Minä en tulkinnut Raskin pari päivää sitten medialle antamaa lausuntoa niin, ettei häntä nappaa, vaan lähinnä niin, että yleisön merkitys koko ottelutapahtumalle on suuri. Suurempi kuin ehkä ennen tyhjille katsomoille pelaamista kukaan edes tajusi. Ja se taas vaatii pelaajilta enemmän kuin aiemmin. Ei ehkä kaikkien kohdalla, mutta osan kyllä. Erityisesti niille, jotka psyykkaavat itsensä antamaan itsestään maksaville katsojille nähtävää koko rahan edestä ja se on osa rutiinia, nykytilanne voi olla todella erilainen. Ja rutiinien rikkoutuminen ei jääkiekkolijoille ole kovimman paineen alla useinkaan paras vaihtoehto. Tätä ei tietenkään suoraan sanottu, mutta itse luin rivien välistä asian kutakuinkin noin (ja jatkoin itse loput).
Raskilla on perhe, se on käynyt selväksi. Mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt lasten mahdollinen reagointi isän poissaoloon. Ensin isä on kuukausikaupalla kotona ja osallistuu normaalia enemmän arkeen, sitten hän yhtäkkiä katoaa muualle. Kun perheeseen on tullut uusi vauva ja äiti on kiinni vauvassa, isän rooli kasvaa. Ja yhtäkkiä se paljon lasten kanssa oleva hahmo onkin kokonaan pois. Videopuheluilla voi yrittää lievittää ikävää, mutta lapset ovat erilaisia. Jollekin se isän näkeminen pahentaa tilannetta. Suru ja ahdistus voi näyttäytyä itkuna ja jopa masennuksena tai vaikka lievinäkin käytöshäiriöinä (esim. ylikorostunut huomionhakuisuus), jotka voivat aiheuttaa vaikka vaaratilanteita, kun yksi ihminen ei voi olla kolmessa paikassa samaan aikaan. Oman lapsen suru on myös asia, johon välittävän vanhemman on todella vaikea suhtautua ja se lamauttaa. Se on kamala tunne, vaikka itse olen kokenutkin sen vain ”ei niin vakavissa tilanteissa”, kuten, että lapsi kokee jäävänsä kaveripiirissä silloin tällöin ulkopuolelle. Vaikka miten yrität lohduttaa, ei se välttämättä auta. Ainoa apu on se, ettei jäisi ulkopuolelle. Suurin osa vanhemmista haluaa tehdä kaikkensa, jottei lapsi olisi surullinen.
En tiedä, mikä Raskin perheessä on tilanne, mutta haastavalta kotona olevan perheen tilanne on joka tapauksessa. Yksi aikuinen ja kolme pientä lasta. Isä töissä muualla eikä häntä saisi häiritä liikaa, kun on työvuoden tärkeimmät ajat. Mutta pitäisikö isältä pimittää perheen todelliset fiilikset vain siksi, ettei hänen mielensä järky ja koppi tarttuu? Ei tietenkään. Hänhän on osa perhettä. Jokainen perhe tekee omat päätöksensä oman tilanteensa ja arvomaailmansa mukaan. En tiedä, miksi kukaan valitsisi edes Stanley Cupin voittamisen oman perheensä ohi, vaikka se olisi suuri unelma. Eikä jääkiekkoilijatkaan poikkea tiukan paikan tullen valtaosasta ihmisiä mitenkään. Joskus on vain pakko valita eikä kompromisseja voi tehdä. Tämä lienee juuri nyt sellainen tilanne.
Ja sitä paitsi Raskin lähtö avaa näyttöpaikan toiselle tai toisille. Halak näyttää vastanneen huutoon välittömästi. Ei tämä nyt huonolta vaikuta kenenkään osalta. Ja jos tämä nyt kääntyisi jotenkin Raskia vastaan, kertoo se enemmän siitä, millaisia muut ovat kuin millainen Tuukka Rask on. Ketä kiinnostaa muiden paskat mielipiteet? Tuskin Tuukka Raskia ainakaan.