tosiasia kirjoitti:
Itse kiinnostuin ja aloin kannattamaan TuToa edellisen liigaan nousun aikoihin. Silloinen joukkue säväytti jotenkin ja antoi minulle paremman vaihtoehdon TPS:n kannattamisen tilalle. Ensimmäisiä kertoja olin TuTon matsissa muistaakseni vasta TuTo-TPS ottelussa turkuhallissa, jolloin Saku Koivun johtama TPS oli parempi. TuTon tippuminen liigasta silloiseen divariin oli kova pala, mutta jatkoin joukkueen kannattamista. Muistan kuinka TuTo hävisi ratkaisevan karsinta pelin 2-1 ja TuTon ainoan maalin teki silloinen oma idolini Risto "Rike" Siltanen.
TuToa on tullut seurailtua myös kaikki nämä putoamisen jälkeiset divari ja mestis vuodet. Joinain kausina halilla on oltu enemmän ja joskus vähemmän, mutta sanoisin että n. 10 kotipeliä kaudessa on TuTon edustusta tullut seurattua. Mieleenpainuvin muisto TuTon peleistä on jäänyt Kärpät-TuTo playoff sarjan toisesta kotipelistä, jolloin tuli istuttua TuTon kannattajien rumpujen takana ja pienessä TuTon lippujen meressä. Vanha halli oli tupaten täynnä ja kuuluttajakin totesi jotain, että palataan vanhaan hyvään aikaan ja pyysi seisomokatsomoa nousemaan ylös. Kärpät hallitsi ottelua mielin määrin, mutta jotenkin TuTo onnistui pysymään hyvin mukana. Lopulta Kärpät vei ottelun, mutta TuTo vei kuitenkin koko sarjan käsittämättömällä kolmella voitolla raksilasta. Ratkaisevassa viidennessä pelissä TuTon voittomaali oli vielä uskomaton heitto omasta päästä jatkoajalla, joka muutti laidasta suuntaa ja meni lopulta tyhjiin. Bodganovkin totesi sarjan jälkeen jotain, että taisi Jumala olla puolellamme.
Monia antoisia hetkiä siis on tullut koettua TuTon pelejä seuratessa ja suurella innolla niitä vieläkin seuraan. Saa nähdä mitä uusi kausi ja pelit taas mukanaan tuovat.
Aika samat sanat kuin sinullakin, jopa Rike Siltasta myöten. Rike oli TuTon ehdoton syömähammas! Ensimmäinen liigakausi on hyvin mielessä, samoin Teppo Nummisen päällä tehty maali, Brad Turnerin kovat otteet, onnettoman paska Craig Woodcroft, Hirsimäki, Seppo, Pärssisen eka liigapeli maaleineen... toiselta liigakaudelta idän ihmeet Igor Boldin ja A.Putilin. Divarikausilta tuo Kärppä-sarja on legendaarinen, olin itse tuolloin seisomakatsomossa "tiivistämässä", kun väkeä tuli ja tuli. Toinen hieno (tosin karvas) muisto on Mestis-finaalisarjan viidennestä pelistä TuTo-Jukurit, jossa meno oli kova, vaikka tappio tulikin lopulta.
TuTon liigaan nousu oli se kimmoke, joka sai seuraamaan ja kannattamaan aktiivisemmin. Itse asiassa ei ollut sitä ennen koko lätkä niin kauheasti kiinnostanut, siis paikan päällä seuraaminen. TPS ei ole ollut - typerää klisettä käyttääkseni - koskaan "mun juttu", eikä sitä tule olemaankaan, vaikkakin täytyy myöntää, että kun TPS-Jokerit finaalisarjoja käytiin enemmänkin, sympatiat eivät olleet Harkimon joukkojen puolella, sama koskee TSP-HIFK-finaalisarjaa. Nykyisellään on yks hailee, kuka SM-liigassa voittaa tai pärjää, kernaasti joku altavastaaja tai ensikertalaisvoittaja jos mahdollista. TPS:n menestys tai menestymättömyys on yksi ja sama - ihan sama vaikka menisi konkurssiin, jos se jollain tasolla TuToa hyödyttäisi. Voisivat siinä tapauksessa vaikka antaa liigapaikkansa ja parhaat pelaajansa TuToon, niin kuin TuTo antoi SM-sarjataipaleen päätyttyä 1975.
Sinänsä jännää, ettei tullut ennen liiganousua edes isäukon kanssa peleissä, hän kuitenkin on vanha TuTon edustusjoukkueen pelaaja "Kippari" Kihlmanin ajoilta 60-luvulta. Jääkiekkokannatusta tietysti nuorempana latisti se, että kouluaikoina lähes jokainen tuntemani lätkänpelaaja oli täys mulkku, sivistymättömän heikkoälyinen ja egoistinen lihaskimppu, joka jaksoi meuhkata pää punaisena "lahjattomille" jonkun liikuntatunnin joutavanpäiväisen harjoituspelin tuloksista, vaikkei ketään muuta kiinnostanut. Lätkäjunnut ovat varmaan vieläkin sellaisia, mutta tärkeintä on joukkueen henki ja esitykset kentällä, eivät yksilöiden persoonat siviilissä. Miellän lätkämiehet samanlaisiksikuin muusikot, näyttelijät yms. Aivan sama, vaikka esim. Cruisen Tomppa söisi vauvansa istukkaa tai joku kitarasankari olisi vetänyt hepoa vuosikausia, jos esitykset ovat hyviä.
Kuluneella tuli pleijarit mukaanluettuna käytyä 14 kotiottelussa ja sitten vielä vierasmatkalla Forssassa soittamassa Lättyä Pussiin -biisiä. Harvoin tulee tätä määrää varmaan ylitettyä, aikataulut eivät aina anna myöten (eikä kyllä aina rahakaan). TPS:n peleissä käyn jos jollain on vapari antaa, viimeksi tämä tapahtui viime kauden Viking Cupissa, sitä ennen pari kolme vuotta sitten. Turkuhalli on tuossa vieressä alle 10 minuutin kävelymatkan päässä, mutta mitäpä sitä sinne menemään.
Jalkapallossa kannatan teoriassa Interiä, tosin peleissä käyn vain jos saan vaparin, ehkä kerran kahdessa vuodessa. Viimeksi olin pelissä Inter-VPS (5-0), mutta ei jalkapallo ole näiden ilmanalojen peli. Eivätpä juuri muutkaan pallopelit kiinnosta: vanhan Namikan koripallomatsissa olen kerran käynyt ilmaiseksi, siinä pelissä voitti se joukkue, jolla oli enemmän mustia jenkkejä.
