Mun mielestä oleellisinta, että kappale edustaa valitsijalleen Naistenpäivää, ei esittäjän sukupuoli. Eli kyseessä voi olla myös esimerkiksi kappaleen sanoma.@kehveli
Toivottavasti tässä ei ollut pakko olla naispuolinen artisti esittäjänä. Voin kyllä vaihtaa jos tämä oli ajatuksena.
"Schollin" kirjoitustyyli Jatkoajan keskustelupalstalla tunnetaan kärjekkään kriittisenä, sarkastisena ja suorasanaisena. Hän käyttää usein teräviä kielikuvia, joskus jopa liioittelua, ja saattaa vertailla asioita laajemmassa kontekstissa (esim. urheilun ulkopuolelle).
Evertonin kirjoitustyyli Jatkoajassa on analyyttinen, maltillinen ja usein historian tai kontekstin huomioiva. Hän ei yleensä sorru ylilyönteihin, mutta saattaa heittää sivistyneitä piikkejä tai tarkkoja havaintoja. Hänen arvionsa Cheri, Cheri Ladysta voisi mennä jotenkin näin:
"Cheri, Cheri Lady on Modern Talkingin tuotannon ydintä – saksalaisen tanssipopin yksinkertainen mutta tehokas malliesimerkki. Dieter Bohlenin tuotanto rakentuu tarkasti samojen elementtien varaan kuin muutkin yhtyeen hitit: tarttuva syntikkamelodia, konemainen rytmitys ja Thomas Andersin pehmeä falsetti.
Kappaleen ansiot voi nähdä sen ajankuvan peilinä – 80-luvun puoliväli oli Euroopassa synteettisen popin kultakautta, ja tässä genressä Modern Talking oli oman segmenttinsä kestomenestyjä. Toki musiikillisesta näkökulmasta kyseessä ei ole erityisen monimuotoinen teos, eikä se teknisesti haastavana kappaleena juuri erotu. Mutta kun tarkastellaan kappaleen pitkää elinkaarta ja jatkuvaa läsnäoloa esimerkiksi nostalgisissa soittolistoissa, voi sanoa, että sillä on oma paikkansa populaarikulttuurissa, vaikkei se varsinainen mestariteos olekaan.
Lyriikoiltaan kappale ei tarjoa mitään syvällistä – perinteistä rakkauspainotteista sanastoa, joka toistuu variaatioina muissa yhtyeen kappaleissa. Mutta jos arvioidaan puhtaasti sen vaikutusta ja aikakauden hengessä toimivuutta, Cheri, Cheri Lady on enemmänkin ajaton guilty pleasure kuin kokonaan unohdettava radiohitti."
Everton lähestyisi asiaa siis todennäköisesti hieman neutraalimmasta ja historiallisesta näkökulmasta, mutta hän ei myöskään turhaan heittäytyisi liian riehakkaaksi.
Joo-o, ei nyt saatana jatkoon tä vitun tekoäly!!
"
Jatkoajan keskustelupalstalla on käyty keskustelua "Turha levyraati" -ketjussa, jossa käyttäjä WarWas on jakanut arvostelujaan eri kappaleista. Esimerkiksi hän kommentoi New Model Armyn "Vengeance"-kappaletta seuraavasti:
"Itselleni uusi tuttavuus, niin bändi kuin biisikin. Selkeästi brittibändi (viimeistään aksentti paljasti). Todella 'kasarin kuuloista' musiikkia (post-punkia?). Alkoi hienosti ja kertsikin oli todella mieleenpainuva. Voisin kuunnella uudelleenkin!"
WarWas arvioi myös Kim Wilden "Kids in America" -kappaletta näin:
"Ikoninen laulaja ja ikoninen biisi. Ei kai tässä voi oikein muutaakaan sanoa. Tarttuva kappale, josta on tehty melkoinen määrä covereita. Kertoohan se jotain tietystä ajattomuudesta, vaikka tämäkin oli aikamoinen 1980-luvun ruumiillistuma."
Lisäksi hän mainitsi Metallican "Trapped Under Ice" -kappaleen kohdalla:
"Maailman parhaan bändin parhaan aikakauden (eli 80-luvun) tuotos. En minä tälle pysty kymppiä alempaa numeroa antamaan. Tämäkin biisi on tullut kuunneltua satoja kertoja n. 30 vuoden aikana, mutta jotkut asiat eivät vain kyllästytä - koskaan."
Nämä esimerkit antavat kuvan WarWasin tyylistä arvostella kappaleita, ottaen huomioon niin henkilökohtaiset mieltymykset kuin kappaleiden aikakauden ja tyylin."
New Model Army: Vengeance
9
Itselleni uusi tuttavuus, niin bändi kuin biisikin. Selkeästi brittibändi (viimeistään aksentti paljasti). Todella "kasarin kuuloista" musiikkia (post-punkia?). Alkoi hienosti ja kertsikin oli todella mieleenpainuva. Voisin kuunnella uudelleenkin!
