Mun mielestä tekisi hyvää että noita juonia ei käytäisi niin hullulla kiireellä läpi. Olisi tyyliin 3-4 eri juonilankaa per jakso joihin keskityttäisiin, sen sijaan että on tälläinen sillisalaatti. Tuotantokausia tulisi tuota myöten helposti lisää, mikä olisi toisaalta hyvä ja sitten taas käytännössä mahdoton toteuttaa kun noi näyttelijät tuskin haluaa seuraavaa 20v olla sidottu yhteen juttuun.
Tarinankerronnallisesti musta tuntuu että tähän kulttuuriin on niin syvälle painettu tuo perus draamankaari, jossa on selkeä alku, huippukohta, sankaritarina, hyvitystarina, jeesustarina ja onnellinen loppu, että kun ei mennäkkään ihan samaan suuntaan niin tulee outo olo. Miksei tarinat liity toisiinsa? Miksi ei ole hyvä vs paha -perus dualismia? Mun mielestä on ihan ok että esim joku Arya ei välttämättä ikinä tule olemaan pääjuonen kannalta merkittävä tekijä. Danyn päämäärätöntä rämpimistä on raskas katsoa kyllä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Tissit, lohikäärmeet yms visuaalit on sellaista silmäkarkkia millä saa mukaan katsojia, mutta kyllä mulle se pointti tässä sarjassa on ollut kaikki se juonittelu ja isommat kuviot. Siksi noi kaudet 1-4 olivatkin niin huikeita. Viime kaudella, ja vähän pelottaa että tälläkin, ei noissa juonitteluissa oikein ollut enää päätä eikä häntää.
Tästä epäloogisesta sönkötyksestä voikin palata tuohon millä aloitin. Jos Dorne ja esim Greyjoyt niputettaisiin samaan tuotantokauteen ja annettaisiin kunnolla aikaa niin ehkä niistäkin tulisi jotain katsomisen arvoista. Nyt on vaan Bad Pussya ja smugia hymyä.
Silti kaiken negailun keskellä niin olipa vaan hieno tunne kuulla taas tuo ty ty tyn tyn ty ty tyn tyn ty ty tyyyyyyy. DUN DUN DUDU DUN DUN DUDU DUDUDUUUUUUUU. Joskus saattaa tulla ynistyä mukana.
