Jo on aikoihin eletty. Oli jo sellaisia elkeitä, että ala-asteikäinen tyttö on pistämässä majuria ruotuun. Kohtahan rauhanturvaaja joutuu antamaan Severin arestiin lievennyksiä.
Kallen kiima olikin ilmeisesti napeilla hankittua. Ei siinä. Hommansa vällyjen välissä ilmeisen hyvin kuitenkin hoiti. Jo kahdesti, ja lisää kirjaimellisesti tulee. Ainakin jos Katariinalta kysytään. Puuman nälkä alkaa petikamarin puolella kasvaa, ja tämäkös homoa kauhistuttaa.
Taannoin nähdyt Dalen ja virnuilijan seikkailut Lontoossa olivat kulttikamaa. Näitä lisää. Pojat saisivat tehdä uudenkin reissun meren yli.
On enää ajan kysymys, milloin Sepon korkki narahtaa auki. Ja silloin kun se narahtaa, narahtanee kunnolla. Sitä odotellessa. Taannoiset teutaroinnit Marian yliajotuskissa olivat ajoittain tragikoomista katseltavaa.
Oli joku jakso sitten aivan klassikkomateriaalia, kun Seppo änkytti teennäisesti jääkaapissa olevasta maksamakkarasta, jota Ismon piti mennä katsomaan. Sillä aikaa lääkkeen vaihto muuhun poretablettiin, ja se veden sekaan. Ja lopuksi ähkäisy riittoisalla ilmeellä höystettynä, kun oli mukamas lääkelasillisensa juonut. Aika velmua touhua tuolta entiseltä rehellisyyden perikuvalta.