksi, että kuinka teoreettisesti jonkun tietyn johdannaisen hinta muodostuu ja kysyn hakijalta, osaako hän hinnoittelun. Jos vastaus on myöntävä, pyydän tekemään homman paperille. Harva osaa, useammat ei. Joillekin tulee sanottua, että omaa aikaasi voit tuhlata mutta älä viitsi meidän.

Henkistä kanttia pitää olle, jos haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman peräjälkeen. Täytyy kestää vähän vittuilua ja kuumentamista.

No koko prosessi ottaa helposti 3 haastattelukierrosta ja psykologiset testit. Ja loppupeleissä mieluummin olemme ilman kuin otamme keskinkertaisen. Hyviäkin on paljon mutta parhaita vähän ja parhaita me ainakin haluamme. Sellainen jos löytyy niin mielellään sellaiselle sitten maksaakin.

 

[varjo]

Henkistä kanttia pitää olle, jos haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman peräjälkeen. Täytyy kestää vähän vittuilua ja kuumentamista.

No koko prosessi ottaa helposti 3 haastattelukierrosta ja psykologiset testit. Ja loppupeleissä mieluummin olemme ilman kuin otamme keskinkertaisen. Hyviäkin on paljon mutta parhaita vähän ja parhaita me ainakin haluamme. Sellainen jos löytyy niin mielellään sellaiselle sitten maksaakin.

Tietyllä tapaa tuossahan voi pohtia, johtuuko 70 tunnin työviikkojen syntyminen juuri siitä, että rekrytoinnissa on käytössä tiukat kriteerit. Kumpi sitten vaikuttaa tuottavuuteen enemmän, hyvien rekrytoiminen ja työntekijöitten työtaakan vähentäminen vaiko parhaitten rekrytoiminen ja työntekijöitten työtaakan kasvatus tappiin.

Sitten pitäisikin vain keksiä missä on töitä niille "varmaan ihan hyville".

 

[Flu]

Henkistä kanttia pitää olle, jos haluaa tehdä 70 tunnin työviikkoja useamman peräjälkeen. Täytyy kestää vähän vittuilua ja kuumentamista.

No koko prosessi ottaa helposti 3 haastattelukierrosta ja psykologiset testit. Ja loppupeleissä mieluummin olemme ilman kuin otamme keskinkertaisen. Hyviäkin on paljon mutta parhaita vähän ja parhaita me ainakin haluamme. Sellainen jos löytyy niin mielellään sellaiselle sitten maksaakin.

Jos joku minun alaiseni tekee monta perättäistä 70 tunnin työviikkoa niin pakottaisin kyseisen henkilön lomalla ja katsoisin mitä omassa johtamisessani on vialla, että alaisteni tarvitsee tehdä noin paljon töitä. 70 tuntia on siis kymmenen tuntia jokaisena viikonpäivänä. Tuota ei kukaan ihminen jaksa tehdä samalla työteholla. Olen joskus jenkeissä tehnyt saman verran duunia, mutta vain erittäin projektiluonteisesta ja tällöinkin työn efektiivisyys kärsii pahasti. Jos tuota jatkuu kauan niin takaan, että pystyisin saamaan aikaan parempia tuloksia jengillä, joka tekee huomattavasti vähemmän duunia. Jos te vielä olette työhaastattelukysymyksen mukaisella toimialla, niin en haluaisi teitä ainkaan minun salkkuani hoitamaan. Väsyneet ukot tekevät aina virheitä.

 

[Mats Bedö]

Harva osaa, useammat ei.

Vetaa ihan sanattomaksi...