Taannoin vellonut voi-keskustelu on aiheuttanut niin suuren piikin voin kysyntään, etteivät tuottajat ole kyenneet kunnolla vastaamaan siihen.
Muutama päivä sitten Vaasan leipomot ilmoitti yt-neuvotteluista Jyväskylässä leivän voimakkaasti laskeneen kysynnän vuoksi; yhtenä syynä mainittiin karppaus-villitys.
Suomessa elää sopulikäyttäytymisen luvattu kansakunta. Termiin törmää usein esim. Kauppalehden sinänsä ansiokkaalla ja viihdyttävällä keskustelupalstalla ja sillä viitataan piensijoittajille (erityisesti kokemattomille, tietämättömille) tyypilliseen tapaan luopua omasta ajattelusta ja sokeasti vaeltaa muun "sopulilauman" perässä. Nousukaudella tämä johtaa asuntojen ja osakkeiden järjettömiin hintoihin - ja kun paniikkinappula on lyöty pohjaan, vielä järjettomämpiin romahduksiin ja paniikkimyynteihin.
Jostain syystä meidän keskuudessamme elää vahvana ajatus, että massat eivät voi erehtyä, ja joukon ulkopuolelle jättäytyminen on vähintäänkin arveluttavaa, erikoisuuden tavoittelua, typeryyttä. Me koemme (pelkäämme) jäävämme vaille merkittäviä asioita ja elämyksiä ellemme tartu niihin massan mukana, sillä eihän niin moni olisi voinut valita huonosti. Me pidämme todella outona ihmistä, joka ei ole Facebookissa, sillä mitä hittoa ihmisen pitäisi tehdä ilman Facebookia?
Erilaiset ketjukirjeet tulivat keskuuteemme jo paljon ennen ns. pyramidihuijauksia; ne olivat erittäin suosittuja 60 -70-luvulla ja kaikki olivat varmoja rikastumisestaan. Keihäsmatkat aloitti kiiman Espanjaan ja Kreikkaan, joka on elintason ja mahdollisuuksien noustessa laajentunut massamuodossa vain Thaimaaseen. Kahden viikon reissu vuodessa on jo vähimmäisvaatimus normaalin keskiluokkaisen perheen vuosiohjelmaan (sinkkumiehille tai yksin matkustaville miehille kahden viikon seksiloma).
Me valitsemme 12-kuukauden euriborin ja korkokaton, koska kaikki muutkin tekevät niin; me sijoitamme eläkevakuutuksiin ja osakerahastoihin ja kilpailutamme vuorotellen sähkölaskumme ja lainamarginaalimme. Me katsomme uskollisesti Linnan juhlat ja hullaannumme urheilulajeista kuten formulat ja curling - unohtaaksemme ne sitten kun ne eivät enää tuota meille hyvää oloa ja kunniaa. Me rakastumme ilmaveiviin, josta emme ole ennen kuulleet ja me rakastumme ilmaveivin keksineeseen oululaiseen nuorukaiseen.
Me nauramma läskille presidentti Ahtisaarelle yhdessä median mukana ja käännämme kelkan 180-astetta nobel-palkinnon myötä; lyllertävästä läskipallerosta tulee yksi "suurimmista" yhdessä yössä.
Me rakastumme Sauli Niinistöön niin kuin me rakastuimme Kekkoseen; me rakastumme Timo Soiniin, koska on alkanut näyttää siltä että "jalaksille on nyt tunkua" kuten Soini itse sanoo.
Miten me muka voisimme olla rakastumatta Alex Stubbiin, joka on melkein liian hyvää ollakseen totta.
Kymmenen vuotta sitten me kaikki olimme ekologisia ja huolissamme maapallon selviytymisestä; nyt me tarvitsemme city-maasturin, koska naapurilla, työkaverilla ja kaikilla veljilläkin on.
Meitä syytetään siitä, ettemme ole kovin luovia.
Tämä johtuu siitä, että me katsomme ikkunasta mitä naapuri tekee ja ryhdymme itse samoihin toimiin.
Ehdotankin karppaamisen sijaan skarppaamista. Se toimii myös painonhallinnassa eikä mistään tarvitse luopua.