Kaukalon laidalla
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TuTo
Toimittaja Jani Mesikämmen kirjoittaa TPS ja TuTon väleistä Aamusetissa 7.8, sivu 8.
http://www.aamuset.fi/
Alla vastaus hänelle.
Toimittaja Jani Mesikämmen ruotii TPS:n ja TuTon välejä artikkelissaan Aamuset-kaupunkilehdessä 7.8.2010. Hänen kirjoituksestaan saa sellaisen kuvan, että selkeä farmisopimus tai vähintään viime kauden tapainen yhteistyö on TuTolle ainoa mahdollisuus, kaikki muu on vanhahtavaa ja varmasti turkulaiselle jääkiekkoilulle haitaksi. Mesikämmenen vahvasti TPS:aa myötäilevä artikkeli ei objektiivisuudellaan häikäise, joten tarkastellaan hiukan näitä TuTolle ”ainoita oikeita ratkaisuja”.
Farmisopimuksessa TPS voisi milloin tahansa nostaa kenet tahansa TuTosta riveihinsä, ja lähettää kenet tahansa TuTon miehistöön Mestikseen. Pommivarma seuraus olisi, että Kupittaa tyhjenisi katsojista. TuTon kotiyleisö koostuu pääosin katsojista jotka haluavat katsoa nimenomaan TuTon pelejä, kuka mistäkin syystä. Farmisopimus karkottaisi monet. Miksi katsoa TPS:n reservijoukkuetta kun ykkösjoukkuekin pelaa kaupungissa? Jäljelle jäisivät omaiset ja muutama lajiniilo. Kovan linjan kannattajien mielestä, jotka vaeltavat Kupittaalle vuodesta toiseen, käytiin viime kaudella ääripisteellä. Yhtään pidemmälle ei voi mennä tai fanipaidat roihuavat TuTon toimiston edessä. Lisäksi läsnä olisi koko ajan uhka pelien loppumisesta – vai miten kävi TPS:n edelliselle farmiseuralle, K-67:lle?
Viime kauden yhteistyösopimus joukkueiden välillä toimi syksyllä siedettävästi. TuTo sai laadukkaita pelaajia TPS:n riveistä, mutta hintana oli suuri vaihtuvuus joukkueessa. Lisäksi bussissa Kupittaalle saapui myös vapaamatkustajia, joilla ei ollut pienintäkään halua pistää itseään likoon TuTon paidassa. Mutta syksy meni kohtuullisesti, pitkälti TuTon omista sopimuspelaajista koostuvien kärkiketjujen onnistumisista johtuen.
Siirtoikkunan umpeutuessa tammikuun lopussa olivat TPS:n yhteistyöpelaajat kadonneet kuka minnekin. Jäljelle jäi yksi marginaalitason laituri, ja TuTo ponnisteli kauden loppuun erittäin kapealla miehistöllä. Joukkue onnistui kuitenkin selvittämään tiensä pudotuspeleihin ja kaudesta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Sen sijaan yhteistyö TPS:n kanssa kosahti pahemman kerran.
TuTolle elinehto pelillisesti on laadukas valmennus ja juniorityö. Edellinen on ollut kunnossa jo pitkään ja jälkimmäinen on kehittynyt viime vuosina suotuisaan suuntaan. Esimerkiksi TuTon A-juniorit ovat saamassa kasaan erittäin kilpailukykyisen joukkueen ikäluokkansa 1-divisioonaan, joukkueessa on useita pelaajia joiden voi nähdä nousevan TuTon edustuksen riveihin tulevina vuosina.
Taloudellisesti TuTon on kyettävä houkuttelemaan Kupittaalle maksavia katsojia ja markkinoimaan tuotettaan Turun elinkeinoelämälle. Toimittaja Mesikämmenen irvailu pienestä pelaajabudjetista tuo mieleen liigasta putoamista seuranneen kauden, 1996-1997. Silloinkin raha oli tiukassa ja joukkue koostui pääosin Turun seudun kakkostason pelaajista. Putoamisen silloiseen II-divisioonaan piti olla varma, mutta niin vain henki pesi materian riittävän monta kertaa ja TuTo onnistui pysäyttämään syöksykierteensä. Viime kaudella hurjasti satsannut Vaasan Sport hävisi vaatimattomin resurssein operoineelle TuTolle kaikki neljä keskinäistä kohtaamista – onkohan siis pelaajabudjetti aina se ratkaiseva tekijä?
TPS:aa myötäileviä piirejä voi harmittaa kun kaikki kaupungissa eivät keskitä voimiaan kaupungin ykkösseuran etujen maksimointiin. TuTo näyttää jälleen kerran saavan jalkeille kilpailukykyisen joukkueen Mestikseen, ihan omin voimin. Yhteistyö TPS:n kanssa on varmasti mahdollista, mutta farmi- tai edelliskauden ehdoin se ei ole TuTon kannalta järkevää.
Toimittaja Mesikämmenen opein TuTon taival loppuu todennäköisesti ennemmin ja varmuudella viimeistään hiukan myöhemmin. Se ei voi olla turkulaisen kiekkoilun etu.
http://www.aamuset.fi/
Alla vastaus hänelle.
