Ylen Areenasta HBO-sarjoja seuraava tulee täällä taas jälkijunassa ja sai True Detectiven ensimmäisen kauden pakettiin nyt viikonloppuna. Tästä pari kommenttia.
Päällimmäisenä: Tästä sarjasta meuhkattiin kovasti eri palstoilla, joten odotukset korkealla. Siihen nähden aikamoinen lässähdys ainakin tarinan osalta. Alku herätti lupauksia, mutta sarja ei sitten ikinä lunastanut niitä.
Erityisesti...
Sarjan ehdottomasti parasta antia oli mielestäni audiovisuaalinen puoli. Maisemat, kuvakulmat, valon ja varjon käyttö ja väriskaalat sekä näitä täydentävä sopivan hämyisä musiikki loivat yhdessä mahtavan tunnelman. Tämä jo yksistään teki sarjasta katsomisen arvoisen spekaakkelin.
Loppuun vielä kysymys - mistä tuo nimi, "True Detective"? Sen suhde tarinan sisältöön ei avautunut minulle.
Päällimmäisenä: Tästä sarjasta meuhkattiin kovasti eri palstoilla, joten odotukset korkealla. Siihen nähden aikamoinen lässähdys ainakin tarinan osalta. Alku herätti lupauksia, mutta sarja ei sitten ikinä lunastanut niitä.
Erityisesti...
Kaiken rakentelun ja päähenkilöiden monitulkintaisuuden jälkeen muuttui kahdessa viimeisessä jaksossa varsin puhki tallottuja polkuja tarpovaksi "napataan paha psykotappaja" -stooriksi. Tämä suurin pettymys. Erityisesti päätösjakson välienselvittelystä erittäin vahva deja vu noin satakuntaan muuhun vastaavaan tarinaan tv-, elokuva- ja kirjamuodossa.
Cohlen persoonasta olisi luullut saatavan irti paljon monitulkintaisempiakin ja vähemmän mustavalkoisia lopputulemia. Häneen liittyvät juonenkäänteet, erityisesti epäilyksenalaiseksi joutuminen ja muhinointi Martyn vaimon kanssa, jotka sinänsä eivät olleet yhtään yllättäviä kun ne paljastettiin (vanhana dekkaristina osasin odottaa molempia käänteitä jo ensimmäisen jakson vihjeiden perusteella), olisivat antaneet mahdollisuuksia vaikka kuinka raflaavaan lopetukseen, mutta sen sijaan nekin vain ohitettiin kun tarina paketoitiin kahdessa viimeisessä jaksossa. Olihan Cohle toki mielenkiintoisempi ambivalenttina (anti)sankarina kuin olisi ollut murhamiehenä, se myönnettäköön, mutta aivan lopussa hän muuttui jo liiankin sankarilliseksi. Se tuntui sotivan hänen aiempaa persoonaansa vastaan - tai ei ainakaan juuri hyödyntänyt sen kaikkia kerroksia. (Sheriffin kidnappaaminen ja snaipperin pestaaminen sen sijaan olivat juuri sellaisia tempauksia jotka sopivat siihen erinomaisesti.)
Ai niin, yksi detalji loppuyhteenotosta. Ymmärsinkö oikein, että kaksi hengenvaarallisesti puukotettua sälliä viruu siellä vertavuotavina ja henkitoreissaan päiväkausia eli siis niin kauan, että Cohlen lähetykset lähtevät postiin (24 h viiveen jälkeen), saapuvat postin kautta vastaanttojille, ja vastaanottajat ehtivät reagoida niihin? Kenttäähän ei ollut eikä myöskään lankapuhelimia siellä minne etsivät päätyivät. Ja sen jälkeen ei kun laastaria ja elämä jatkuu. Hipoo hieman uskottavuuden rajoja minun asteikollani...
Cohlen persoonasta olisi luullut saatavan irti paljon monitulkintaisempiakin ja vähemmän mustavalkoisia lopputulemia. Häneen liittyvät juonenkäänteet, erityisesti epäilyksenalaiseksi joutuminen ja muhinointi Martyn vaimon kanssa, jotka sinänsä eivät olleet yhtään yllättäviä kun ne paljastettiin (vanhana dekkaristina osasin odottaa molempia käänteitä jo ensimmäisen jakson vihjeiden perusteella), olisivat antaneet mahdollisuuksia vaikka kuinka raflaavaan lopetukseen, mutta sen sijaan nekin vain ohitettiin kun tarina paketoitiin kahdessa viimeisessä jaksossa. Olihan Cohle toki mielenkiintoisempi ambivalenttina (anti)sankarina kuin olisi ollut murhamiehenä, se myönnettäköön, mutta aivan lopussa hän muuttui jo liiankin sankarilliseksi. Se tuntui sotivan hänen aiempaa persoonaansa vastaan - tai ei ainakaan juuri hyödyntänyt sen kaikkia kerroksia. (Sheriffin kidnappaaminen ja snaipperin pestaaminen sen sijaan olivat juuri sellaisia tempauksia jotka sopivat siihen erinomaisesti.)
Ai niin, yksi detalji loppuyhteenotosta. Ymmärsinkö oikein, että kaksi hengenvaarallisesti puukotettua sälliä viruu siellä vertavuotavina ja henkitoreissaan päiväkausia eli siis niin kauan, että Cohlen lähetykset lähtevät postiin (24 h viiveen jälkeen), saapuvat postin kautta vastaanttojille, ja vastaanottajat ehtivät reagoida niihin? Kenttäähän ei ollut eikä myöskään lankapuhelimia siellä minne etsivät päätyivät. Ja sen jälkeen ei kun laastaria ja elämä jatkuu. Hipoo hieman uskottavuuden rajoja minun asteikollani...
Sarjan ehdottomasti parasta antia oli mielestäni audiovisuaalinen puoli. Maisemat, kuvakulmat, valon ja varjon käyttö ja väriskaalat sekä näitä täydentävä sopivan hämyisä musiikki loivat yhdessä mahtavan tunnelman. Tämä jo yksistään teki sarjasta katsomisen arvoisen spekaakkelin.
Loppuun vielä kysymys - mistä tuo nimi, "True Detective"? Sen suhde tarinan sisältöön ei avautunut minulle.