kysymys
Tätä ketjua on - jostain kumman syystä - tullut vilkaistua muutaman kerran ja aika masentavalta homma näyttää näin sivullisen silmin; ei taida tälläkään palstalla monta lopettamispäätöksessään pysynyttä olla? Tässä yksi teoreettinen kysymys kaikille tupakoitsijoille ja sitä harkitseville;
Moni on täällä kirjoittanut motivaation puutteesta - so. tyttökaverista jne.... Eikö oma terveys ole tarpeeksi hyvä syy lopettaa/löytää motivaatio lopettamiselle? Tiedän, että tämä kuulostaa jeesustelulta tupakoimattoman suulta sanottuna, mutta minulla loppuivat pelkästään orastavat murrosiän kokeiluhalutkin siihen, kun saatoin isoisäni 67 vuoden iässä hautaan keuhkosyövän vuoksi. Hyvin jäi mieleeni hänen sanansa meille veljeksille; 'Elämään pitää suhtautua avoimin mielin ja virheistään viisaat oppii; Mutta on joitakin asioita joita ei kannata edes kokeilla, tupakointi yhtenä'.
Tällä palstalla tuntuu muutoinkin noiden fyysisten oireiden asema korostuvan, johtuen varmasti siitä, että tänne kirjoittavat pääasiassa ne, joilla lopettamispäätös on ajankohtainen tai ns. työn alla. Itse olen kuitenkin ollut siinä käsityksessä - niiden tupakoinnin lopettaneiden kaverien juttuja kuunnellen ja elämää seuraten, että kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea sosiaalinen elämäntapamuutos? Eipä siitä paljoa apua ole, jos koko ajan on ympäröitynä tilanteilla, ihmisillä ja rutiineilla, johon tupakointi on vahvasti liittynyt. Eli kannattaa varmastikin miettiä uusia (mielellään terveellisiä) harrastuksia, rutiinien muutosta (l. mitä jos vaikkapa vilkaisette jatkoajan palstan lounastauon päätteeksi jne.. taukotupakan sijaan jne...)
Itse uskon siihen, että motivaatio on kaiken A&O päätöksessä pysymisessä. Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan silloin, kun kukin tekee itselleen selväksi ne syyt kristallinkirkaana, miksi muutoksen haluaa? Niin kauan kun pitää laskea tunteja/päiviä/kuukausia tai pohtia onko kännissä polttaminen, sikarit jne. 'oikeaa tupakointia', ei todellista motivaatio ole syntynyt. Ankaraa, mutta näin se sivullisen silmiin näyttää?
Kannattaa myöskin muistaa, että riippuvuuksia on monenlaisia; yhdellä se on tupakka, toisella juominen, kolmannella himoliikunta, neljännellä työnarkomania, syöpöttely ja siihen liittyvä pakonomainen laihduttaminen jne.. Monesti käy niin, että kun pyritään yhdestä riippuvuudesta eroon, siirrytään toiseen. Tällöin on hoidettua ns. syytä, ei seurausta. Tietenkin on terveyden kannalta parempi, että riippuvuus on mielummin liikuntaan kuin vaikkapa tupakointiin, mutta jossakin vaiheessa kannattaisi kumminkin selvittää, mikä tällaiseen käytökseen on omalla kohdalla syynä. Sitä kautta voi saada avaimia myös tuolle motivaatio-puolelle?
Tarkoitus ei ollut esiintyä besser-wisserinä tai lannistaa päätöksen tehneitä. Toinpa vaan tällaisen tupakoimattoman mietteitä esille, josko se toisi muutakin pohdiskeltavaa, kun lakkopäivien laskeskelun? Saa myös (yrittää) tyrmätä mielipiteeni, heh! Tsemppiä kaikille lopettamispäätöksen tehneille. Tupakonti on perseestä - ainakin meille sijaiskärsijöille, syyllistämättä kuitenkaan tupakoijaa.