Minäkään en kiistä Ilveksen osuutta Raskin kehityksessä. Olisin vain kiinnostunut siitä esim. Kunto-nimimerkiltä, että mitenkä ne Raskin 10 ensimmäistä pelivuotta ovat vaikuttaneet hänen kehitykseen ja siihen mitä seuraa voidaan sanoa kasvattajaseuraksi tällöin.
Eli jos pelaaja lähtee 16-vuotiaana pois Ilveksestä on aina Ilves-kasvatti ja jos pelaaja tulee Ilvekseen 16-vuotiaana on myöskin aina vain Ilves-kasvatti?
Eli Rask on Ilves-kasvatti, Kontiola S-kiekon kasvatti ja J. Peltola Ilves-kasvatti?
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että suurin vaikutus pelaajan urakehitykseen on aina pelaajalla itsellään. Mutta toki myös seuran tarjoamilla harjoitusmahdollisuuksilla ja näyttöpaikoilla pystytään myös todella paljon vaikuttamaan tähän urakehitykseen. Tämä taas yleensä näkyy siten, että pelaajan urakehitystä pystytään nopeuttamaan varsin paljon. Hyvät esimerkit tietysti nyt Enlund - Lehterä <-> Sandell, Korhonen.
Ja jotta asia pysyisi edes jonkin verran otsikon mukaisena, niin sanotaan vielä, että hienoa että Rask on onnistunut rapakon takana. Ei tarvii tämän kaverin maitojunalla takaisin palata näillä otteilla.
Olen kanssasi samaa mieltä siihen, että pelaaja itse vaikuttaa eniten urakehitykseensä. Pelaajan persoonallisuudesta rvaihtelee kuinka seuran vaikutus näkyy pelaajan kehityksessä.
Jos ihan puhtaasti otamme vaikka otteen 12-vuotiaan kiekkoilusta. 3-4 jääharjoitusta kestoltaan noin tunnin ja siihen pelejä päälle. Kun menet katsomoon seuraamaan vaikka yhtä jääharjoitusta, otat sieltä yhden pelaajan tarkkailuun ja lasket vaikka kuinka monta rannelaukausta pelaaja suorittaa yhden harjoituksen aikana, niin takaan, että hämmästyt. Todennäköisesti saat luvuksi noin 10-20 kappaletta. Viikkotasolla siis 40-80. Tälläinen toistomäärä ei merkitse yhtään mitään. Sinun itse on tehtävä se työ harjoitusten ulkopuolella joko levyltä tai jäältä ampuen. Käytin itse monesti sanontaa, että tärkeintä on, että juniorivalmentaja ei pilaa junnun kehitystä. Hän voi sen tehdä tuhat kertaa helpommin kuin, että hän tekisi jostain pelimiehen.
Hyvät junnuvalmentajat pystyvät kyllä opettamaan, korjaamaan virheitä ja ennen kaikkea luomaan ilmapiirin, joka kannustaa nuorta pelimiestä tekemään riittävästi omatoimisuutta. Seuran osuus korostuu valmentajien valinnassa ja väittäisin, että Ilveksessä on erittäin laadukkaat junnuvalmentajat. Tapparassa tämä asia jäi retuperälle kymmenisen vuotta sitten ja tämän vuoksi nykyään Ilveksen junioritoiminta on yhtä suurta kuin muilla tamperelaisilla yhteensä (ennen Tappara ja Ilves olivat yhtä suuria). Viime viikolla Pohjolaleirin ensivaiheen yhteydessä Ilves sai kiitosta todella paljon ja julkilausuipa HPK:n johto senkin, että on myönnettävä, että tällä hetkellä vain Ilves tekee merkittävää junnutyötä Hämeessä.
