Centre Bell
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Entisaikojen TPS.
Sama täällä.Viestin lähetti Designer
Ensihoitaja. Sanotaan, että ruhjoutuneisiin ihmisiin, irronneisiin raajoihin ja syliin kuoleviin vauvoihinkin tottuu tai turtuu, mutta en halua käydä läpi sitä prosessia.
Jos pakko olisi vaihtaa alaa, niin hoitoalan jättäisin kyllä viimeisten joukkoon.
Enkä sano tätä siksi että jotenkin vähättelisin kyseistä työtä.
Päin vastoin, se on arvokasta ja välttämätöntä työtä josta maksetaan ihan liian vähän palkkaa.
Mun henkinen kantti vaan ei kestä katsoa avuttomia esim. liikenne onnettomuudessa ruhjoutuneita ihmisiä.
Lisäksi tekee pahaa katsoa kaikkia kehitysvammaisia, niiden kanssa en haluaisi joutua tekemisiin.
Enkä tätäkään sano mitenkään väheksyen, vaan pelkästään siksi että mun oma henkinen kantti ei kestäisi työskennellä sellaisten ihmisten parissa.
No sitten on kaiken näköinen sarjatyö jota en kyllä haluaisi myöskään tehdä.
Olin aikoinaan opiskeluaikana kesätöissä särmäyspuristimella, jossa tyypillisesti
n. 1 mm teräslevy työnnettiin särmäyspuristimeen ja polkaistiin polkimeen, jolloin levyyn tuli 90 asteen taitos.
Taitettu levy trukkilavalle ja uusi suora levy puristimeen, polkaisit, taittunut levy trukkilavalle,
uusi levy puristimeen, polkaisit jne.
Tällaista työtä kun teki 8 h + joskus ylitöitä iltaisin ja viikonloppuisin Vapusta Syyskuun alkuun,
niin jo maistui lukuhommat syksyllä ja talvella.
Muuten olen kyllä kaikkiruokainen työn suhteen.
Eli jos pakko on, niin en pelkää ruveta tekemään ruumiillistakaan työtä eli ns. oikeita töitä.
Siitäkin huolimatta, että kroppa on tottunut pääasiassa toimistohommissa lusmuiluun siitä lähtien, kun sain opiskeluni vuonna 1986 päätökseen.