Olihan lystiä. Itse olin paikalla perjantaina ja sunnuntaina.
Perjantailta mieleen jäi parhaiten Mokoman ja Arch Enemyn rutiininomaiset, mutta silti erittäin toimivat setit. While She Sleeps oli perjantain kovin veto. Dance With The Dead oli mukava uusi tuttavuus. Vended oli hienoinen pettymys tai sitten sitä on jo tullut niin vanhaksi, että ei se jatkuva motherfuckerin huutaminen oikein innosta.
Sunnuntain osalta itselleni pelin avasi Imperial Triumphant, joka paljastuikin erittäin kovaksi livepumpuksi. Levyltä kuunnellessa ei oikein ole saanut otetta tuosta bändistä, mikä tosin on varmaan tarkoituskin.
Sitten se viikonlopun odotetuin: Lorna Shore. En oikein tiedä. Odotukset oli tapissa ja olihan se kova veto, mutta jotenkin kokonaisfiilis oli hieman kylmä ja kliininen. Täytyy käydä marraskuussa tsekkaamassa, toimiiko paremmin sisätiloissa. Todennäköisesti toimii. Onhan Will Ramos joka tapauksessa aivan ylivertainen ukko, voi herranen aika.
Sitten tuli Electric Callboy ja pyyhki pöytää kaikilla muilla. Aivan jumalattomat bileet teltassa ja ilmeisesti kaukana teltan ulkopuolellakin, sen verran oli kiinnostusta EC:n keikkaa kohtaan. EC:n keikkojen ilmapiiriin sopii paremmin tiivis ja intiimi ympäristö, joten minun mielestä parempi että olivat teltassa, eivätkä päälavalla. Teltta vain saisi olla isompi.
The HU oli ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta ei ehkä aivan minun kuppi teetä. Ghost oli Ghost, ei mitään yllättävää.
Kaiken kaikkiaan mukavat tuskailut takana. Itse nautin tämän vuoden nuorekkaasta ja core-painotteisesta kattauksesta. Järjestelyt toimivat ihan kelvollisesti, mitä nyt vähän sai jonotella välillä. Ehkä hieman jo liikaa väkeä tuolle alueelle. Ensi vuonna kuitenkin vielä Suvilahdessa.