Vai kävi Sniperilla vanhanaikaisesti. Ikävä juttu, mutta uutta yritystä vaan. Eihän se varsinainen lopettaminen viimeksikään hirvittävän vaikeaa tainnut olla.
Ajattelinkin tuossa jokin aika sitten, että pitänee palata ketjuun jahka tammikuun loppu on käsillä. Menköön nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa, onhan melkein vuosi jo täynnä.
30. päivä tätä kuuta siis vuosi ilman savuakaan tulee täyteen, ellei nyt jotain aivan ihmeellisiä tapahdu. Helposti onnistui, tuohon viimeisimpään helmikuun lopun viestiini ei juuri ole lisättävää. Paino on noussut, mutta se nyt ei jo pohjalla olleiden ihrojen päällä juuri näy tai tunnu.
Allergia- ja astmaoireiden osalta tilanne ei juuri ole muuttunut. Edelleenkin käytän päivittäistä lääkitystä, mutta ennen tupakoinnin lopettamistakaan ei astma juuri vaivannut kuin lähinnä pölyisissä oloissa. Siskolikan koiran kanssa peuhatessa taas allergialääkitystä tarvitsen, aivan kuten ennenkin.
Sortuminen ei ole ollut lähelläkään. Unia näen ajoittain vieläkin, mutta nekin ovat vähentyneet. Edelleen kuitenkin saatan seuraavana päivänä huomata noituvani heikkouttani. Noista unista meinaan jää erittäin todentuntuiset muistijäljet, ja sitä tosiaan luulee oikeasti polttaneensa.
Olen ollut myös baarissa, päissänikin, ja tupakoivassa seurueessa, ilman että olisin joutunut kynsiä normaalia enempää syömään. Kesän jälkeen ei ole juuri edes tullut sellaisia hetkellisiä mielitekoja. Tuossa ennen joulua tosin yhden päivän aikana piti nelisen kertaa siirtää ajatukset väkisin pois tupakasta. En osaa yhtään sanoa miksi tuolloin flashback-sarja iski, mutta sen jälkeen ei ongelmia ole ollut. Tupakkaa ei sinänsä ole ikävä, vaikka, kuten sanottua, sen mausta pidinkin. Ei se maku ja "fiilis" kuitenkaan ole vieläkään unohtunut, joten varpaillaan joudun olemaan varmaan lopun ikääni.
Loppusummauksena: suosittelen lämpimästi sinullekin, Bon.
Ajattelinkin tuossa jokin aika sitten, että pitänee palata ketjuun jahka tammikuun loppu on käsillä. Menköön nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa, onhan melkein vuosi jo täynnä.
30. päivä tätä kuuta siis vuosi ilman savuakaan tulee täyteen, ellei nyt jotain aivan ihmeellisiä tapahdu. Helposti onnistui, tuohon viimeisimpään helmikuun lopun viestiini ei juuri ole lisättävää. Paino on noussut, mutta se nyt ei jo pohjalla olleiden ihrojen päällä juuri näy tai tunnu.
Allergia- ja astmaoireiden osalta tilanne ei juuri ole muuttunut. Edelleenkin käytän päivittäistä lääkitystä, mutta ennen tupakoinnin lopettamistakaan ei astma juuri vaivannut kuin lähinnä pölyisissä oloissa. Siskolikan koiran kanssa peuhatessa taas allergialääkitystä tarvitsen, aivan kuten ennenkin.
Sortuminen ei ole ollut lähelläkään. Unia näen ajoittain vieläkin, mutta nekin ovat vähentyneet. Edelleen kuitenkin saatan seuraavana päivänä huomata noituvani heikkouttani. Noista unista meinaan jää erittäin todentuntuiset muistijäljet, ja sitä tosiaan luulee oikeasti polttaneensa.
Olen ollut myös baarissa, päissänikin, ja tupakoivassa seurueessa, ilman että olisin joutunut kynsiä normaalia enempää syömään. Kesän jälkeen ei ole juuri edes tullut sellaisia hetkellisiä mielitekoja. Tuossa ennen joulua tosin yhden päivän aikana piti nelisen kertaa siirtää ajatukset väkisin pois tupakasta. En osaa yhtään sanoa miksi tuolloin flashback-sarja iski, mutta sen jälkeen ei ongelmia ole ollut. Tupakkaa ei sinänsä ole ikävä, vaikka, kuten sanottua, sen mausta pidinkin. Ei se maku ja "fiilis" kuitenkaan ole vieläkään unohtunut, joten varpaillaan joudun olemaan varmaan lopun ikääni.
Loppusummauksena: suosittelen lämpimästi sinullekin, Bon.