Olipahan omalla karulla tavallaan erittäin nätti ja liikuttavakin jakso. Bill oli jo valmiiksi hieman traaginen hahmo, mutta nyt tämän ja Frankin tarina sai huomattavasti enemmän lihaa luidensa ympärille kun pelissä siitä mainittiin vain ohimennen. Etukäteen olin suht tiukasti sitä mieltä että toivottavasti jaksoihin ei lähdeta laittamaan "täytteeksi" hirveästi mitään sellaista mitä peleissä ei tapahtunut, mutta jos taso on toisaalta tätä niin antaa perhana tulla vaan jatkossakin, näin sitä sarjan maailmaa rikastutetaan ja juuri nämä inhimillisemmät tilanteet ja hetket - sekä hyvät että pahat - ovat niitä jotka erottavat Last of Usin tuosta bulkkimaisemmasta zombietarjonnasta, millaiseksi tämänkin osa todennäköisesti mieltää. Offermanilta ja Bartlettilta kyllä hemmetin hienoa näyttelytyötä.
Hieman meinaa kyllä hymähdyttää lukea näitä kommentteja kuinka kahden miehen välinen, vieläpä erittäin tyylikkäästi ja hillitysti esitetty rakkaustarina on edelleen osalle vaikeaa katsottavaa. Sisuskalujen irti repiminen, verilätäköt, stiletin päähän upottamiset ja muut gorehenkiset hommat ovat ok, mutta se kauhu mikä oikeasti pelottaa on pari raavasta miestä silittelemässä toistensa rintakarvoja, syömässä mansikoita ja vähän suukottelemassa siinä samalla. Hui kauhistus!
Näin se on vaan maanantaista tullut jollain kierolla tavalla viikon odotetuin päivä, outo juttu. Ei muuta kuin siis nokki kohti ensi viikon alkua, ja vähän on sellainen kutina nelosjaksoon ennakkoon tutustumatta että tällaisen hieman hidastempoisemman ja maalailevamman jakson jälkeen pistetään vähän ryminää kehiin.
m.imdb.com