Tunnustaudun itse helposti pureskeltavan massapaskan ystäväksi, siitä minut tuomittakoon ja toimikoon tämä aasin hukuttavana siltana Billionsiin.
Billions on mielestäni paremmalle jengille ja ainakin paremman draaman ystäville suunnattu sarja. Ero tulee kuitenkin siinä että se on toteutettu riittävän sujuvasti jopa kaltaiselleni tollolle. Dialogi ei ole liian korkealentoista eikä hahmojakaan ole ihan överiksi vedetty. En ole sarjan fani, mutta niin vain kyttään jo toista kautta. Sikälikin harvinainen sarja että välitän sivuhenkilöistä enkä niinkään päähenkilöistä. Toiselle kaudelle mukaan tuli aivan huikea hahmo.
Ongelma on päähenkilöissä. Giamatti on kuin räätälöity tuohon rotan anuksen rooliin, mutta hahmon inhimillistäminen ei toimi itselleni. Kuuma muija alistuspissaleikkeineen on aika tarpeetonta ja itsetarkoituksellista touhua. Ennemmin olisi voitu mennä sen kliseen kautta että hahmo joutuisi vain taiteilemaan vittumaisen exän, lasten tapaamiskuvioiden ja työhön kohdistuvan intohimon välillä. Minulle olisi tuota kautta toiminut paremmin hahmon pakkomielle Axelrodin tuhoamiseen kun vahva ristiriita ja itseinho olisivat myöskin läsnä.
Damian Lewisin tilalle olisin kaivannut ennemmin oikeasti iso kullista ja luontaista karismaa uhkuvan tyypin. Tietämättä roolikuvioista tarkemmin, mutta olisin halunnut Jon Hammin. En Mad Meniä kauheasti seurannut, mutta Billions olisi ollut Hammin pala kakkua. Lewis ei mielestäni saa hommaa kunnolla haltuun ja tuollainen "fuck it, do it" -pröystäily yskii pahasti hänen tulkinnallaan.
Billionsille nostan lopuksi isosti hattua ettei se ole mikään True Detectiven ensimmäinen kausi saati Newsroom. TD avautui minulle kolmannella katselukerralla, koska halusin tajuta hypen. Cohle aivan överiksi vedettyine juttuineen edustaa itselleni helpon massapaskan toista ääripäätä. Eli kun halutaan itsetarkoituksellisella vimmalla rikkoa tuttua kaavaa. Vähänkin maltillisemmalla otteella hahmo olisi ollut huikea.
Newsroom taasen yritti varmasti olla vakava draama uutismaailmasta, mutta näyttäkää minulle se REALISTINEN uutislafka jossa nokkela sanailu tykittää siihen malliin että jokainen(siis jokainen) avaus-kuittaus-päätös on kuin Superman, Batman ja Wonder Woman kimppakivan äärellä.