Aika tylsä viikko, no välillä pitää vetää säästöliekillä.
Elsan kuoppaaminen toivottavasti jo viimeinkin sinetöi tuon Ismon ja Elsan uskomattoman syvän sielunkumppanuuden. Elsa on Kim Jong-il ja Ismo on P-Korea, sellaista henkilöpalvontaa. Kaverihan suree sitä enemmän kuin tyttärensä kuolemaa.
Itselle tuli kutina, ettei tämä Liisa ehkä mullistakaan maailmoja, ainakaan tällä käynnillään.
Edelleen tuon vanhimman Sievisen artikulaatio on jotain ihan käsittämätöntä. Matalia, kuiskaavia mörinöitä, joista ei ota selvää ellei ole hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Eikö ohjaaja uskalla pyytää Jurkkaa puhumaan taajuudella, jonka ihmisetkin kuulisivat?
Sepon vuorosanat taas tulevat aivan kuin joissain mainoksissa. Melkein kaikki mitä legenda sanoo kuulostaa kuin joltain vakuuttavalta statementiltä. Luonnollista puhetta siitä ei saa tekemälläkään. Vaikka miten kuolematon hahmo onkin kyseessä.
Pientä variaatiota Pepin imagoon. Päiväkirjalle parkuva reppana on nyt heppatyttö, jonka sydän on koko ajan karrella. Eli käytännössä aivan sama kuin ennenkin.