En nyt löytänyt samaa aihetta käsittelevää kejua, joten aukaisin uuden.
Tv-lupatarkastajat, nämä opiskelijoiden rakastamat hahmot ovat nyt aloittaneet ainakin minulle uuden häirintä tavan eli puhelinsoitot.
Kotiseudullani on puhelimet pirisseet ahkerasti ja nopeasti asiasta mainittua koulussa lähes koko luokka oli saanut yhteydenottoja tarkastajilta menneen viikon aikana. Ei riitä enään, että seiskan, puhelinoperaattorien ja paikallisen uutislehden mainostajat täyttävät iltapäiväni puhelinsoitoilla vaan myös tv-lupatarkastajat häiriköivät.
Puhelu oli lyhykäisyydessä näin:
- jokunimi, päivää.
- Päivää.
- Olen käynyt läpi alueen tietoja ja olen huomannut, että teillä ei "osoitteessani" ole tv-lupaa.
- Ei ole.
- Tarvitsitteko te sellaista.
- "white lie" Ei, olen muuttamassa pois kyseisestä paikasta. Olen juuri nyt tunnilla ja en pysty puhumaan.
- Tuletko tarvitsemaan tv-lupaa?
- Ei, en tarvitse.
- Tämä riittää minulle, näkemiin.
- Moi.
Varmasti monet muutkin ovat joutuneet kyseisen häriköinnin kohteeksi ja ensimmäinen urbaani legendakin tuli esiin:
Lupatarkastaja (ei vielä tässävaiheessa paljastanut olevansa sellainen) oli soitellut ja kysynyt, että mikä teidän mieli ohjelmanne on televisiossa ja seuraatteko sitä päivittäin. Tähän vastaaja listattuaan lempi ohjelmat ja sanoessaan seuraavansa niitä päivittäin oli kyselijä tokaissut, että siinä tapauksessa te voisitte maksaa tv-lupaakin ja piakkoin se lasku olikin kolahtanut postiluukusta alas.
Legenda on varmasti kuultuna jo monella muullakin hieman erilaisena versiona.
Kokemuksia ja erilaisia puhelinsoittoja on tietysti monella muullakin, joten pistetään sana kiertämään ja puskaradiot toimintaan, että säästymme tältäkin tv-lupatarkastajien aallolta.
Tv-lupatarkastajat, nämä opiskelijoiden rakastamat hahmot ovat nyt aloittaneet ainakin minulle uuden häirintä tavan eli puhelinsoitot.
Kotiseudullani on puhelimet pirisseet ahkerasti ja nopeasti asiasta mainittua koulussa lähes koko luokka oli saanut yhteydenottoja tarkastajilta menneen viikon aikana. Ei riitä enään, että seiskan, puhelinoperaattorien ja paikallisen uutislehden mainostajat täyttävät iltapäiväni puhelinsoitoilla vaan myös tv-lupatarkastajat häiriköivät.
Puhelu oli lyhykäisyydessä näin:
- jokunimi, päivää.
- Päivää.
- Olen käynyt läpi alueen tietoja ja olen huomannut, että teillä ei "osoitteessani" ole tv-lupaa.
- Ei ole.
- Tarvitsitteko te sellaista.
- "white lie" Ei, olen muuttamassa pois kyseisestä paikasta. Olen juuri nyt tunnilla ja en pysty puhumaan.
- Tuletko tarvitsemaan tv-lupaa?
- Ei, en tarvitse.
- Tämä riittää minulle, näkemiin.
- Moi.
Varmasti monet muutkin ovat joutuneet kyseisen häriköinnin kohteeksi ja ensimmäinen urbaani legendakin tuli esiin:
Lupatarkastaja (ei vielä tässävaiheessa paljastanut olevansa sellainen) oli soitellut ja kysynyt, että mikä teidän mieli ohjelmanne on televisiossa ja seuraatteko sitä päivittäin. Tähän vastaaja listattuaan lempi ohjelmat ja sanoessaan seuraavansa niitä päivittäin oli kyselijä tokaissut, että siinä tapauksessa te voisitte maksaa tv-lupaakin ja piakkoin se lasku olikin kolahtanut postiluukusta alas.
Legenda on varmasti kuultuna jo monella muullakin hieman erilaisena versiona.
Kokemuksia ja erilaisia puhelinsoittoja on tietysti monella muullakin, joten pistetään sana kiertämään ja puskaradiot toimintaan, että säästymme tältäkin tv-lupatarkastajien aallolta.