Näinkö meille AINA täällä käy,käy....
Jaaha, hetken näyttikin jo liian hyvältä. Nyt on taas hetki synkille ennakkoaavistuksille ja surkeille tulevaisuudenvisioille.
TuTo oli jo hetken joukkue, joka hurjimmissa unelmissani olisi keväällä pystynyt haastamaan ainakin Hokin ja Jukurit, mutta nyt ollaan ilmeisesti palattu pisteeseen, jossa sormet ristissä toivotaan playoff-paikkaa ja siellä sitten ilman taistelua pataan Kalpalta. Jos TuTon johtoportaassa ei reagoida mitenkään järkevällä tavalla joukkueen äkilliseen supistumiseen ja peliesitykset ovat jatkossa Haukat-ottelun tasolla, kausi loppuu lyhyeen, karsinnat nyt pitäisi pystyä välttämään... tai pitäisi ja pitäisi.
Jos mitään hankintoja ei tehdä ja TuTo selviytyykin pudotuspeleihin, vaikkakin sitten kahdeksantena ja putoaa heti jatkosta, on se merkki seurajohdolle, että tässähän on onnistuttu hyvin kun päästiin taas pitkästä aikaa oikein pleijareihin... ja sitten taas sama sekoilu ja saamattomuus jatkuu kaudesta toiseen, kunnes pelataan suomi-sarjassa. Ja ika valmentaa seitsemän kautta putkeen.
Vaikka sydämeni itkeekin tätä kirjoittaessani, parempi olisi TuTon tulevaisuuden kannalta jäädä pois playoffseista jos tämä seurajohdon touhu on aina tällaista. Eikö jo kolmas peräkkäinen totaaliseen pettymykseen päättynyt kevät olisi merkki, että jottain tarttis tehdä...ja pian.
Ja vielä hiukan junnujen peluuttamisesta. Tietenkin on hyvä asia, että nuorille annetaan vastuuta, niinhän sitä kehitytään, mutta mestis-Tutolle hyödyt ovat aika vähäiset. Heti kun junnu saavuttaa liigakelpoisen pelaajan rutiinitason, niin ottajia kyllä on.
...ja toinen ongelma taas on se kun pelkästään omia junioreita käytetään korvaamaan muualle siirtyneitä pelureita, vaikkeivat olisi lähimainkaan mestistasoa. Ei tämä turkulainenkaan kiekkokoulu voi vuodesta toiseen tuottaa 2-3 kentällistä mestis-pelaajia.
Jos TuTo kerran sinne liigaan mielii, niin nyt pitää sitten alkaa panostamaan, sillä jos liiga pidetään kaikessa idioottimaisuudessaan suljettuna, kovin montaa joukkuetta sinne ei enää mahdu. Ensi kaudeksi hankintalistalle valmiita pelimiehiä ja junnuille yksi kenttä näytönpaikaksi. Tolppien väliin pitää myös saada kovan luokan selkeä ykkösmaalivahti, johon voi ilta toisensa jälkeen luottaa. Tämän kauden maalivahtien peluutus taisi olla omaan jalkaan ampumista. Liigavahdeista oli hetkellinen apu, mutta Ojanen/ Törnström sitä vastuuta ja peliaikaa olisivat tarvinneet, sillä jos Kinnunen alkaa töpeksimään enemmänkin, ei maalille ole välittömästi vaihdettavaa huippuveskaria.
Alla kuitenkin on vasta yksi huono ottelu, lauantaina niitä voi olla jo kaksi, kun Tami tuo Sportin kupittaan areenalle. Kuitenkin on vielä toivottava parempaa tulevalta, mutta niin usein ennenkin se toivo on tovereiden kelkassa ollut houkan toivoa...
Tulipa taas melkoinen pessimismin ylistys -romaani... ja romaanithan on hyvä päättää juhlaviin sanoihin. Nyt ne sanat kuuluvat: Voi TuTo minkä taas teit (jos teit).