Pelaajien luetteleminen kasvateiksi on hyvin tulkinnanvaraista. Puhtaita alusta alkaen omassa seurassa toimineita on loppujen lopuksi melko vähän. Tuukan lasken kyllä SapKon kasvatiksi. Minulla on ilo tuntea kaveri ja voin sanoa, että Tuukan luonne on kyllä sitä luokkaa, että hänestä olisi tullut pelimies lähes jokaista reittiä. Maalivahti on kuitenkin yksilöurheilija ja tarvitsee kenttäpelaajaa enemmän henkilökohtaista valmennusta. Arto Koivisto on Suomen huippuja ja voidaan sanoa, että hän ei ainakaan hidastanut Tuukan kehitystä, päinvastoin. Esim. Ässissä, jossa ei vielä ennen alkukautta ollut mv-valmentajaa, olisi Tuukan kehitys saattanut olla oleellisesti hitaampaa. Pienenä yksityiskohtana Tuukasta voidaan sanoa, että kaveri pelaa väärältä puolelta. Tuukka on vasuri, mutta SapKossa ei löytynyt pojalle räpsää oikeaan käteen. Niinpä Tuukka joutui opettelemaan väärältä puolelta ja tuo näkyy hieman heikoimpana laukauksina. Itse asiassa Tuukka on kentälläkin äärettömän taitava ja väittäisin, että ampuu lujempaa kuin yksikään Ilveksen nykyinen pakki (ja vielä rightilta). Tuukka on siis SapKon kasvatti ja Ilveksen maalivahtikoulun tuote.
Peltolan Jukka on eniten kiekkokasvatusta (jääkiekkoteknisesti) saanut ollessaan Ilveksessä. Ilman Tapparaa ei mies kuitenkaan olisi tässä, sillä Tappara antoi pojalle mahdollisuuden, kun Ilveksen mielestä ei rahkeet riittänyt. Ilveksen kasvatti ja Tapparan jalostama pelimies.
Nämä ovat sellaisia veteenpiirrettyjä viivoja eikä niihin kannata aina kauhean vakavamielisesti suhtautua.
Kun verrataan nykyisiä liiganuoria, niin täytyy muistaa, että Urama on Tapparalle kuin lottovoitto varsinkin pidemmällä tähtäimellä. Kun Ilves rämpi ja Tappara voitti mestaruuden, turvasin omassa mielessäni tulevaisuuteen, koska puhtaat faktat näyttivät, että Ilves ry on jyrännyt Tapparan vastaavan maanrakoon. Odotin, että pitkässä juoksussa Ilves nousee suvereeniksi ykköseksi, mutta yhtäkkiä Uraman aikana tilanne on muuttunut dramaattisesti. Urama on työnarkomaani (Suomen jääkiekkoliitto pitää häntä ahkerimpana nuorten valmentajana, mitä heidän riveissään on ollut), joka jaksaa tehdä pelaajien kanssa uskomattoman paljon työtä (mm. agentin mukaan pitää lähes päivittäin Andre Benoit'n kanssa 15 minuutin palaverin). Rale on huippukyvykäs pelaajan kehittämisessä. Saken hyvyydet ovat muualla ja Sakke pyrkii lähinnä maksimoimaan seuraavan ottelun, eikä intoa taida olla juuri ajatella pelaajien tai Ilveksen kehitystä pitkällä juoksulla. Uraman lähipiiristä tiedän, että Rale odotti tältä kaudelta Tapparalta enemmän panostusta, mutta Ralen mukaan päätavoite on nyt opettaa monta nuorta pelaajaa harjoittelemaan oikein. Ehkä tämä Ralen toiveiden kuuntelemattomuus saattaa painaa vaakakupissa, kun Rale valitsee ensi kauden seuransa Lukon ja Tapparan väliltä. Jos Rale jatkaa Tapparassa näen Ilvesläisenä hieman synkkiä pilviä, sillä vaikuttaa siltä, että siellä tapahtuu taas asioita, joka voi viedä Tapparan kestävämpään menestykseen. Eli toivon siis Ralen matkaavan Raumalle.
Ja Tuukasta voidaan lopuksi todeta, että harvoin olen tavannut yhtä fiksua alle 20-vuotiasta (oli sitten kiekkoilija tai lääkärin alku).