Pihlajakadun vedessä täytyy muuten olla jotain erityistä, kun niin moni sen nykyisistä tai entisistä asukkaista on yrittäjiä. Jiri pitää pystyssä kaupungin ainoaa kahvilaa, Camilla majataloa ja Ismo lähikauppaa. Viiniäkin löytyy omasta takaa, kun rötöstelijä Nikkinen pohtii päivät pääksytysten olikos tämä litku nyt tanniinista vai pirskahtelevaa, eikä autokorjaajaakaan tarvitse etsiä Taalasbiiliä kauempaa.
Tale pisti tomerasti pystyyn huoltoyhtiön, jonka palkkalistoilla on tasan yksi ihminen eli hän itse. Mielestäni jossain jaksossa oli sivulauseessa puhetta, että ko. puljulla on muitakin taloyhtiöitä asiakkaana, siihen nähden Talvella on hämmentävän paljon vapaa-aikaa heilua siellä sun täällä ihan virka-aikanakin.
Kaiken tietysti kruunaa Mustavaara-yhtiöt, joka tuntuu dominoivan suomalaista business skeneä vaikka kukaan ei pitkään aikaan edes tiennyt mitä ne tekee - toisaalta tietääkö vieläkään ihan tarkalleen? Hämäriä kiinteistökauppoja siellä ainakin käydään.
Tästä päästään sitten siihen, että nämä ahkerat yrittäjät palkkaavat 95% työvoimastaan toisista Pihlajakadulla asuvista asukkaista. Toisaalta säästäähän siinä rekrytointikustannuksista, kun pätevää porukkaa löytyy heti naapurin oven takaa.
Poliisia ja julkista terveydenhuoltoa kun ei voi yksityistää niin nuo on jouduttu tuomaan mukaan repertuaariin. Sanomattakin selvää, että niissäkin sopivaa työvoimaa löytyy sieltä omasta rappukäytävästä. Myös Aaro joutui olemaan pakon edessä seurakunnan palveluksessa, harmi että tässä ei revitelty enempää ja pykätty pystyyn jotain Aaron omaa kulttia, jossa olisi itse ollut koko seurakunnan isä, poika ja pyhä henki.
Monica taitaa olla lähihistorian hahmoista ainoa, joka kävi töissä jossain ulkopuolisella työnantajalla. Eikös näitä "ulkopuolisia" työpaikkoja ollut ennen vähän enemmän, mm. EVP Majuri kävi suunnittelemassa jotain vesitsydeemejä ja Katja oli sisustussuunnittelija tmv. No, ei tuohon nyt tarttunut parilta vuosikymmeneltä kuin pari esimerkkiä mutta kuitenkin.