Itse olen katsonut Salkkareita vuodesta 1999 alkaen ja logiikallahan ei ole sarjassa isommin juhlittu koskaan. En tiedä olenko ymmärtänyt sarjan idean väärin mutta tietty itseironia ja huumori (tahaton tai tahallinen) on ollut se syy miksi tätä katsoo. Vanhoilla jaksoilla saa vetää huutonaurua joka jaksossa, legendaarisia repliikkejä pursuaa ja kaikki hahmot on enempi tai vähempi idiootteja (ja enempi tai vähempi sympaattisia) ja hommaavat aina itsensä kusisiin tilanteisiin joita setvitään salkkarilogiikalla.
Tietyistä typeryyksistä on tullut omissa kirjoissani salkkarismeja, joka kuuluvat järjettömyydessään sarjaan. Esim. se että saunan pukkariin ei ole saatu vieläkään lukollista ovea ja jos henkilön ovikello soi, ovi on pakko avata vaikka meneillään olisi ruumiin paloittelu. Ja että alkoholistit menee ratkettuaan "huomaamattomasti" dokaamaan aina siihen vakiokuppilaan, vaikka viinaa saisi Helsingissä vissiin muualtakin. Ainut tämäntyyppinen ärsyttävä piirre on nuo spontaanit tapaamiset kaduilla tai puistossa, mitä tapahtuu n. 1600 kertaa per sesonki. Nuo kulahti jo joku vuosi sitten.
Se mikä sitten oikeasti kyrsii ja saa skippaamaan sarjan välillä on tuo legendahahmojen pilaaminen (uudet hahmot ovat yleensä kaikki paskaa). Esmes Aki oli sarjan alussa yksi parhaita hahmoja, ei mitään jäljellä tuosta. Ismo ja Lasse, voi herrajjumala näitten nykykondista... Aaron vanhat psykoilut oli puhdasta kultaa, kauas on tultu niistäkin. Listaa voisi jatkaa yhtä pitkälle kun nykyisiä ja entisiä roolihahmoja riittää.