Vaikka takavuosina olen itsekin rumpua päristellyt jokusessa ottelussa silloista rumpalimestaria tuuraten, niin nykyisin olisin valmis luopumaan rummusta tai vaihtamaan sen pienempään tai hieman kumeampaan/pehmeämpään laitteeseen, jonka ääni ei olisi niin läpitunkeva. Joidenkin joukkueiden faniryhmien rummuton chant-kannustuskin on monesti komeaa kuultavaa, rytmi säilyy ilmankin.
Minä nyt muutenkin saatan istua vähän missä sattuu, mutta viime aikoina olen usein löytänyt itseni jostain E/F-katsomoiden tuntumasta. Vanhassa fanikatsomossakin toki joskus, mutta rummun ääni ottaa nykyisin niin paljon korviin, että se syö osaltaan nautintoa itse matsista. Kurvipaikoille en ole oikein koskaan lämmennyt, peliä on mukavampi katsella laidalta ja läheltä pleksiä, josta näkee tilanteet maalien edustoilla ja kuulee pelaajienkin vittusaatanat.
Mutta ei vanha enää jaksa muutenkaan kovin aktiivisesti möykätä, joten kenties ihan hyväkin, että fanikatsomo on nyt kurvissa. Hyvä paikka sekin on, ja luohan rumpukin tahtia. Niin kauan on hyvä, kunhan niitä TuTo-shopissa myytäviä perhanan muovitorvia ei oteta osaksi kannustusta. Kammottavia melusaasteen perikuvia, yksi askel pois vuvuzela-helvetistä. Jos voitan lotossa, niin ostan ne kaikki pois, revin lapsien käsistä pois jo ostetut päristimet ja poltan ne hallin pihalla uhrilahjana Pappa Lindströmille.