MIelenkiintoisia näkökulmia Kuntolta ja Saariselta.
Ruuttu, Viinanen, Huhtanen, Laaksonen, Pentikäinen, Niemi, Hölli, Sandell, Asplund, Gysbers, Kukkonen, Rajala, Kivistö, Veistola, Corso, Coburn, Dimitrakos, Jekimovits, Pesonen, Mustonen, Männikkö, Flynn, Polak, Laakso, Rautiainen, Zalewski, Riekkinen, Tyrväinen, Salmela, Moisio, Hurtubise, Kallela, Sointu, Järvenpää, Korpisalo ja Hübl.
Ilveksen tuontimiehet ovat lähtökohtaisesti olleet joko toipilaita, vailla läpimurtoa, floppikauden jälkeistä pelillistä nostetta etsiviä tai uransa ehtoopuolella. Gysbers on tuossa listassa oikeastaan ainoa poikkeus. Esimerkiksi valmiiksi EHT-tason kotimaista pelaajaa ei kyetty hankkimaan varmaankaan yli kymmeneen vuoteen, ellei Marjamäkeä ja Koistista lasketa tällaisiksi (hänkin oli siis paluuta edeltäneen kauden loukkaantumisten kourissa). Mikko Peltolan hankinta kaudelle 2006-2007 taitaa olla edellinen aito kotimainen huippuhankinta. Vesa Viitakosken "paluurekrytointi" Brynäsistä tätä edeltäneellä kaudella sekä Pasi Määttäsen paluu menevät lähelle tällaista. Nämä kaikki siis tehtiin tuon saman kauden kokoonpanoa rakennettaessa. KHL on tuonut oman mausteensa ja ei mikään liigaseura pysty enää entiseen tapaan värväämään kotimaisia kärkipelaajia, mutta niiden virta Ilvekseen on kyllä ehtynyt totaalisesti.
Tuosta ylläolevasta Kunton listasta voi laskea hyviksi rekrytoinneiksi omassa roolissaan tai nähdyn läpimurron ansiosta Gysbersin, Kivistön, Sandellin, Asplundin, Veistolan, Pentikäisen, Laakson, Dimitrakosin, Mustosen, Polakin, Rautiaisen, Salmelan, Soinnun, Järvenpään ja Korpisalon. Näistä seuraavalle kaudelle eivät ole jatkaneet/jatkamassa nykyisen sopimuksensa puitteissa Gysbers ja Dimitrakos. Polak on vielä kysymysmerkki, mutta oletan tämän kanssa pyrittävän liiton jatkumiseen. Soinnulta on ilmeisesti kynä jo löytynyt. Gysbersin kohdallakin olisi jatkosopimukseen ilmeisesti päästy hyväksymällä melko maltillinen palkankorotus. Dimitrakos ei ole näemmä enää edes pelannut, joten oli ehkä onnikin, ettei tämän kanssa sorvattu jatkosopimusta.
Yli yhden kauden pelanneita ovat olleet lisäksi Ruuttu, Pesonen, Kukkonen ja ilman sopimuksen purkua myös Riekkinen. Ei siis voida ihan naulata kiinni väittämää siitä, että pestit ovat Tuokkolan aikana olleet erityisen lyhytaikaisia ja keikkatyöläisten määrä olisi ollut poikkeuksellisen suuri. Itse asiassa joukkueen vaihtuvuushan on ollut melko pientä, mutta se on vain kohdistunut liiaksi parhaisiin pelaajiin.
Ilves on kuitenkin Tuokkolankin aikakaudella tuhlannut aivan liikaa resursseja siihen, että on ostettu iso joukko arpoja alempiin kenttiin ja siten jouduttu tinkimään kärkiosaamisen hankinnassa. Toisaalta hankinnoissa tuntuu myös puuttuvan mainittu punainen lanka ja johdonmukaisuus. Mainittu rightin pelaajien puuttuminen on silmiinpistävää ja tähän ei ole kyetty reagoimaan mitenkään.
Jälkiviisaana voisi todeta, että Zalewski, Riekkinen ja Hurtubise olisi pitänyt jättää rekrytoimatta ja hankkiutua Pesosesta eroon jo viime keväänä. Tyrväisen hankinnan sijaan olisi tehty Kantolan kanssa jo viime syksynä monivuotinen jatkosopimus, vaikka tälle olikin toki laulettu jo tuota kautta ennen niin kovia seireenin lauluja pk-seudulta, että maisemanvaihdon estämiseen ei tainnut olla mahdollisuuksia. Muista hudeista säästyneillä rahoilla olisi voitu pitää iki-ilves Korhonen ja maksaa Gysbersille pieni palkankorotus.
Ensi kautta silmällä pitäen pitääkin ottaa hiljalleen opiksi menneistä virheistä ja maksaa mielummin läpimurron tehneelle pelaajalla hieman extraa kuin tuhlata rahoja epäonnistuneisiin ihmiskokeisiin tuntemattomien ulkomaalaispelaajien kanssa.
Kun vertaa erityisesti Tapparaan, niin nousee seuraavia kysymyksiä
- Miksi Tappara onnistuu sitouttamaan organisaatioon ulkopuolisia läpilyöneitä pelaajia pidemmäksi aikaa?
