Eilinen(kin) jakso oli sellaista ripulikakkaa, että jo kauan täynnä ollut maljani läikkyi yli ja päätin jättää sarjan seuraamisen. Nythän se on helpohkoa kun kesätauko puskee päälle, syksyllä vasta veri punnitaan. En usko vieroittautumisesta tulevan helppoa ja ratkaisu tulee tuottamaan sekä henkistä että fyysistä tuskaa ja epätoivoa, mutta toisaalta sitähän sarjan seuraaminenkin nykyään pääasiassa on. Ei riitä enää syyksi katsoa se, että "alusta asti olen katsonut" eikä riitä perusteluksi "ihan vaan läpällä", vaikka pari kautta olen sillä itseäni yrittänyt huijata.
Tupakasta vieroittautuminen oli varmasti lastenleikkiä verrattuna siihen mitä tulossa on, mutta aion yrittää. Tai ei, en aio, aion onnistua. Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Rööki vaihtui aikoinaan nuuskaan ja varmasti Salkkaripäihteenkin tilalle jokin korvaava tuote löytyy.
Hyvästi Salatut Elämät 1999-2018. Muistot, valitettavasti ja varsinkin ne huonotkin, elänevät ikuisesti.