Millä aikavälillä tarkastelet maailmaa? Voisiko nykyisen sukupolven valinnat palvella seuraavaa sukupolvea?
Eli et näe sellaista mahdollisuutta, että Turkin maallistuminen EU:n jäsenenä hyödyttäisi tulevaisuudessa Eurooppaa?
Kirjoitellaan nyt vakavasti muutama rivi.
Lainaan alkuun itseäni:
"
Katsotaan uudelleen sitten joskus 2030 että millainen meno maassa on ja jos tuolloin EU on "pystyssä" ja Turkki liberaali ja avoin demokraattisia arvoja vaaliva maa niin jäsenyyttä voidaan harkita aivan toisella tapaa kuin nyt."
Jos kehitys Turkissa on suotuisaa niin reilun 15-vuoden kuluttua voidaan olla tilanteessa, että keskustelut EU:hun liittymisestä voidaan konkreettisesti aloittaa, mutta tuolloinkaan liittymisen ei tule olla automaatio vaan Turkin on ehdottomasti täytettävä kriteerit ennen liittymistään EU:hun. Tätä ennen EU voi solmia kahdenkeskisiä sopimuksia Turkin kanssa ja rakentaa siltoja, mutta näiden sopimusten ei kuitenkaan tule olla mikään lupaus ja tae liittymiselle EU:hun.
Itä-Euroopan maiden liittyessä EU:hun tehtiin mielestäni suuren luokan virhe siinä, että maille ei asetettu sellaisia konkreettisia vaatimuksia jotka maiden tuli täyttää ennen liittymistä. Maiden piti kyllä sitoutua tiettyihin asioihin (kuten korruption vähentämiseen), mutta EU ei asettanut vaatimuksia sen suhteen, että tietyt tasot on saavutettava ennen liittymistä. Vaadittiin sitoutumista, mutta se on yhtä tyhjän kanssa koska kerran liityttyään EU:n on maita todella hankala kenkiä siitä pois ja niinpä EU:ssa on nyt maita kuten Bulgaria ja Romania esimerkkeinä huonosti sitoutuneista Itä-Euroopan valtioista.
Minun on siis Itä-Euroopan esimerkin jälkeen hyvin hankala uskoa, että vaatimukset sitoutumiselle riittävät mihinkään, konkreettisen näytön sitoutumisesta tulee olla todella suuri - paljon suurempi mitä vaadittiin Itä-Euroopan mailta. Eikä Turkissa kehitys toistaiseksi aina ole sellaista, jotka osoittaisivat sitoutumista eurooppalaisiin arvoihin. Turkissa yritetään suitsia sosiaalista mediaa (esim. Facebook ja Twitter sekä Youtube). Kaverini äiti asuu Turkissa ja hän on huomannut tämän suitsemisen konkreettisesti esim. menneiden olympialaisten aikaan, jolloin blokattiin sivuja joilla niitä arvosteltiin ja uhattiin sosiaalisen median käyttäjiä mikäli olympialaisia arvostellaan tms. Ei kovinkaan eurooppalaisia arvoja kunnioittavaa toimintaa. Nyttemmin pääministerin toimia on kritisoitu ja oikeudessa ne (muistaakseni) tuomittiin laittomiksi.
En myöskään kovinkaan mielelläni ottaisi EU:hun väestöltään suunnilleen Saksan kokoista valtiota jonka väestöstä edelleen huomattava osa elää niin fyysisesti kuin myös henkisesti 1800-luvulla tai jopa vieläkin varhaisemmassa ajassa - etenkin henkisesti uskonnon värittäessä elämää todella paljon ja määrittäessä rytmin käytännössä täysin. Vaikka Turkki on sekulaari valtio (virallisesti siis), on idän ja lännen ero todella merkittävä ja suuri - sukupolvien mittainen, joten en kovinkaan mielelläni olisi ottamassa vastaan itäturkkilaisia, joiden ajatusmaailma ei keskiarvoisesti ole länsimaisia arvoja kunnioittava lainkaan. Ja onhan Turkilla selvittämättömät ongelmansa, kuten kurdien asema tai suhtautuminen menneisyyden kipeisiin pisteisiin - armenialaisten kansanmurha, joka käytännössä kielletään valtiotasolla täysin vaikka on historiallinen fakta.
Nykymuotoiselle Turkille ei yksinkertaisesti ole sijaa EU:ssa. Mutta jos kehitys on suotuisaa ja maassa sitoudutaan tiettyihin vaatimuksiin ja Turkki haluaa selvittää sisäiset ongelmansa ja tehdä selkeän pesäeron menneisyytensä kanssa niin tällöin - joskus v. 2030 voidaan arvioida tilannetta uudelleen ja miettiä onko realistisia mahdollisuuksia liittymiselle EU:hun olemassa. Mitään palkintoja ei tule antaa vaan vaatimukset tulee täyttää konkreettisesti ennen todellisten neuvottelujen aloittamista.
vlad.