Vai voiko Ismo olla muka niin korvaamaton hahmo, että voi pompotella muita miten tahtoo?
Ismo on sarjan suurin ikoni ja kaikkein pisimpään mukana ollut. Tällaiset hahmot ovat aina erikoisasemassa. Ismo sinällään antaa lähinnä kasvot veteraanien surkeudelle:
Ulla on ihme karikatyyri oikeasta Ullasta (1999-2007), mitä Peuhu korostaa ylinäyttelemällä jokaikisen kohtauksen. Eniten Ullan kuvioissa kuitenkin häiritsee se, ettei oikein mikään tunnu olevan vakavaa, vaan kaikki on lähinnä huonoa sarjakuvaa.
Kallehan oli ensimmäisen stinttinsä aikaan varsin rohkea nuori mies, joka oppi pitämään puolensa. Helvetti äijä on nykyään ylilääkäri ja kaikkea, mutta muuten pelkkä vässykkä. Joka on homo. Ei kai Kallelle muuta kirjoitetakaan kuin homoilua ja juomista? Se toki on sanottava, että homohahmot ovat saippuasarjoille äärimmäisen vaikeita, koska suhdekuviot hallitsevat hahmon kerrontaa niin voimakkaasti.
Camilla on ylipäätään rankasti yliarvostettu. Hahmossa ei ole muuta muistettavaa kuin upea lähtö helikopterilla omista häistään. Siinä oli tyyliä. Kuten Ullakin, myös Camilla on ammuttu rajusti yli tekemällä tästä tunnekylmä kuiskaaja.
Aki kaipaisi ehdottomasti lisää velmumaisuutta turhan dramaattisuuden sijaan. Puku päällä kävelevä Aki on vähän turhan fiini, kun vertaa siihen ikoniksi nousseeseen pikkurikolliseen, mitä hän sarjan alussa oli.
Kyllä, henkilöhahmot kehittyvät ja niiden kuuluukin niin tehdä, mutta hahmon perusluonnetta ei saa muuttaa liiaksi. Miettikää nyt Karia. Jätkä on edelleen yhtä kovassa vedossa kuin parikymmentä vuotta sitten. Ei siinä tarvitse JokeriPokeriPoksia tehdä, kun käsissä on valmis huippuhahmo.