Allekirjoittanut kävi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon työhaastattelussa, ja koko sessio kesti tunnin verran. Olihan ensimmäinen askelma jo ylitetty, kun tuli valituksi työhakemuksen lähettäneistä "jatkoon", joten sikäli varsinainen maali oli jo kutkuttavan lähellä.
Kolmen hengen porukka kyseli ensin persoonasta ja ne perinteiset "mitkä ovat vahvuudet", "mitkä ovat heikkoudet" ja "missä olet viiden vuoden kuluttua. Eli varmaan reväisty suoraan "Työhaastattelun teko for Dummies"-kirjasta, mikä tuntui haastattelutilanteessa jopa absurdilta, kun osasi odottaa mitä oli tulossa seuraavaksi.
Seuraavaksi kyseltiin tarkemmin alan yksityiskohdista, IT-asioista. Kieltä vaihdettiin välillä suomesta englantiin, joka ei aamutuimaan ollut tosiaankaan parhaassa vireessä, ja muutenkin äijä pistettiin lujille osaamisen suhteen. Outoja psykologisia testejä ei tehty tai horoskooppeja kyselty, joten ihan asialinjalla edettiin. Oli tosin yllätys, että papereita tai työtodistuksia ei pyydetty näyttämään, vaikka siihen olinkin valmistautunut.
Haastattelu sujui päällisin puolin ihan ok, vaikka jälkeenpäin tietenkin jäävät harmittamaan jotkin mokat ja kohdat, joissa olisi voinut sanoa toisin. Todennäköisesti tältä tuntemukselta ei voi välttyä haastattelun jälkeen? Lähinnä miettii, onko onnistunut tasapainoilemaan onnistuneesti rehellisen ja positiivisen vastauksen välillä haastavien kysymysten suhteen. Nyrkkisääntöhän työhaastatteluiden suhteen on, että rehellinen vastaus on aina paras vastaus, mutta...
Olo on sellainen 50-50, että ei tiedä miten asiassa lopulta käy. Tai no, ehkä tuo arvio oli liian optimistinen. Tosin samalla tuntumalla lähdettiin yleensä ulos myös luokkahuoneesta/luentotilasta kokeen jälkeen, ja läpihän ne kokeet 99% menivät. Saahan tilanteesta joka tapauksessa halutessaan palautetta, joten ensi kertaan voi tarvittaessa parantaa. Reilun viikon päästä näkee, miten tässä reality-äänestyksessä on käynyt...
Tilanne oli kuitenkin kokemuksena mielenkiintoinen, ja varmaan jokaiselle on jäänyt ensimmäinen haastattelutilanne mieleen, josta on voinut ottaa oppia. Siispä tähän ketjuun omia kokemuksia ja tuntemuksia työhaastattelutilanteista (eikä välttämättä vain siitä ensimmäisestä), oli sitten kummalla puolella pöytää tahansa!
Kolmen hengen porukka kyseli ensin persoonasta ja ne perinteiset "mitkä ovat vahvuudet", "mitkä ovat heikkoudet" ja "missä olet viiden vuoden kuluttua. Eli varmaan reväisty suoraan "Työhaastattelun teko for Dummies"-kirjasta, mikä tuntui haastattelutilanteessa jopa absurdilta, kun osasi odottaa mitä oli tulossa seuraavaksi.
Seuraavaksi kyseltiin tarkemmin alan yksityiskohdista, IT-asioista. Kieltä vaihdettiin välillä suomesta englantiin, joka ei aamutuimaan ollut tosiaankaan parhaassa vireessä, ja muutenkin äijä pistettiin lujille osaamisen suhteen. Outoja psykologisia testejä ei tehty tai horoskooppeja kyselty, joten ihan asialinjalla edettiin. Oli tosin yllätys, että papereita tai työtodistuksia ei pyydetty näyttämään, vaikka siihen olinkin valmistautunut.
Haastattelu sujui päällisin puolin ihan ok, vaikka jälkeenpäin tietenkin jäävät harmittamaan jotkin mokat ja kohdat, joissa olisi voinut sanoa toisin. Todennäköisesti tältä tuntemukselta ei voi välttyä haastattelun jälkeen? Lähinnä miettii, onko onnistunut tasapainoilemaan onnistuneesti rehellisen ja positiivisen vastauksen välillä haastavien kysymysten suhteen. Nyrkkisääntöhän työhaastatteluiden suhteen on, että rehellinen vastaus on aina paras vastaus, mutta...
Olo on sellainen 50-50, että ei tiedä miten asiassa lopulta käy. Tai no, ehkä tuo arvio oli liian optimistinen. Tosin samalla tuntumalla lähdettiin yleensä ulos myös luokkahuoneesta/luentotilasta kokeen jälkeen, ja läpihän ne kokeet 99% menivät. Saahan tilanteesta joka tapauksessa halutessaan palautetta, joten ensi kertaan voi tarvittaessa parantaa. Reilun viikon päästä näkee, miten tässä reality-äänestyksessä on käynyt...
Tilanne oli kuitenkin kokemuksena mielenkiintoinen, ja varmaan jokaiselle on jäänyt ensimmäinen haastattelutilanne mieleen, josta on voinut ottaa oppia. Siispä tähän ketjuun omia kokemuksia ja tuntemuksia työhaastattelutilanteista (eikä välttämättä vain siitä ensimmäisestä), oli sitten kummalla puolella pöytää tahansa!
Viimeksi muokattu: