Jännä juttu. En ole koskaan ajatellut, että tykkäisin erityisesti irlantilaisesta musiikista. Mutta nythän meillä on tässä ainakin minun makuuni koko Levyraatihistorian paras kattaus!
Gary Moore & Phil Lynott - Parisienne Walkways
Alle 10-vuotiaana tykkäsin kitarasankareista. Gary Moore oli kova. Ja tietenkin The Shadows. Sen jälkeen on tosin jäänyt tiluttelujen kuunteleminen pikkaisen vähemmälle. Lynott on puolestaan Irlannin oma Remu. Joutui varmasti kokemaan vaikka mitä, mutta oli luultavasti myös sellainen tyyppi, jolle ei toista kertaa vittuiltu. Harmikseni joudun kyllä sanomaan, että miten onkin nämä muusikot sitten saaneet aikaseksi jotenkin näin kädenlämpöistä kamaa. Ei ihan osu meikän makuun.
4
Primordial - Wield Lightning to Spit the Sun
Tällaista en ole sen sijaan kuunnellut oikeastaan koskaan. Varmaankin jonkinlaiseksi pakanametalliksi tätä voisi kutsua? Musiikissa yhdistetään ihan hyvin sekä perinteet että moderni metallimusa, mutta laulun konventionaalisuus yllätti negatiivisesti. Jotain erottuvaa olisin kaivannut siihenkin. Ihan jees ja pätkii ainakin kaikki viikinkihevit ja muut tursakset ja turilaat, jotka väittävät ammentavansa kansanlauluista ja historiasta. Mun kärsivällisyydelle 7 minuutin tasapaksu biisi on kuitenkin liikaa, mutta muuten vähän jopa yllätyin siitä, että tykkäsin tästä.
6
Stiff Little Fingers - Alternative Ulster
Teininä en paljon muuta kuunnellutkaan kuin 70-luvun brittipunkkia. A-ryhmässä oli Advertsin lisäksi mm. Damned. Mutta Stiff Little Fingers tuli sitten kyllä jo heti siinä toisessa korissa.
Nobody's Hero saisi 11 pistettä. Tämäkin on hyvä biisi, mutta ei läheskään yhtä hyvä.
8
Therapy? - A Moment Of Clarity
Therapy oli minulle yksi kaikista tärkeimmistä 90-luvun bändeistä. Troublegum räjäytti tajuntaa ja iski angstiseen teiniin kuin Tauskin nyrkki tyttöystävänsä naamaan. Infernal Love olikin sitten vähän yllättävä seuraaja sille ja tiedän, että läheskään kaikki eivät siitä ilahtuneet. Itse ilahduin niin paljon, että oli ehkä eka omilla rahoillani ostamani bändipaita: sininen, ja sellainen miksi sitä värjäystekniikkaa nyt sanotaankin, kun kääritään paitaan kumilenkillä rulla ennen värjäämistä. Tämä oli yllättävä poiminta hienolta levyltä. Itse en olisi malttanut kiusausta laittaa Stories, jonka laini "happy people have no stories" on ollut yksi elämäni kantavia viisauksia. Mutta tämmöinen yllärihän se on oikein kiva!
10
My Bloody Valentine - When You Sleep
oma
Dropkick Murphys - Fields of Athenry
Bostonin irkkujen punkkiakaan en ole koskaan varsinaisesti kuunnellut, mutta eihän Dropkick Murphysilta ole kukaan voinut välttyä. Eikä ole syytäkään. Sellainen bändi, joka on kyllä aina täysin tunnistettava. Veikkaisin, että pidemmän päälle ja selvinpäin kävisi tylsäksi, eli toimii lähinnä joko maistissa tai pieninä annoksina. Onhan tässä nyt vähän sellaista amerikkalaisten versiota irlantilaisuudesta. Ja amerikkalaisilla hommat tuppaavat monesti menemään helposti vähän överiksi.
6
Hozier - Take Me To Church
Tässä on hyvä esimerkki siitä, mitä kaiken maailman talent-idols-ohjelmat ovat tehneet pop-musiikille. Niissä kisataan siitä, kuka laulaa parhaiten ja briljeerataan sitten jos vaikka minkälaisella äänialojen vaihtelulla ja muulla teknisellä taituruudella. Niin kuin tässäkin tämä kaveri esittelee osaamistaan kuin Ritari Ässä rintakarvojaan. Lopputuloksena sitten tulkinta, joka ei tunnu millään tavalla rehelliseltä tai välitä ainakaan minulle mitään tunteita. Musiikki jää taustalla tyylikkään vähäeleiseksi, eli jos laulaja vaan vetäisi vähän mutkia suoraksi ja rääkyisi suoraan sielustaan tai murisi munaskuistaan, niin tässä voisi olla ihan hyvänkin biisin aineksia. Nyt jää hömpäksi ja humpaksi kuin euroviisuissa konsanaan.
2
The Cranberries - Ode To My Family
Ei riittänyt pokka laittaa Zombieta? Moni väittää, ettei tiedä muita biisejä Cranberriesiltä. Lingerin nimi ei välttämättä vielä soita kelloja, mutta heti kun sen laittaa soimaan, niin ai juu tämä. Ja sitten on Salvation ja No Need To Argue ainakin. Ja tämä. Hieno sävellys ja slovariksi paikoitellen sopivan rosoinen kuitenkin. Suzanne Vegan Tom's Diner tulee aina mieleen noista tyt-tyt-tyy-kohdista. Mutta ei ole huono mielikuva/pöllintäkohde se.
7
Snow Patrol - Open Your Eyes
Nyt jos olisi samalta bändiltä laitettu
Run, niin mää laulaisin mukana, ehkä vähän itkisin ja sitten sen jälkeen antaisin kympin. Tässä on aika prikuulleen samat elementit, mutta ei vaan ole biisinä läheskään yhtä hyvä. Biisin nimestä tulee muuten automaattisesti ekana mieleen tämä MTV/Jyrki-videoaikakauden
tykitys. Mutta ehkä kovin saman niminen biisi on kuitenkin
tämä.
5
Enya - Only Time
Voi vidalis, alkaako telkkarista Mestareiden liiga! Onhan tässä tällaista ajattoman ja legendaarisen hymnin tunnelmaa. Artististakin tuli mieleen jotenkin mystinen hahmo, onko sitten tietäjä, parantaja vai noita? Kaunista, omaperäistä ja hyvin tehtyä pop-musiikkia.
6