- Esim. Erkinjuntti, Kankaanperä
- Meillä vain käväistään. Kolmen kauden vierailijat harvinaisuuksia
- Tapparassa jotkut ulkit viihtyy toisenkin kauden
- Menestyvissä seuroissa on pitkäaikaisia ulkkeja
- Perrin, Huml
- Milloin saamme oman johtavan ulkin, joka pysyy kaudesta toiseen?
- Meillä ei viime vuosina ole juurikaan ollut yli 100 matsin ulkkeja
- Tapparan kovatasoiset rightit (TOP-5 pistemiehestä neljä rightia)
Lähivuosina naapuriin on onnistuttu hakemaan useita kotimaisia nimiä, jotka ovat rekrytointihetkellä olleet EHT-tasoa tai ainakin lähellä sitä, kuten Jormakka, Koskiranta, Kankaanperä, Mäntylä, Puistola, Kuusela, Nieminen, Saravo, Aalto, Ahtola, Erkinjuntti ja Tuokkola. Lisäksi on todettava, että naapurissa on viime vuosina kyetty myös pitämään kiinni läpimurron tehneistä pelaajista, eikä Metsolasta, Jormakasta ja Palolasta ole luovuttu noin vain, vaan sopimuksista on pidetty kiinni (jälkimmäisille käsittääkseni tehty pieni palkantarkistus). Toisaalta kirstunvartija varmasti kiroaa osan pitkistä sopimuksista ja onhan tuossa joukossa useita konkareita, joille on maksettu yliampuvaa korvausta saatuun panokseen nähden koko sopimuskausi huomioiden.
Tappara on ymmärtänyt muutama vuosi sitten sen, että kun maksaa pähkinöitä, saa apinoita. Hyvistä pelaajista pitää maksaa ja toisaalta hyvät pelaajat eivät tule seuraan, jossa on ykkössentterinä jussimakkosia ja valmentajana märkäkorvia (tässä välissä voi todeta, että aika monen nykyisen Tapparan kokoonpanossa olevan kokeneen pelaajan jatkosopimus olisi jäänyt todennäköisesti tekemättä, jos Rautakorven lähtö olisi ollut tiedossa). Omat kasvatit saattavat tulla nostalgiahengessä vähän huonompiinkin olosuhteisiin, mutta yleensä vasta uran ollessa jo ehtoopuolella. Satsaamalla joukkueen kärkiosaamiseen ja laadukkaaseen valmennukseen pystyy helpommin rekrytoimaan sellaisia pelaajia, jotka tavoittelevat menestystä, eivätkä enää vain peliaikaa.
Tapparankin jonkinasteinen murheenkryyni on kuitenkin ollut heikko osumatarkkuus ulkomaalaishankinnoissa. Esimerkiksi viime kaudella kokoonpanossa kävivät McRae, Green, Connolly, Plihal, Bailen, Sawada, Chiodo, Larsson, Tabacek, Hetenyi ja Hrachovina. Näistä pari kovaa palkkaa nauttivaa kaveria jätti Hakametsän taakseen kesken kauden ja hyökkääjähankinnoista vain Green mahtui finaaleissa pelillisistä ansioista kentälle. Suurin osa oli odotuksiin ja palkkaansa nähden alisuorittajia. Bailenkin haki kauan virettään ja oli huhujen mukaan lähellä lähtöä lokakuun kurakeleillä, mutta oli keväällä toki erinomainen. Näistä yhdestätoista pelaajasta vain Green ja pienen roolin kehitysprojekti Hrachovina jatkavat tällä kaudella.
Työsulkukaudet ovat aina omia erikoisuuksiansa ja tällöinhän laadukkaita pelaajia on tyrkyllä joka seuraan, joten näistä ei kannata synnyttää liian mahtavia nuotiotarinoita kykyjenetsinnän erinomaisuudesta. Työsulkukautta edeltäneillä kolmella kaudella rajantakaisia hankintoja ovat olleet Goren (veropakolaislaina), Hughes, Matzka, Tenute, Cepis, Platil, Skinner, Doell, Guolla, Sindel, Toporowski ja Dvoracek, joista suuri osa ei nähnyt edes ensimmäisen kauden joulua Tapparassa (Sindel ei edes syksyä) tai oli muuten vain floppi. Guolla jatkoi ainoana tästä joukosta enemmän kuin yhden kauden, mutta sai seuraavalla lähteä jo kymmenen pelin jälkeen.
Jos Tapparan junioriputken läpi kulkenutta Hrachovinaa ei lasketa ulkomaalaisvahvistukseksi, Greenillä on hyvä sauma olla pitkään aikaan ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, joka on pelannut Tapparassa täydet kaksi kautta. Tälläkin kävi lähtö lähellä, mutta hän ei astunut valoon ja löysi viime hetkellä peliinsä jonkinlaista ryhtiä. Tappara on siten huono esimerkki seurasta, jossa ulkit viihtyvät toisenkin kauden, koska kovin montaa sellaista ei ole löydetty, joiden edes haluttaisiin viihtyvän yhtään pidempään. Ei Tapparakaan siis ole onnistunut löytämään uutta isä-Barkovia tai Kuceraa.