Kritisoin Tuokkolaa varovasti harjoituskaudella, mutta ainakin osa silloisista epäilyksistäni on näiden ensimmäisten 13 ottelun aikana ehtinyt jo hälvenemään. Ei kuitenkaan kaikki.
Joukkueen henkinen ja taktinen valmius on luonnollisesti valmennuksen vastuulla, ja tämän viikon otteluissa (Plzen ja Mountfield) molemmat kusi ja pahasti.
Tällä saralla myönnän olleeni väärässä, sillä Tuokkolan KalPa näyttää kaukalossa energiseltä, ja ennen kaikkea vapautuneelta. Myös pelaajien lausunnot ovat viitanneet siihen suuntaan, että pelaajilla on nyt enemmän valtaa päättää tekemisestään kaukalossa, joka on ollut omiaan vapauttamaan peliä.
Mieltä jäi vaivaamaan myös se, ettei valmennukselta löytynyt keinoja kääntää peliä pelinsisällä, esim. taktiikkamuutoksilla, tiivistämällä kokoonpanoa, tai ketjumuutosten kautta.
Tämä sen sijaan on niitä harvoja asioita, joka vaivaa edelleen, sillä valmennus peluuttaa pelin sisällä uppiniskaisesti samoja kentällisiä (YV:lläkin), vaikka jollakin yksittäisellä pelaajalla on jäänyt jalat tai ajatus pukukoppiin/bussiin, eikä tekeminen jäällä ole sillä tasolla millä sen pitäisi. Tuntuu hieman sille, että Tuokkola jäätyy ajoittain noissa tilanteissa.
Myös tietynlainen kurittomuus (esim. Laurila) on ihmetyttänyt pariin otteeseen, mutta en puutu tuohon sen enempää vielä tässä vaiheessa.
Kokonaisuutena ajatellen Tuokkolan johtama valmennus on hoitanut työnsä toistaiseksi erinomaisen hyvin, mikä on todettavissa jo sarjataulukonkin perusteella. On kuitenkin vielä turhan aikaista juhlia, sillä kausi on pitkä ja ratkaisupelit siintävät vasta kaukana horisontissa. Kevään pelit ovat eri pelejä, ja niiden myötä sitten nähdään, mitä Tuokkola ja kumppanit ovat todellisuudessaan miehiään.