Ei tässä varmasti kukaan ole selkäänsä kääntämässä muutaman hävityn pelin takia. Olen yrittänyt elää joukkueen mukana kaikki ne lukuisat aallonpohjat sekä ne vähät ilonhetket viimeisten 15 vuoden aikana. Enemmän tässä viime aikoina onkin mietityttänyt se, miten ihmeessä vuosi toisensa jälkeen tuntuu ainakin osa kaudesta menevän päin seiniä. Pettymysten määrälläkin on rajansa.
Itse aloin seuraamaan TuTon touhua 80-luvun puolivälissä, ja kannattaja tunnustan olleeni 90-luvun alusta lähtien. Tälle ajanjaksolle on mahtunut muutama iso onnistuminen (kevät -94, kevät -99 ja Mestiksen runkosarja 00-01, finaalithan ryssittiin silloinkin), ja muutama hyvä kausi (-85-88, 92-93 ja 96-97 ja 99-00). Muut kaudet ovat menneet enemmän tai vielä enemmän ketuille.
Tänä kesänä taas kuvittelin, että kaikki muuttuu. Vielä harjoitusotteluiden aikanakin ajattelin, että hyvä tästä tulee.
Viiden ottelun jälkeen voin todeta: Mikään ei muuttunut, eikä tästä taaskaan taida tulla mitään.
Entä näkyykö minua lauantaina Kupittaalla?
No totta kai! Toveria ei jätetä.
Itse aloin seuraamaan TuTon touhua 80-luvun puolivälissä, ja kannattaja tunnustan olleeni 90-luvun alusta lähtien. Tälle ajanjaksolle on mahtunut muutama iso onnistuminen (kevät -94, kevät -99 ja Mestiksen runkosarja 00-01, finaalithan ryssittiin silloinkin), ja muutama hyvä kausi (-85-88, 92-93 ja 96-97 ja 99-00). Muut kaudet ovat menneet enemmän tai vielä enemmän ketuille.
Tänä kesänä taas kuvittelin, että kaikki muuttuu. Vielä harjoitusotteluiden aikanakin ajattelin, että hyvä tästä tulee.
Viiden ottelun jälkeen voin todeta: Mikään ei muuttunut, eikä tästä taaskaan taida tulla mitään.
Entä näkyykö minua lauantaina Kupittaalla?
No totta kai! Toveria ei jätetä.