Olinpa viime elokuussa Mallorcalla kaverini ja tämän sedän kanssa. Porukkamme vanhin poltteli ennen reissua käsittääkseni ainakin askin päivässä. Lomaviikon lopulla, kun kahden täysin tupakoimattoman kanssa oli reissussa, parvekekäynnit vähenivät selvästi. Eikä kuulemma juuri enää tehnyt mieli tupakkia, vaan lopettaminen vastaavissa olosuhteissa ei olisi tuntunut yhtään vaikealta ajatukselta. Paluu arkeen kuitenkin palautti odotetusti rutiinin. Tapatupakointi se on petollista.
Itse saatoin yläastevuosina joskus ottaa ihan pienet sauhut kavereiden kanssa vietettyinä iltoina. Yleensä porukassa ei ollut yhtään tupakoitsijaa, mutta joku oli saattanut pummata joltakulta tai viedä vanhemmilta tupakin, jota sitten vähän maisteltiin. Tuntui jotenkin coolilta, vaikkei kukaan meistä ollut aloittamassa vakituista polttamista (eikä ole aloittanut) eikä kyse ollut pullistelusta muiden edessä, päinvastoin. Olikohan kolmen vai neljän vuoden takainen vappu, kun pienet henkoset otettuani en saavuttanut sitä vähääkään rentouden tunnetta. Hittoako tässä edes menoiltoina polttelemaan, ajattelin, enkä ole sen koommin koskenut röökiin.
Tosin kaverit ovat vetäneet minut jossain määrin uuteen juhlapäivä-tapaan: sikareihin. Suunnilleen muutaman kerran vuodessa tulee kajottua niihin. Maistuvatpa sikarit vähän paremmalta kuin rööki, mutta tärkeintä on tietenkin tuntea itsensä Euroopan omistajaksi. Todella hienoa. No, eipä tuosta juuri haittakaan ole.
Itse saatoin yläastevuosina joskus ottaa ihan pienet sauhut kavereiden kanssa vietettyinä iltoina. Yleensä porukassa ei ollut yhtään tupakoitsijaa, mutta joku oli saattanut pummata joltakulta tai viedä vanhemmilta tupakin, jota sitten vähän maisteltiin. Tuntui jotenkin coolilta, vaikkei kukaan meistä ollut aloittamassa vakituista polttamista (eikä ole aloittanut) eikä kyse ollut pullistelusta muiden edessä, päinvastoin. Olikohan kolmen vai neljän vuoden takainen vappu, kun pienet henkoset otettuani en saavuttanut sitä vähääkään rentouden tunnetta. Hittoako tässä edes menoiltoina polttelemaan, ajattelin, enkä ole sen koommin koskenut röökiin.
Tosin kaverit ovat vetäneet minut jossain määrin uuteen juhlapäivä-tapaan: sikareihin. Suunnilleen muutaman kerran vuodessa tulee kajottua niihin. Maistuvatpa sikarit vähän paremmalta kuin rööki, mutta tärkeintä on tietenkin tuntea itsensä Euroopan omistajaksi. Todella hienoa. No, eipä tuosta juuri haittakaan ole.