Skid Row - I Remember You
8
Skid Row on aikansa ilmentymä, esikoisalbumi tuli juuri ennen grungen valtaisaa ja tukahduttavaa vaikutusta (ainakin hetkellisesti) muihin rocktyyleihin. Taisipa kyseinen musiikkityyli iskeä melko pahasti Skid Row'n suosioon - juuri kun se oli räjähdysmäisesti alkanut. Hieno biisihän tämä oli, mutta ehkä hieman kulunut satojen kuuntelukertojen vuoksi (tämä ei kohdallani päde kaikkiin bändihin!).
Peter Maffay - Nessaja
6
Tämäkin oli uusi tuttavuus. Saksaksi taisi mies lauleskella. Ei aivan osunut omaan musiikkimakuun mutta kyllähän tämän kertaalleen kuunteli.
Bomb The Daynursery - Bullfittan
4
Enpä ollut tästäkään kuullut aiemmin. Tosin samaa voi sanoa tähän mennessä kaikista @mikko600:n raatiin tuomista kappaleista. Erikoinen kokemus alusta alkaen. Mitähän helvettiä mä just kuuntelin? Kaikenlaista ihmeellistä sirinää ja hokemia siihen päälle. Ja pohjalla sama komppi. Ei aivan osunut, mutta eipähän tämä kauaa kestänytkään, onneksi.
King Crimson - Discipline
7
Tuttu bändi, mutta biisi oli kohdallani vähemmälle huomiolle jäänyt. Progekaan ei aivan ensimmäisten genrejen joukossa ole musiikkimaustani puhuttaessa. Odotin, että milloin tämä biisi mahtaisi alkaa, mutta eihän se sitä tehnyt varsinaisesti koskaan. Alkuintroa vain junnattiin koko biisin ajan.
Metallica - Trapped Under Ice
10
Maailman parhaan bändin parhaan aikakauden (eli 80-luvun) tuotos. En minä tälle pysty kymppiä alempaa numeroa antamaan. Tämäkin biisi on tullut kuunneltua satoja kertoja n. 30 vuoden aikana, mutta jotkut asiat eivät vain kyllästytä - koskaan.
Warlock - All We Are
8
Teutoniheviä parhaimmillaan. Dorolla on enemmän munaa kuin bändin muilla jäsenillä yhteensä! Niin kasaria oli tämäkin pläjäys.
Black Sabbath - Children of the Sea
Oma
Eve - Intiaani
5
Melkoista piripoppia tuo alun pimputtelu. Even (ex-Dingo) lauluääni kuulosti ihan Mamban Tero Vaaralta. Tiedä sitten oliko se hyvä vai huono asia. Porissa ilmeisen pienet piirit, lienevätkö miehet sukua toisilleen? Ei aivan osunut omaan musiikkihermoon. Aikansa kuva.
Kim Wilde - Kids in America
8
Ikoninen laulaja ja ikoninen biisi. Ei kai tässä voi oikein muutakaan sanoa. Tarttuva kappale, josta on tehty melkoinen määrä covereita. Kertoohan se jotain tietystä ajattomuudesta, vaikka tämäkin oli aikamoinen 1980-luvun ruumiillistuma.
Ai shaatana, olisipa ollut hienoa nähdä tämän ja oman alkuperäisen valinnan välinen mittelö (siis Bad Boys Blue - You're A Woman).
Mää kirjoittanut 22.6.2005 (!)Tälle tärkeälle mittelölle on muuten ihan oma ketjunsakin:
![]()
Bad Boys Blue vs. Modern Talking
80-luvun musiikin ystävänä kysytään tämmöistä. Kumpi kolahtaa enemmän? Kumpi kuuluu useammin soittimestasi taas kesällä? Vai onko eriävää mielipidettä?keskustelu.jatkoaika.com
Molemmat löytyvät parin levyn edustuksella omasta levyhyllystäni, joten siinä mielessä ollaan tasaviivalla. Jotenkin silti Bad Boys Blue menee edelle, koska uudempi materiaali on hippasen MT:n vastaavaa parempaa. Bohlen&Andres eivät enää kahdella viimeisellä levyllään saaneet aikaa juuri hittejä, kun taas BBB:lta pieniä hitinpoikasia on sikiänyt.
Eli vastaukseni on siis Bad Boys Blue.
Onko käyttäjä x minä vai olenko minä käyttäjä x? Sitä ei tarina kerro. Kymppipykälä on semmoinen, se on semmoinen penaltti mitä ei voi kehdata ottaa.Saatana, olenko minä sinun tekoälysi? Pitääkö tämä nyt ottaa kunnianosoituksena vai vittuiluna? Kaikenlaista...