Toimittaja Jani Mesikämmen ruotii TPS:n ja TuTon välejä artikkelissaan Aamuset-kaupunkilehdessä 7.8.2010. Hänen kirjoituksestaan saa sellaisen kuvan, että selkeä farmisopimus tai vähintään viime kauden tapainen yhteistyö on TuTolle ainoa mahdollisuus, kaikki muu on vanhahtavaa ja varmasti turkulaiselle jääkiekkoilulle haitaksi. Mesikämmenen vahvasti TPS:aa myötäilevä artikkeli ei objektiivisuudellaan häikäise, joten tarkastellaan hiukan näitä TuTolle ”ainoita oikeita ratkaisuja”.
Farmisopimuksessa TPS voisi milloin tahansa nostaa kenet tahansa TuTosta riveihinsä, ja lähettää kenet tahansa TuTon miehistöön Mestikseen. Pommivarma seuraus olisi, että Kupittaa tyhjenisi katsojista. TuTon kotiyleisö koostuu pääosin katsojista jotka haluavat katsoa nimenomaan TuTon pelejä, kuka mistäkin syystä. Farmisopimus karkottaisi monet. Miksi katsoa TPS:n reservijoukkuetta kun ykkösjoukkuekin pelaa kaupungissa? Jäljelle jäisivät omaiset ja muutama lajiniilo. Kovan linjan kannattajien mielestä, jotka vaeltavat Kupittaalle vuodesta toiseen, käytiin viime kaudella ääripisteellä. Yhtään pidemmälle ei voi mennä tai fanipaidat roihuavat TuTon toimiston edessä. Lisäksi läsnä olisi koko ajan uhka pelien loppumisesta – vai miten kävi TPS:n edelliselle farmiseuralle, K-67:lle?
Viime kauden yhteistyösopimus joukkueiden välillä toimi syksyllä siedettävästi. TuTo sai laadukkaita pelaajia TPS:n riveistä, mutta hintana oli suuri vaihtuvuus joukkueessa. Lisäksi bussissa Kupittaalle saapui myös vapaamatkustajia, joilla ei ollut pienintäkään halua pistää itseään likoon TuTon paidassa. Mutta syksy meni kohtuullisesti, pitkälti TuTon omista sopimuspelaajista koostuvien kärkiketjujen onnistumisista johtuen.
Siirtoikkunan umpeutuessa tammikuun lopussa olivat TPS:n yhteistyöpelaajat kadonneet kuka minnekin. Jäljelle jäi yksi marginaalitason laituri, ja TuTo ponnisteli kauden loppuun erittäin kapealla miehistöllä. Joukkue onnistui kuitenkin selvittämään tiensä pudotuspeleihin ja kaudesta jäi loppujen lopuksi hyvä maku suuhun. Sen sijaan yhteistyö TPS:n kanssa kosahti pahemman kerran.
TuTolle elinehto pelillisesti on laadukas valmennus ja juniorityö. Edellinen on ollut kunnossa jo pitkään ja jälkimmäinen on kehittynyt viime vuosina suotuisaan suuntaan. Esimerkiksi TuTon A-juniorit ovat saamassa kasaan erittäin kilpailukykyisen joukkueen ikäluokkansa 1-divisioonaan, joukkueessa on useita pelaajia joiden voi nähdä nousevan TuTon edustuksen riveihin tulevina vuosina.
Taloudellisesti TuTon on kyettävä houkuttelemaan Kupittaalle maksavia katsojia ja markkinoimaan tuotettaan Turun elinkeinoelämälle. Toimittaja Mesikämmenen irvailu pienestä pelaajabudjetista tuo mieleen liigasta putoamista seuranneen kauden, 1996-1997. Silloinkin raha oli tiukassa ja joukkue koostui pääosin Turun seudun kakkostason pelaajista. Putoamisen silloiseen II-divisioonaan piti olla varma, mutta niin vain henki pesi materian riittävän monta kertaa ja TuTo onnistui pysäyttämään syöksykierteensä. Viime kaudella hurjasti satsannut Vaasan Sport hävisi vaatimattomin resurssein operoineelle TuTolle kaikki neljä keskinäistä kohtaamista – onkohan siis pelaajabudjetti aina se ratkaiseva tekijä?
TPS:aa myötäileviä piirejä voi harmittaa kun kaikki kaupungissa eivät keskitä voimiaan kaupungin ykkösseuran etujen maksimointiin. TuTo näyttää jälleen kerran saavan jalkeille kilpailukykyisen joukkueen Mestikseen, ihan omin voimin. Yhteistyö TPS:n kanssa on varmasti mahdollista, mutta farmi- tai edelliskauden ehdoin se ei ole TuTon kannalta järkevää.
Toimittaja Mesikämmenen opein TuTon taival loppuu todennäköisesti ennemmin ja varmuudella viimeistään hiukan myöhemmin. Se ei voi olla turkulaisen kiekkoilun etu.